IRC-Galleria

tajusin juuri, miten yksinäinen voi olla.

kaikkihan lähti siitä, kun kaksi ja puoli vuotta sitten isosisko kuoli. hän oli minulle läheisin ja rakkain ihminen mitä maa päällään on kantanut, ja tuon menetyksen jälkeen olin pitkään poissa tolaltani, vaikka en sitä koskaan näyttänytkään. olen aina kaivannut häntä, ja tulen päivieni loppuun kaipaamaan. mutta asiat paranivat hiljalleen. kunnes viime kesänä äitini kuoli yllättäen, ja olin shokissa. lyhyen aikaa, mutta järkyttynyt silti. onneksi elämääni siinä vaiheessa tuli ihminen joka, tuki läsnäolollaan tuskaani, enkä tuntenut sitä enää niin pahasti. mutta olin hieman sokea tämän ihmisen tunteiden kanssa, ja kun vihdoin häneen rakastuin, olin myöhässä.

on minulla rakkaita ja tärkeitä ihmisiä, varsinkin pikkusiskoni, jonka kanssa olen tullut läheisemmäksi varsinkin äitimme kuoleman jälkeen. mutta nyt hän on lähtenyt ulkomaille pidemmäksi aikaa, enkä näe häntä kuin vasta kesän alettua. olet minulle tärkein, älä ikinä unohda sitä. sekä myös toinen isosiskoni, hänkin on tärkeä ihminen minulle, mutta olemme hyvin harvoin yhteydessä toistemme kanssa. ja on myös hyviä ystäviä, joiden kanssa pystyy puhumaan. mutta kun ei vain aina kaikesta.

olen tällä hetkellä hyvin uupunut, joskus olin yksinäinen koska olin hyvin sulkeutunut ihminen eikä se yksinäisyys vaivannut. nykyään pelkään sitä, ja nyt olen enemmän yksinäinen kuin koskaan aikaisemmin. ja pelkään että se ei muutu, vaikka tiedänkin toisin. silti pelkään tässä yksinäisyydessä, että toivoni on mennyt. tule takaisin auttamaan minua!