IRC-Galleria

mulla on tosi kova ikävä mun tyttöjä. ne on jossain tuolla kaukana, eikä missään lähellä. miä en voi puhuu niille, enkä ilmatapella niitten kanssa. miä en voi halia enkä nähä enkä kuulla niitä. on orpo olo ilman niitä. onneks mulla on vielä kaks jäljellä täällä. ja tuleehan ne toiset takasin sitten joskus, ehkä. turvallisesti kotiin.
minuu suututtaa. miks kaikki immeiset olettaa, et niille jauhetaan paskaa siitä miten loistavia ja komeita ja älykkäitä ne on? miksei voi vaa ihan rehellisest jutelle vaikka etanoista tai ruuasta tai jostain. miksei voi vaan hyväksyy toista sellasena ku se on? sanon minä joka just morkkaan sellasia ihmisiä jotka tekee oletuksen siitä että toisen pitää sanoo niille jotain kaunista, toisen pitää kehuu niitä. no, oon tekopyhä. joten hengitetäämpä nenän kautta tässäkin asiassa.
hihii.... nyt kyllä. tänään miä saan hyvää ruokaa ja se siitä. ja tänään miä lähen pois kodosta hetkeks taas, saan olla hetken aikaa yksin tässä maailmassa. ja elämä on helppoo, silloin kun on joku, josta pitää kii.