IRC-Galleria

Tiivistä liikehdintää joka pvä. Pe kävi varatäti R, lauantaina oltiin ruunaremmin kanssa piitkällä kävelylenkillä ja sunnuntaina Veikko kusetti kybällä Samia jolta paloi lopulta päreet ja luovutti.
Menin sitten vähäksi aikaa selkään ja toimi ihan ok - Veikoksi.
Tänään oli vapari eli käytiin narusta metsässä kävelemässä ja havuja syömässä.
Huomenna mennään taas toivioretkelle heinäkauppoja tekemään. Kädet ristiin, jotta nyt vihdoin löytyisi kunnollista. Sitä yhtä shittiä en enää halua Veksille syöttää.
Huomenna ratsuttaja-päivä.

Oli äijä liekeissä tunneille. Megasikatörkypukit kun menin vähän huomauttamaan. Asiaa, täytyy sitä hevosella vähän luonnetta olla.

He. soitti aamulla; V flegu ja polkenut heiniä. Paniikki. Kova järjestely miten ja kuka sitä pvän katsoo, kun itse ultrapakollisissa paltsuissa kiinni koko pvän.
Onneksi Lötjösen emäntä lupautui kävelyttämään. Kiitos hänelle siitä.
S kävi ratsain metsäpolkuja, jotka ovat kovin V:n mieleen. Oli ollut aivan tohkeissaan. Muutenkin ollut ihan normi ratsastaa.
Illalla vielä taluttelin, ja oli ok. Kauhean seurallinen kyllä, niinkuin aina kun on vähän toisella ohjalla.
Varmaankin heinän vaihtuminen ja kenties myös maitohappobakteeri. Jätin pois sen sekä myös Chevinalin ja kalkin, varmuuden vuoksi.
Ninalta sain mahdollisen heinän myyjän numeron. Kelliksen heinä liian kortista.
On tää yhtä helevettiä. Sami oli ennakoinut mun viipymisen tallilla ja tuonut valmiiksi lämmintä vaatetta. On se sitten ihana kaveri.
Silmänsä oli V tölvässyt johonkin. Oli puoliksi umpeen turvonnut, muttei mitään näkyvää missään. Huuhtelin silmävedellä.
Kyllä kesällä oli helppoa, kun äijä oli laitumella.

Mä kipeänä. Onneksi oli muutenkin Veikon viikkolepopäivä. Käytiin vain vähän kävelemässä narun perässä ja Marttia auttamassa pusikoiden raivaamisessa. Veikon korvat pyöri kun vesuri jyrähti käyntiin mutta sitten alkoi kiinnostaa isojen poikien hommat. Ei se poika ainakaan koneita pelkää. Traktorithan ovat aina olleet pop ja renkaat täytyy käydä haistelemassa eli potkimassa.
Ovat sitten erehdyksessä lähettäneet väärän satulan eli Ansürin. Pistävät tulemaan oikean, joka olisi 100 £ kalliimpi, mutta saan sen hyvitystä tuon sähläyksen vuoksi.
Sami S tulee vielä sovittamaan satulan kun se tulee.
ne tietyt jutut alkoivat taas tänään vituttamaan niin paljon, että savu nousee korvista. Voi kun toivottu ratkaisu löytyisi pian.

Lönköteltiin ilman suuria tavoitteita kaikissa askellajeissa. Nyt ei vauhtia ihan hirveästi ollut, mutta enpä pyytänytkään muuta kuin että eteenpäin. Laukkakin oli mukavan rauhallista ja pyörivää paitsi takasuoralla kun halusi, ja sai kiihdyttää.
Metsästäjien hirvikiväärien paukut saivat molemmilta sydämet kurkkuun, mutta siitäkin selvittiin.
Oli taas ihan hirveän hellyydenkipeä. Kyllä mulla on vain niin ihana hevonen, että tippa meinaa tulla linssiin kun ajattelee, että se on todellakin mun. Vaikka välillä onkin ongelmia ja vaikka ähkypeikko on aina takaraivossa.

