IRC-Galleria

kävelen ilman kenkiä,
jalkapohjani tutkivat maisemaa
jokin lentävä polvelleni levähtää,
tuulen huokaus elvyttää
kutittava haava sormenpäässäni
värittää tätä mitä nään
aurinko hattuni prismaan leviää,
lämpönä soluilleni väräjää

(ja joku pieni tahtoo tietää)
kuinka ihmeessä joku ei voi välittää
että askeleemme painolla päätämme
tämän kaiken hävittää
kyllä kaikki lopulta kuihtuu pois
mutta se tapahtuu itsestään
joten tämän hetken voimme säilyttää

ilmavirta viilentää,
se tietää enemmän kuin nähdään
läsnäolo saapuu luokseni kun
annan alastomuuteni nuolla elämää
tuolla joku liitää ja halkoo tätä päivää
on niin paljon nähtävää
ettei uteliaisuuteni ennen täältä lähtöä
koskaan ala väsyttää

kaikki hajoaa aikanaan,
ei tarvitse kiihdyttää
kaikki hajoaa aikanaan,
ei tarvitse viivyttää

kuinka ihmeessä joku ei voi välittää
että askeleemme painolla päätämme
tämän kaiken hävittää
kyllä kaikki lopulta kuihtuu pois
mutta se tapahtuu itsestään
joten tämän hetken voimme säilyttää

vaan itse kaiken luomme tänne,
itse vastaamme
ja kaikki esteet tiellämme,
ne esiin laulamme
en pelkää koska tiedän kuinka
saamme tarpeemme
ja kaikki jatkaa silloinkin kun
päätämme tän matkamme


---

huomennahan - jatkuva (livedemo)
http://www.mikseri.net/player/player.php?newsession=1&type=1&parameter=295716

sopivan tuima kokemus:
sanat voidaan lopettaa
hei-hei se joka on tulkintaa
jos et oo käyny ni usko vaan
mä en vaihtais tätä tietoo ees kuolemaan

meinasin jeesustella
kunnes heräsin:
ihan samaa, söpöä paskaa mä olen itsekin

ei oo helppoo mennä,
sanoin sulle
kun pikkumies sisälläni
tahtoi tallettaa sydämesi lukkojen taa

aidointa on päästää irti

"nielen sun kyyneleet
jo ennen kuin niistä luovut
ajattelen lähinnä itseäni:
en tahdo nähdä tuskaasi
mieluummin sut tuomitsen
kun estän sua putoamasta"

pinnaltansa hyvät aikeet
puristaa sut nurkkaan
karvaimmat aistimukset eniten lannoittaa

ykseyden hiljainen kuiskaus
valaa sieluni puhdistavaan nektariin
ja muovaa minut kalhekuninkaaksi
tänään yksikään kettinki ei määritä minua

harmaa tomu on katoavaa, tyhjää täytettä

estetty hedelmä
vain sääntökirjoissa
minun lupani tulee suoraan lähteeltä

työkalunani myös
ikiaikainen oppi
joka kerran syntyi siitä mitä on

he kutsuvat minua luoksensa
järjetön vetovoima maassa -
alkukantainen luojamme
äitisä

yskin kyyneleet ilman itkua
koska olen sairaana
niin väsyttävää

huminaa

kellastunut polkupyörä ajaa ohi,
alkaa selvästi olla syksy
hetkeksi unelmani hajalla
eikä tänne voi nukahtaa

odotan puhdistavaa ulkoilmaa
tietämättä saatammeko tavata

lehdet kohisee
oranssi jumalatar
rahisee paikoillaan

ulkonako elämää?
ulkonäkö vedättää.

Mitkä tunteet tahtoisitte minun jakavan?
Valikoiman ollessa kovin laaja,
voi olla vaikea aloittaa kaikesta.

Tätä ei voi mitata rahassa:
palkkatoiveet pysyvät avoinna
mikä tahansa riittää varmana.

Miltä tuntuu nähdä minut
heikkona ja vahvana,
loistavana ja paskana,
kahtena äärilaitana?

En välitä siitä sillä tiedän kyllä
ettei aaltoja tarvitse hävetä
välillä maassa, joskus taas aallonharjalla
ei tarvitse upota ennen aikaa
koska tyydytys kulkee mukana.

kun on niin syvällä että koskee
kun on niin kaukana että sattuu
olemaan niin syvällä
että koskee

niin silloin kyllä koskee
ja silloin pisarat silmissä
näyttää että jokin syntyy
ja jokin kuolee
ja vääjäämättä
jokainen silti
johonkin kohtaloonsa kulkee

Kiva elää maailmassa
jossa voi ite päättää
mitä naurettavaa salaliittoteoriaa
tahtoo olla uskomatta
tietäen samalla
että todennäköisesti
joku näistä
sekopäistä
on oikeassa.

mies unessa:
tieto ei ehkä ohjaa tunnetta.