IRC-Galleria

Läpi joka esteestä
Jyrään nyrkit punasena verestä
Ei mua mikään estä
Oon vauhdissa taas
Oon äänessä taas
Ja mun äänes on valtaa

Mitäköhän helvetti mä teen ku rupee menee taas vähän liian lujaa.
Ei sillä että se olis huono juttu, mutta pistä vaan miettii.
Kirhahyllykin täynä sotaa, rakkautta ja erinäisiä ohjeita.
Ja kaikki Faktaa, eipä taida toi kaunokirjallisuus olla mun juttu.
Löytyy tuolt kyl yks lasten kirja mun pikku vieraille.
Niin tääl käy välil muksui ei kyl nyt vähän aikaan oo käyny mut sen
kyl näkee kämpästä ku ne on tulossa. eli kaikki on siivottu.

Repesin kyl eilen ku kuulin et mua pidetään pelottavana. siis minä pelottava???
Varsinkin nyt ku ei oo tukkaa ja partaa, oon niin pikkupojan näkönen.

Rankka yö takana mut ensimmäinen "oppitunti" on ohi, 10 jäljellä.
Nopeet tirsat ja sit taas matkaan.
Tätä tää elämä on liikkeellä pysymistä.

Taas kotona viikon seikkailuiden jälkeen,
Outo tunne päällä, ihan ku pitäis itkee muttei osaa, johtuu kai lauantaista.
No päässä pyörii vaikka mitä, mut onneks on viel niitäkin joille voi puhuu.
Nekin on nyt vaan harvassa. Kiitos kaikille jotka ootte jeesannu.
Aamulla olis edessä taas uusi taistelu, mutta se on vasta aamulla.
Vaikka minulla on pieni niin mahtuu sinne paljon suuria ja salattujakin tunteita.

Nyt on parta pois, älkää kyselkö miks.

Nutan asukas ilta oli tänään, ja se meni hyvin vaikka paremminkin olisi voinut mennä. Toisaalta paljon asioita selvisi mutta myös paljon jäi harmaan peittoon. Vastuuta sysättiin vaan muille mutta onneksi annettiin mahdollisuus vaikuttaa, jos tämmöinen työryhmä perustetaan alueen asukkaista , nuorista sekä yhteistyö kumppaneista se on hyvä asia, itse toivoisin pääseväni siihen mukaan mutta pää-asia on että siellä on porukkaa joka haluaa vaikuttaa oikealla tavalla. Itse sain hyvän mielen siitä että pääsin puhumaan nuorten näkökulmasta, sekä siitä että yksi vanhemmista tuli puhumaan ja kiittämään jälkeen päin sekä erityisesti Mll puheen johtajan kiitos ja kättely. Mutta kaikki on vasta alussa. Tämmöiset asiat saa minut unohtamaan omat ongelmat ja voimaan paremmin.

Ihmissuhteet on eikä vaikee asia maailmas ymmärtää, mut mä oon joutunu luopuu sellasest, ihan sen takii et mä voin täysi painotteisesti keskittyy tekee sitä mitä mä rakastan tehä, mä joudun tekee sen valinnan itteni takii, mut aina ei voi voittaa, sellast se elämä on, valitettavasti. Liika asioit mietittävän ja käsiteltävänä mut ei oikeen ketään kelle puhuu. Pelkään kai et joku murehtii mun asioit liikaa, mut niinhän se tähän saakka on mennykin, nyt vaan osa niist on kuollu ja pian ei oo muutakun kylmä hiljaisuus.

Kävelin tänään vanhan päiväkotini ohi ja muistelin kuinka olin pieni ja viaton, nykyään kaikkee muuta. Muistan ne kaikki hyvät ajat. Löysin tänään mun AUK kansion jossa oli minä johtajana kirjoitelma jonka olen itse kirjottantu, ja huomaan nyt miten paljon olen muuttunut mutta viellä on paljon parannettavaa. Katsotaan nyt miten pitkälle voidaan viellä päästä, pohjalta ei ole kuin kaksi suunta ylös tai sen läpi.

Tilin saldo on 0,94? ja taskuissa ei edes sitä. Eräs tuttu kuoli ja nuta ohjaaja tuntuu vihaavan mua. Mutsi on valehdellu mulle, broidille ja systerille niin kauan ku muistan. En vaan jaksa enää edemmäs, haluan vaan kirjoittaa testamentin ja lopettaa mun elämän, joistain pitäs saada kaksi todistajaa jotka ton testamentin vahvistaa. Haluun vaan kertoo siinä sen totuuden minkä mutsi meinas viedä hautaansa saakka.

Osaan tuhat turhaa taitoa, itkeä ilman kyyneliä, nauraa ilman hymyä, peittää tunteeni vuosiksi. Toiset puhuu taidoista toiset vaistosta, mutta niissä on suuri ero, taidon voi opettaa eteen päin vaistoa ei, se on tai sitten ei mutta sekin on opittu, sen oppii vain elämällä, eikä koulunpenkillä. Mitä minä sitten olen oppinut elämän aikana? En juuri mitään hyödyllistä, ainakaan mitään sellaista mistä olisi oikeasti hyötyä täällä suomessa.