IRC-Galleria

tajusin juuri, miten yksinäinen voi olla.

kaikkihan lähti siitä, kun kaksi ja puoli vuotta sitten isosisko kuoli. hän oli minulle läheisin ja rakkain ihminen mitä maa päällään on kantanut, ja tuon menetyksen jälkeen olin pitkään poissa tolaltani, vaikka en sitä koskaan näyttänytkään. olen aina kaivannut häntä, ja tulen päivieni loppuun kaipaamaan. mutta asiat paranivat hiljalleen. kunnes viime kesänä äitini kuoli yllättäen, ja olin shokissa. lyhyen aikaa, mutta järkyttynyt silti. onneksi elämääni siinä vaiheessa tuli ihminen joka, tuki läsnäolollaan tuskaani, enkä tuntenut sitä enää niin pahasti. mutta olin hieman sokea tämän ihmisen tunteiden kanssa, ja kun vihdoin häneen rakastuin, olin myöhässä.

on minulla rakkaita ja tärkeitä ihmisiä, varsinkin pikkusiskoni, jonka kanssa olen tullut läheisemmäksi varsinkin äitimme kuoleman jälkeen. mutta nyt hän on lähtenyt ulkomaille pidemmäksi aikaa, enkä näe häntä kuin vasta kesän alettua. olet minulle tärkein, älä ikinä unohda sitä. sekä myös toinen isosiskoni, hänkin on tärkeä ihminen minulle, mutta olemme hyvin harvoin yhteydessä toistemme kanssa. ja on myös hyviä ystäviä, joiden kanssa pystyy puhumaan. mutta kun ei vain aina kaikesta.

olen tällä hetkellä hyvin uupunut, joskus olin yksinäinen koska olin hyvin sulkeutunut ihminen eikä se yksinäisyys vaivannut. nykyään pelkään sitä, ja nyt olen enemmän yksinäinen kuin koskaan aikaisemmin. ja pelkään että se ei muutu, vaikka tiedänkin toisin. silti pelkään tässä yksinäisyydessä, että toivoni on mennyt. tule takaisin auttamaan minua!

standing alone against the darkness
facing in solitude
no cries around in whimpering voices
it's a silence

i'm listening it but hear no answer
reaching out to feel something around
it's gone and lost
my heart

seeing a face somewhere smiling
a remembrance

listening that heart, but no hear
a silent pulse, ice cold stream in veins

-z.z.

vittu ku ei vaan jaksa. psyyke rikke, fysiikka alkaa pettää myös. eihän tässä, kyllä se elämä jatkuu, mutta vaan miten... en tiiä, enkä tiiä haluaisinkokaan enää tietää... ku vaan vois muuttaa johonkin korpeen kauas kaikista ihmisistä, ehkäpä myös kaikesta elollisesta. ei jaksa vaan enää.

tiedät kyllä miten korjata.

the day is gone, and night is once more in reign. this time, propably forever. as if no miracle appears.

the world is insane and bright
i'm the one with it all
the one not deserve to live
my mind won't ever be clear

all of you, come here and see
i will break you all, so come here

the land is cold and hated
i'm the only one here
the one survived to live
my vision is the clearest of all

hordes of southern men
at the gates of my kingdom
shall be crushed there

-z.z.

once in time the road goes on
but the time isn't over
time has stopped, seized by infinite
and everything has changed when it continues
the road is where it should be

have i ever walked that road
as i have stumbled over it many times
is the road where i want it to be
as the road is my paragon

the road is there but i cannot walk it anymore

at the most hour of day, world must burn

kuolleiden kuningas, kohtaa vihani
näin maasi sekä orjasi
tahdoton kansa joka palvelee tuhoasi
kuule kuinka torvet soittaa tuomiosi
tunne vihamme, värise kostaessamme
katso kun joukkomme marssii ylisesi
ja huutavat ikuista kunniaansa

vaan kuolema on ikuista
tiedät sen ja hallitset ikuisesti
kaadu ja nouset
vaan kukaan meistä ei kaadu