Eilen ostettu heinä kakkaa, ja joutuu nyt syömään ylivuotista vitskujen kanssa, ennenkuin jostain kunnollista löydän.
Satulan kanssa ongelmia. Perjantaina tulee edustaja katsomaan, ja englantiin jo asiasta viestittelin

Veikon "ihailensinua" ystävä K stunttaili radalla. Montén mm-aika oli ihan hollilla, sitä kovaa pari porskutti eteenpäin. Vekkulin korvat tikkuna eteenpäin kun oli niiin mieleistä hommaa.
En sitten malttanut täysin pysyä selästä pois kun laukkaaminen niin houkutteli. On sillä vaan ihana laukka.
Ja illalla sain sielä kokeilla Vilungillakin. Vilunki on ihan huippuheppa. Lämpenee laukan odotuksesta, mutta kun saa sen nostaa, niin jatkaa eteenpäin pyydettyä vauhtia kuin juna. Ettei tee niin kuin V, jolla vauhti tuntuu vaihde kerrallaa kiihtyvän koko ajan.
Mennään nyt maastossa monipallonivelellä ihan varmuuden vuoksi. Muuten kyllä ihan peruskolmipala käytössä.

Oli tehnyt ukarit myös ratsuttajalle. Ammattitaidolla ja yksipuolisella auktoriteetillä asia selvitettiin.
Kentällä oli vasempaan hyvä; oli hakenut jo laukassakin peräänantoon.
Oikean kanssa oli jouduttu työskentelmään oikein tosissaan.
Ei sitä ponia sitten koskaan näkynyt. Eipä olisi ihmisenkään elämä kivaa ilman jonkin sortin sosiaalista elämää, saati sitten hevosen.

Tunnilla. Veikko oli ihan mahdoton. 20 minuutin jälkeen kädet täysin maitohapoilla. Yllykkeeksi riitti ekaa kertaa tunnilla yhtä aikaa ollut H-tamma...Tai ainakin luulen niin.
Jälleen laukkaukareita ja kun ne bannattiin, niin täysillä maneesin päätyyn. Ja se täysillä on kuulkaa aika kovaa..
Hermostuin kerran ihan kunnolla ja lopetin neuvottelut herrahevosen kanssa tyystin.
Loppuraveissa oli kyllä sitten tosi hyvä; pehmeä, taipuisa ja tahdikas. Ihan kuin oikea ratsu.
Onneksi sain lupauksen että vanha ystävä ja PaimionPainiseuran jäsen L-poni tulee Vekkulin seuraksi aamupäiviksi aina silloin tällöin alkaen huomenna.
Eiköhän se mieli siitä vähän rauhoitu, kun saa taas harrastaa kreikkalaisroomalaista poikapainia. I hope...
Huomenna, luojan kiitos, on edessä sessio ratsuttaja S:n kanssa. Tai tiedänhän mä jo, miten siinä käy. Se toimii hällä kuin unelma.
Ehkä siinä joku vissi ero on, että hän on opettaja ja ratsuttaja ja minä mutapeltosuokkiämmä.

Pro Hevosessa oli juttua saksalaisista aktiivitalleista.
Milloinkohan meillä aletaan ymmärtää ja rakentaa vastaavia sen hden ja ainoan lisäksi.
Me oltaisiin varmasti Veksi kanssa ensimmäiset asiakkaat.

Eilen oli VeikkoVennamo taas porsastellut. Pukitellut ja ollut lentoon lähdössä.
Huoh. Saisipa pian paikkaan, jossa ei tarvitse yksin tarhassa kökkiä. Rauhoittuisi taas kummasti.
Tänään oli sitten vapari eli 45 min kävelyä narun päässä. Tai kävelyä ja kävelyä; lähinnä hevosen raahaamista narun päässä.
Oli sitten jätetty taas sunnuntai-iltana sapuskat antamatta.. Sehän onkin niin haastellista kaataa se ämpäri ruokakuppiin.
Ai mitenkä niin turhaantunut?