IRC-Galleria

Veksi oli ekaa kertaa ihan tohkeissaan liinassa juoksemisesta. Sekin kelpasi, kun ei muutakaan liikuntaa juuri ole tarjolla. Ravi-laukka-pukki-laukka-pukki-ravi ptruuptruuptruu polle. Ja kauhea pärinä ja puhina kun oli niin kiva päästä välillä vähän juoksemaan.
67 kiloa narun päässä meinasi pariin otteeseen lähteä maatakiertävälle radalle.
Oli se hieno, oli se.

Veikolle en halunnut kertoa, ettei sen mieli järkkyisi.
Oli taas niin pladikovajätkä jota ei voi ämmät vähempää kiinnostaa.

Pikkupakkasta. Kun vielä tulis lunta, niin ei tarttis pelätä liukkaita teitä. En uskalla niille Veksin kanssa nyt lähteä. Saatiin aikaan kolme varttia kevyttä kävelyä tallin ympäristössä. Energiaa ainakin olisi ollut vaikka vähän raikkaampaankin menoon.
Voi kun olisi merkki siitä, että kivut alkaa hellittää.

Ihana ilma mutta tiet oli ihan kamalan liukkaita. Vaidoin 8 hokkia ja käytiin kävelemässä palikkapolulla, vähän metsässä ja sillä yhdellä pellolla, jossa käynti ei toivottavasti ole nono juttu.
Veikko sai eihevosihmis-vieraitakin jotka toi ruisleivän tuliaisina.

Veikko oli ihan yhtä whatever Tarjousladon halpistakkiin kuin Amigoonsa. Pääasia, että oma Amigo Nemonen on olemassa ja ruokaa riittää.
Hokkien kanssa tuli pientä los problemos kun ääliö irrotin ennenkuin katsoin, että olivatko vaihdokit edes oikeaa kokoa. Eivät olleet.
Suvin puoti tuli onneksi hätiin ja huomenna kaksin miehinnaisin tuunataan millinpituisiksi kuluneet vetoveks.
Kaapista ulostulon kunniaksi sai Teukka myös uuden KANARIANKELTAISEN fleecetakin. Jos on julkihomppeli ei tarvitse enää pukeutua maanläheisesti.
Kipeältä se rassu vähän vaikuttaa. Varmaankin ne tuhtit kortisonipiikitykset saa olon tuntemaan kurjalta.

Tänään oli dooms day eli Kangasala. Pitkä ja rankka oli päivä. Hirveä määrä tietoa. Monet jutut saivat nyt selityksensä. Vikojen alkusyy on kuin onkin siellä takana (miksei klinikoilla oteta todesta omistajan epäilyjä vaan keskitytään vain siihen oireilevaan asiaan). Hyvinkään diagnoosi Hessun mukaan väärä; Veikolla EI OLE nivelrikkoa eikä sillä ole luupiikkiä.
Oikea takaosa kintereen yläpuolelta lähes ristiselkään on sen sijaan pois pelistä revähtymien vuoksi. Alkanut joskus isosta tällistä joka jätetty hoitamatta. Siitä kehittänyt arpeumaa, ja avannut portin yhä uusille revähtymille. Lisäksi lonkan seudulla on iso ja paha nivelpussin tulehdus joka vaivannut ties kuinka kauan. Ja kinnerjännekin jossain vaiheessa pamahtanut ja arpeutunut.
Kaikki epämääräiset vaivat; haluttomuus liikkua, yhä uusiutuvat niveltulehdukset etusissa (megalomaaninen rasitus niille kun takaosa ei toimi), jäykkyys, ehkä jopa ähkyt, saivat näin selityksen.
Hoitona kortisonipiikit ja shock wawea. Paukutusta kaksi kertaa lisää tammikuussa. Mitään varmaa ei tuloksista voi sanoa. Voi vain toivoa parasta.
Jatketaan kuten tähänkin asti, paitsi ei peruutteluja tms. Tärkeintä on vain saada akuutti kipu pois.

Melkein itkettää kun miettii, mitä kaikkea siltä on vaadittu ja kuinka kipeä toinen on ollut.

Veikko on urhoollinen hevonen ja minä rakastan sitä enemmän kuin pystyn ikinä kertomaan. Veikko on suomalainen mies ja talvisodan sankari; Kollaa kestää ja me kanssa!

Herää aikaisin, ota taksi, lennä pomppulinnassa, kipeä korva, tule kentälle, aja kotiin, kasaa paperit, lepää hetki, aja kentälle, ota mies kyytiin, vie kotiin, hae auto, mene tallille, tiskaa hevonen, tankkaa auto, tyhjennä auto, unohda mitä oli vielä tekemättä.

Reissusta plussaa paaljon enemmän kuin miinusta. Show oli mieletön, niin myös expo. Veikko pukeutuu nyt Amigoksi, vamos.

Huomenna paha päivä, ei tule uni, maha kiertää, päätä särkee, toisella jet lag, pitkä matka, ei osaa tietä, mitenhän meidän käy.

Tänään sainkin tehdä vähän heppahommia tilulilulii.
Ja huomenna lähetään Globeniin tilulilii..
Texas Rangers on KOORKEEA ja honkkeli. Ja niin sievä ja syö kauniisti ja siististi eikä levittele heiniä ympäriisä ja roiski sapuskaansa pitkin karsinan seiniä kuten jotkut ahneemmat alkuperäisrodun edustajat seinän takana.

http://www.youtube.com/watch?v=styYbRWQYP8