IRC-Galleria

Mulla on pienestä pitäen ollut ällöromanttisia taipumuksia. Sellaisia sarjakuva-/leffamaisia taipumuksia säästää hienoja suklaakonvehteja ja söpönmuotoisia karkkeja jollekulle erityiselle, kirjoittaa kirjeitä vanhoille kirjepapereille ja senkus lähdet nimeämään.
Isä toi joskus Kiinasta yksittäinpakattuja suklaakonvehteja, jotka oli erityisesti tarkoitettu häitä varten. Mä säästin kaksi semmoista siihen asti, että ne ei ollut enää hyviä, kun ajattelin, että "jonain päivänä. . . " Siinä vaiheessa kun ne syötiin, ne oli aika karmeita itseasiassa. Olin kuitenkin tosi kärsivällinen niiden suhteen.
Sitten toisen kerran isä toi Belgialaisen suklaalevyn, jossa oli jotain ihme marsipaania ja se oli muotoiltu sanaksi "love" (mulla oli siitä joskus kuvakin). Säilöin sitäkin ties kuinka kauan, ennenkuin maistoin sitä yhden palan ja totesin että se on pahaa. Se siitä sitten.
Syy säilöä näitä juttuja oli se että halusin syödä ne jonkun erityisen kanssa tai siinävaiheessa kun mulla olisi jotain erityisiä fiiliksiä jotakuta kohtaan. HA. Onnee vaan.

Mulla on myös taipumus joskus harvoin antaa pieniä omatehtyjä lahjoja erityisille ihmisille ilman mitään pätevää syytä. Löysin nyt kaapinpohjalta yhden keskeneräisen lahjan, jonka halusin joskus antaa yhdelle tietylle henkilölle, mutta en sitten koskaan saanut sitä valmiiksi.

Päätin ommella sen loppuun nyt.

Sen lisäksi päätin että mä lakkaan haikailemasta ihmisten perään, ja keskityn sen sijaan muihin asioihin. Päätin myös, että huomenna kavennan parit housut ja ompelen mahdollisesti hupparinkin, jos innostun.
Todennäköisyys, ettei mitään tästä tapahdu, on hyvin suuri.
Eipä silläkään niin suurta väliä ole, sillä mä sain tänään siivottua ja katoin Nanan ja Nana 2:n.