IRC-Galleria

something akin to the scientific method
and something unseen,
like the night
on the other side,
seems to me,
are the only paths of knowledge

but "scientists" seek theories, not the truth
whereas my eyes only see
(and I feel I wouldn't want to go into that darkness)

and I am
I know
looking
in the wrong directions
for empty revelations
(the ways of the world are no secret
even when we don't know them)

which one fits better, when you're not just waiting
for the other shoe to drop, or something to hit the fan,
but almost awaiting it?

Well, I got somewhat drunk yesterday.
Waking up at 13.00 was far too easy.
No friggin hangover to speak of.
Damned waste of money.
(money=bad, wasting money=bad, what's this?)

I wanted to get angry but I couldn't do it.
I'm sorry, I didn't mean angry, but rather raving mad.
A bloody-haze-clouding-my-eyes, brain-running-out-my-ears
-kind of mad.
Hmm, yeah, burning-the-enemy-alive, killing-all-in-my-sight
-kind too, maybe. If you like. Except I already failed.
Oh, well, whatever(, nevermind).

Or maybe I just wanted to get drunk.
Wasted like the disembodied head of some hooligan
soaked in a tubful of scotch.
(Still no can do.)

kummallista.
tuntuu siltä että pitäisi tehdä uudenlaisia asioita.
ehkä joitain tyhmiäkin asioita.
(ei muka saisi olla tyhmä koskaan. onneksi kaikki eivät ajattele niin.)
ikävä kyllä olen ajanut itseni umpikujaan - on vaikea nähdä mitään uudenlaisena.
mutta skapunkbändin perustan ainakin.
jajaja.
laulan enemmän.
voisi myös alkaa kirjoittamaan taas, vaikka se onkin ikivanha asia. ehkä senkin voi joskus keksiä uudestaan. luultavasti ei vielä, vaikka kirjoittaisinkin.

Grey clouds atop the mountains
the rush of water
the grass wet of rain or dew
- I don't know

These mornings meet me at my best
- sweet melancholy replaces regret,
and not the feeling of being lost,
but the childlike wonder
at discovering a new world
just over the next hill
makes my feet restless



(Freiburg ~10:00:00 01.06.06)

syksyn lehdet suhisivat yötuulessa
mieleni hämärimmistä sopukoista
heräsi paha tahto
sekoitti niiden kuiskeeseen ikäviä sanoja
käänsin selkäni sen valheille
ja totuuksille
vielä tällä kertaa

I could write of candles and moths
of the fire burning away my insides
of the fleeting touch of small hands, soft and cold

but my spine would still be numb and brittle, as if covered with ice

etanan jälki
auringon kuivattama

usva
joka nousee suosta
ikuisen menneisyyden raatojen turpeesta

juuret juovat kunniattomien esi-isien verta
maassa lukemattomia silmuja
kellastuneita väreilevässä ikihelteessä

halveksutut sanat
kaikkeuden tietoisuus
särkynyt