Kipattuamme ohrapirtelöt kurkustamme alas ja pohdittuamme syntyjä syviä, tulimme siihen tulokseen että paikallinen, joskin ilmeisen pienimuotoinen baarikulttuuri on varsin siedettävää. Tiskin takana piileksivät mikot tuntuivat osaavan hommansa, tunnelma oli paikallaan ja paikasta sai jopa varsin siedettävän näköisiä ruoka-annoksia. Näitä gourmeetuotoksia asiakkaat myös ihan oikeasti tilailivat. Ei siis mitään mikrolihapullia ja roiskeläppiä, vaan ihan oikeata iltaruokaa - ja aivan tavallisesta irkkubaarista.
Baarit ja alkoholin nauttiminenhan eivät toki kuulu paikalliseen populaarikulttuuriin, ja tuo piirre näkyikin hieman muusta ympäristöstä poikkeavana asiakaskuntana. Paikalla oli selvästi enemmän erilaisia vähemmistön edustajia kuin mitä kaduilla näkee, ja meininki oli muutenkin kovin tutun oloista. Oksentelua ja epäsiisteyttä ei tosin esiintynyt, ja ihmiset nauttivat oluitansa rauhallisesti ja sivistyneesti taustalla pauhaavan musiikkikanavan tahdissa. Tämä teki kokemuksesta suoraan sanottuna varsin miellyttävän. Vielä kun näilläkin leveysasteilla opittaisiin sauhuttelemaan toisaalla, savuttomat asiakkaat säästyisivät ylimääräiseltä aamupyykiltä. Tämä ei tosin ole mikään järin suuri ongelma, mutta selvästi huomasi kuinka kotikotoinenkin baari-ilma on toden totta parantunut unionimme uusien direktiivien myötä.
Takaisin yliopiston suunnalle pyrkiessä päädyimme jälleen sekoilemaan taksien kanssa. Tällä kertaa tosin tulos oli se, että otimme rohkeasti hatkat paikallisesta pirssistä ja hankimme enemmän opiskelijan kukkarolle sopivamman vaihtoehdon. Näin keskiviikon kunniaksi vika olikin tosin meissä turisteissa eikä taksissa, sillä satuimme pyrkimään sisälle valkoiseen taksiin, joka jälkikäteen selvitettynä eroaakin keltaisista perustakseista: kyseisillä linjatakseilla nimittäin sattuu olemaan kiinteä seittemän dinaarin taksa, jolla saa ajella vapaasti niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Sekaannuksesta huolimatta kyseisen hifitaksin kuski yritti muiluttaa muutaman ekstradinaarin, sillä poistuttuamme hänen taksistansa hän nappasi kaverinsa pirssin tien laitaan ja yllättäen tuonkin kyydin hinta olisi ollut yli tuplat normaaliin hintaan verrattuna. Onneksi jaloilla äänestäminen on keksitty, ja tässä kulttuurissa se myös oikeastikin toimii: lopulliseksi hinnaksi muodostui kolme dinaaria, ja kolmanteen taksiin noustuamme saimme nauttia leppoisan Palestiinalaissedän seurasta.
---
Päivän kuvakimara: Erilainen portsari. Paikallista oluthuonejärjestystä valvovat ystävälliset poliisit paremmin s/m-leikeistä tutun lätyskän kanssa, jota emme valitettavasti saaneet kuvaan. Tämä ystävällinen herrasmies joka tapauksessa tykkäsi poseerata kameroillemme, oli muutenkin asiallinen ja vahtasi ostamaani shishaa kapakan ulkopuolella kuin omaansa.