IRC-Galleria

Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Elisa

Hänellä on arvet laihoissa ranteissaan ja tatuoitu olkapää
Tummien lasien taa piilottelee raukka ristejä silmissään
Hän on jo lapsena langennut, ja nuoruutensa valvonut
Ja vanhuuttaan nyt vihaten, kulkee eksyneenä
Kuin lajinsa viimeinen

Hän syntyi sinne missä pienet tytöt liian nopeasti vanhenee
Sinne missä pelko silmissään kansa Herran sanaa kuuntelee
Siellä miehet oppii miehiksi, ja naiset opetetaan nöyrtymään
Kun Ladan hikisillä takapenkeillä niiden unelmilta siivet revitään

Elisa, tyttö etelän kaipuu silmissään
Elisa, syntyi alle tähtien pohjoisten
Elisa, ei tahtoon isänsä suostunut nöyrtymään
Elisa, hän tahtoi lentää kuin lajinsa viimeinen

Hän kertoo tarinoita itsemurhasta insestiin
Tukholmasta, viinasta ja kamasta, miehistä ja rahasta
Ja kaikesta paskasta, joista etsi muka vapautta
Kunnes viimein eräänä iltana, Göteborgissa pienellä kujalla
Lasisilla silmillään tuijotti lumisadetta
Ja kun maa muuttui valkoiseksi, hän muuttui vanhaksi
Hän repi ranteensa auki ja lumeen kirjaimin punaisin
Nimensä kirjoitti

Elisa, tyttö etelän kaipuu silmissään
Elisa, syntyi alle tähtien pohjoisten
Elisa, ei tahtoon isänsä suostunut nöyrtymään
Elisa, nyt hän lentäen lähtee kuin lajinsa viimeinen

Sinä aamuna kun hän heräsi, sairaalassa sidottuna selällään
Ja seiniä valkoisia katseli, eikä tuntenut enää siipiään
Oli kiinni saanut raaka tuuli idästä, joka tanssittaa vanhoja luurankoja
Ja ne pirut pyörii nyt hänen silmissään, eikä kestä niitä selvänä katsella

Elisa, tyttö etelän kaipuu silmissään
Elisa, syntyi alle tähtien pohjoisten
Elisa, ei tahtoon isänsä suostunut nöyrtymään
Elisa, nyt hän ristinsä raahaa kuin lajinsa viimeinen