Lasittuneet silmät tuijottavat tyhjinä seinään monta tuntia. Äiti käy katsomassa, hengitänkö vielä.
Ulkokuori haalistuu aina iltaa kohti ja alla oleva myrkky leviää ympäristöön lamauttaen uhrinsa täydellisesti.
Tuntuu, ettei pakotietä ole. Jokainen minuutti ja tunti vain lipuu ohitse minun kiinnittämättä siihen mitään huomiota.
Onneksi mulla on kavereita. Ne pitää mun elämää yllä tällä hetkellä.
---
Anteeksi avautumiseni..
Uusimmat blogimerkinnät
- ENNAKKOLIPPUJA VAGINAATTOREIDEN K... 10.10.
- Hmmm 09.10.
- [Ei aihetta] 01.10.
- [Ei aihetta] 28.09.
- Hannalta pölläsin! 16.09.
- No nyt on se viimeinenkin päivänsäde s... 12.09.
- En tienny et tää on mahollista mut... 02.09.
- Ainii vittu viel yks juttu 22.08.
- Saatana mikä rokulipäivä!!! 22.08.
- Jyrää jyrää 17.08.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2009 (120)
- ▶ lokakuu 2009 (3)
- ▶ syyskuu 2009 (4)
- ▶ elokuu 2009 (13)
- ▶ heinäkuu 2009 (12)
- ▶ kesäkuu 2009 (10)
- ▶ toukokuu 2009 (6)
- ▶ huhtikuu 2009 (10)
- ▶ maaliskuu 2009 (19)
- ▶ helmikuu 2009 (25)
- ▶ tammikuu 2009 (18)
- ▶ 2008 (141)
- ▶ 2007 (259)
- ▶ 2006 (180)