IRC-Galleria

neiti x, katariina suuri, varpaillaan kävelee ja tuntee maailman pauhun ympärillään
se heittäytyy vasten kasvoja ihailuna ja kysymyksinä, kuka sinä olet, olet kaunis, mikä sinusta tulee kun vähän kasvat miten sinä laitat tukkasi kun astut virkanaisen kenkiin, millä tavalla juot kahvisi aamuisin kun selaat päivän lehteä ja istut jalka toisen yli heitettynä, joutsenkaula, maitotyttö, itsevarma amatsooni?
etkä kuule kun puhelin soi jos suutelet, et laita nimiä mieleen kun kuiskit kauniita sanoja vaan painat pääsi miehesi rinnalle kuin vastasyntynyt lapsi, sokeana, uneliaana ja puhtaana, siristelet farkunharmaita silmiäsi aamun valoa vasten kuin toivoisit olevasi jossain muualla yössä joka kuuntelee, tuntee sinun nimesi ja tietää sinun mietteesi
et ole se mitä olet ollut vaan tulet toisiin aatteisiin ja muutat elämäsi suunnan kuin se jota rakastat olisi jotain pientä ja merkityksetöntä eikä sen välittävä huolenpito painaisi mitään elämäsi vaakakupeissa joilla punnitset lahjoja, rikkautta ja kaunettasi, nuori Adalmiina, helmenhohtoinen meri ja kuu kaulallasi

elämäsi on kirjoitettu turhia sanoja säästelemättä ja sinä otat sen vastaan iloisena ja kumarrut sen Luojan edessä kun Hän niin tarjoaa sitä sinulle rakastaen ja hellästi ja ymmärrät sen syvyydet ja vedet kun se virtaa ylitsesi virvoittavana ja kuulaana kuin aamutuulen henkäys etkä paina pelkoa mieleesi et tunne sen olemassaoloa vaan olet luottamusta ja rakkautta täynnä vahva ja valkoinen norsunluutorni kovassa autiomaassa ja sen myrskyissä
naurat Luojasi puoleen kääntyen luottavaista lapsen naurua ja heität murheen kun se sinulta niin tarjoudutaan ottamaan pois, kantaen huolta vain päivien kulumisesta ja hukkaan heitetyistä hetkistä joina sinä olisit voinut asua Herrasi temppelissä mutta olit jossakin muualla, tanssit tuntemattoman laulun tanssia etkä muistanut mitä eilen
mitä eilisessä tapahtui ja oli vaan rukoilit muita jumalia ja elit kuin oljenkorsi tuulessa leikitellen kauneudellasi ja viekkaudellasi, korkean otsasi loisteella
ne sumentavat sinun mielesi kuin sade vasten kalliota joka piiskaa sinut naarmuille, kolhii ja kaivertaa sydäntäsi mutta sinun Herrasi sanoo seuraa minua äläkä taaksesi enää katso