IRC-Galleria

Taas kerran tuli juteltuu tonin kanssa syvällisii. Totesin jälleen kerran et kaverit häipyy just sillon kuvioista ku niit eniten tarvis, jotenkin tuttu juttu pikku hiljaa. Liian usein auttajasta on tullukin autettava, tästä syystä oon pitäny suuni kiinni ongelmistani ja toisekseen vaikka tarvisinkin apuu niin en osaa pyytää sitä sillä oon lähes aina ite se joka joutuu pitää muist huolta. Kiitos toni et oot jaksanu olla mun rinnalla aina ku oon tarvinnu tukee sillä en mä mikään teräsmies oo vaikka se joskus silt näyttäiskin

... eipä tässä taas mitään kummempaa,
kaks oikeuden käyntii odottamassa ja
näillä näkymin joulu yksin, eli vahvasti menee.
Kaikki tuntuu laittaneen yhteydet poikki tupareiden jälkeen,
mitäköhän väärää mä nyt oon menny tekee?

...ja missä vitussa se tulituki viipyy???
(kyl teijän pitäis jo ymmärtää mist mä puhun)

Jokainen meistä on välillä sairas millon mitäkin vaivaa.
Toiset valitaa kun kynsi katkee toiset vaan puree hammasta yhteen,
kun ottaa ystävänsä puolesta iskuu vastaan.
Toiset köhii kun niil on flunssa, kun taas toinen suree jotain vakavempaa
ja yrittää peittää sitä hinnalla millä hyvänsä.
Joku haluaa paljon myötä tuntoo ja sympatiaa, kun toinen vaan haluis kuolla yksin ja arvokkaasti niin ettei kukaan saa tietää, tai ainakaan itke perään.

Tänään on taas ollu yks "normaali" päivä.Veli ja sisko on kyselly että pääsiskö ne mun luo syys lomaksi. Eilisestä selvittiin säikähdyksellä (onneksi) vaan palohälyytys töissä, matkaryhmän kokous ja vihanen ex. Onneksi on viel ystävii jotka jaksaa kuunnella itsekästä minua. Kuppi kahvia välillä auttaa aina kummasti, en tiedä mistä se johtuu, eikä hyvästä seurasta

Taas on yks viikonloppu ohi, ja sunnuntai aamuna sai taas säikähtää
ku oli tuli viesti että: sä pidät huolta musta, mä tarvitsen sua,
kanssasi on kaikki niin helppoo
on niin helppoo olla onnellinen, et se pelotaa mua...

Miten tollaseen viestiin pitäis suhtautua?

Onneks nää on näitä juttuja pienninmästä päästä.

Vuoden turhin päivä meni eilen ohi ja hyvä niin.
Mulla ei oo ainakaan intoa juhlia synttäreitä, ku en ees tiedä mitä pitäs juhlia.
Sitä että on pysyny näyn kauan hengissä
vai sitä et on vaan jaksanu olla tääl niin kauan?
Taas tänäkin syntymä päivänä mietin että miks mä oo ees hengissä
toivosin ite että olisin arkussa Janin puolesta ja Jani ois elossa.
Sillai tää maailma ois varmaan kaikille vähän helpompaa.
Minun syntymäpäivä on ikuisesti suru päivä eikä ilon päivä niikuin väitetään.

Jani R.I.P oon ikuisesti velkaa sulle