IRC-Galleria

Aurinko paistaa helottaa
niskaan koskee ja vituttaa
ei tuo homo mua puihin saa
huomenna juoksen lujempaa
teen tästä astetta rankempaa
mut en irti tarpeeksi saa

No totuus on että aikaa on mutta miten sen käyttää
on toinen kysymys. Itse tulee valiteltua liikaa.
Mutta se saa riittää ainakin toistaseks.
Mikään ei muutu jos ei sitä halua muuttaa
mutta pelkkä halua ei tee mitään vaan pitää itse ruveta hommiin
saatte nähdä ensitalvena että mitä tarkoitan

Tekis sillalt mieli hyppää
Mut frendit huutaa vaan, pää kii, pää kii
Et kuitenkaan hyppää joten turpa kii
Ne ei tiedä mitä tunnen sisälläni
Se johtuu kai isästäni
Ne ei tiedä että saatan olla itse isäki
Ne tunne mun pientä sydäntäni

Läpi joka esteestä
Jyrään nyrkit punasena verestä
Ei mua mikään estä
Oon vauhdissa taas
Oon äänessä taas
Ja mun äänes on valtaa

Mitäköhän helvetti mä teen ku rupee menee taas vähän liian lujaa.
Ei sillä että se olis huono juttu, mutta pistä vaan miettii.
Kirhahyllykin täynä sotaa, rakkautta ja erinäisiä ohjeita.
Ja kaikki Faktaa, eipä taida toi kaunokirjallisuus olla mun juttu.
Löytyy tuolt kyl yks lasten kirja mun pikku vieraille.
Niin tääl käy välil muksui ei kyl nyt vähän aikaan oo käyny mut sen
kyl näkee kämpästä ku ne on tulossa. eli kaikki on siivottu.

Repesin kyl eilen ku kuulin et mua pidetään pelottavana. siis minä pelottava???
Varsinkin nyt ku ei oo tukkaa ja partaa, oon niin pikkupojan näkönen.

Rankka yö takana mut ensimmäinen "oppitunti" on ohi, 10 jäljellä.
Nopeet tirsat ja sit taas matkaan.
Tätä tää elämä on liikkeellä pysymistä.

Taas kotona viikon seikkailuiden jälkeen,
Outo tunne päällä, ihan ku pitäis itkee muttei osaa, johtuu kai lauantaista.
No päässä pyörii vaikka mitä, mut onneks on viel niitäkin joille voi puhuu.
Nekin on nyt vaan harvassa. Kiitos kaikille jotka ootte jeesannu.
Aamulla olis edessä taas uusi taistelu, mutta se on vasta aamulla.
Vaikka minulla on pieni niin mahtuu sinne paljon suuria ja salattujakin tunteita.

Nyt on parta pois, älkää kyselkö miks.

Nutan asukas ilta oli tänään, ja se meni hyvin vaikka paremminkin olisi voinut mennä. Toisaalta paljon asioita selvisi mutta myös paljon jäi harmaan peittoon. Vastuuta sysättiin vaan muille mutta onneksi annettiin mahdollisuus vaikuttaa, jos tämmöinen työryhmä perustetaan alueen asukkaista , nuorista sekä yhteistyö kumppaneista se on hyvä asia, itse toivoisin pääseväni siihen mukaan mutta pää-asia on että siellä on porukkaa joka haluaa vaikuttaa oikealla tavalla. Itse sain hyvän mielen siitä että pääsin puhumaan nuorten näkökulmasta, sekä siitä että yksi vanhemmista tuli puhumaan ja kiittämään jälkeen päin sekä erityisesti Mll puheen johtajan kiitos ja kättely. Mutta kaikki on vasta alussa. Tämmöiset asiat saa minut unohtamaan omat ongelmat ja voimaan paremmin.

Ihmissuhteet on eikä vaikee asia maailmas ymmärtää, mut mä oon joutunu luopuu sellasest, ihan sen takii et mä voin täysi painotteisesti keskittyy tekee sitä mitä mä rakastan tehä, mä joudun tekee sen valinnan itteni takii, mut aina ei voi voittaa, sellast se elämä on, valitettavasti. Liika asioit mietittävän ja käsiteltävänä mut ei oikeen ketään kelle puhuu. Pelkään kai et joku murehtii mun asioit liikaa, mut niinhän se tähän saakka on mennykin, nyt vaan osa niist on kuollu ja pian ei oo muutakun kylmä hiljaisuus.