IRC-Galleria

Dinaareita: Matka.Lauantai 09.08.2008 20:48

Tyly kahdeksan aamu iski lomapäivänä vasten kasvoja kuin betoniin kastettu märkä pyyhe. Tänään ei kuitenkaan ollut tiedossa mitään edes etäisesti kosteaa, vaan tappavan paahtava päivä Petrassa ja Wadi Rumissa. Shokeeraavasta lomapäivän aamusta huolimatta odotukset olivat hyvin korkealla, ja jalka nousi vuoteesta tavallista motivoituneemmin jo hieman seitsemän jälkeen. Ja tuolle motivaatiolle onneksi myös tarjottiin katetta koko rahan edestä.

Heti alkuun paahdoimme maan halki bussissamme, jonka ilmastointi jostain syystä tuntui toimivan vartti kerrallaan. Matkan ensimmäisen kahden tunnin aikana tämä pahan onnen ilmastointi ei tosin toiminut lainkaan, ja pääsimmekin jo heti aamusta maistelemaan tulevia. Hieman jo nestehukasta nuokkuen ja omaa kuntoani epäillen, mutta siitä huolimatta edelleen toiveekkaana saavuimme matkan puoliväliin, Petra nimiselle huoltoasemalle. Tämän loukon nimellä ei valitettavasti kylläkään ollut mitään tekemistä itse kaupungin tai niin ikään matkailukohteenkaan kanssa, mutta hinnat olivat aivan yhtä kohdallaan kuin kiveen hakatussa kaupungissakin. Noin kuusin kertaisiin hintoihin yritettiin tuputtaa yhtä jos toistakin kamelin kakkaa, ja tuotteet olivatkin täysin samaa sutta ja sekundaa kuin mitä muissakin matkamuistomyymälöissä tuputetaan. Tämän valheen lävitse taidokkaasti luovittuani päädyin ostamaan vain pakan postikortteja ja juoman. Tulos: kortit, halpoja; Juoma: kallista kuin vesi helvetissä. Paikan vessa oli myös varsin ovelasti suunniteltu loukku, sillä kusella käytyään ja kädet pestyään sai huomata, että käsipyyhkeet irtoavat ovenvartijalta vain dinaareja vastaan. Nakkasin puolikkaan dinaarin lootaan, ja pappa ojensi ystävällisesti käsipyyhkeen tukkurasiasta, jonka hinnan on täytynyt olla vähemmän kuin mitä pelkästään omaan kappaleeseeni tulin sijoittaneeksi. Kovasti olisi tehnyt mieli pyyhkiä perse tuohon liinaan, mutta tähän suuntaan vessan portista käveltäessä se oli jo piirun verran myöhäistä. Turistiloukkuja tässä maassa todellakin kannattaa varoa. Jos liikkeen nimessä mainitaan mikään maan nähtävyyksistä, on olemassa vain yksi oikea toimenpide. Juokse - ja muista pitää lompakosta tiukasti kiinni.

Uudestaan tien päälle päästyäni aloin lipittelemään huoltoasemalta ostamaani, tilanteeseen nähden varsin osuvasti nimettyä Bitter Lemon -soodaa. Maisemat alkoivat pikkuhiljaa vaihtumaan, ja parin tunnin vuoristotieajelun jälkeen saavuimmekin viimein aitoon Petraan. Jälleen kerran lippuluukulla käytiin opiskelijan taskuilla, mutta tällä kertaa sentään rahallensa sai suhteellisen rehellistä vastinetta. Portista sisään päästyämme näkymät olivat todella ällistyttävät. Ensimmäisenä silmään paistoivat muutamat pienemmät haudat, mutta todellista herkkua oli vasta kävely läpi huimaavan korkean ja mutkittelevan solan, jonka sisälle oli jo vuosituhansia sitten kaivettu yksityiskohta jos toinenkin. Aivan kaikki yksityiskohdat eivät edes olleet puhtaan kosmeettisia, vaan paikallinen insinööritaidonnäyte vaelteli pitkin kellertäviä, kapeita seinämiä. Tällä polven korkuisella kuorulla oli aikoinaan tyydytetty seudun veden tarve sateen ja kosteuden avulla, jotka tiivistyivät ja putosivat solan reunoja alas ja jatkoivat matkaansa kouruissa kulkusuuntaamme nähden pienoisen alamäen vallitessa.

Pidemmälle päästyämme saimme kasvojemme eteen nykyään jo valkokankaallekin tallennetun näkymän. Petran suurin hauta, Indiana Jonesin Viimeisessä ristiretkessäkin vilahtanut kallioon hakattu monumentti oli jotain todella ällistyttävää. Valkokankaalla rakennelman koko ei todellakaan tule oikeuksiinsa. Tämä kallioon hakattu hautakammio on aivan valtavan massiivinen laitos. Tunnelma ehti olemaan turistien määrästä huolimatta useamman minuutin henkeä salpaava, ja tuon mielen tilan vallitessa erheellisesti yhdyinkin paikalliseen kamerakompaniaan napsimaan kuvia kuin hölmöläinen. Puolustuksekseni sentään voin sanoa, että ottamistani, noin viidestätoista järjestelmäkameran kuvasta pitäisi luultavasti saada koostettua vähintäänkin kohtuullisen korkearesoluutionen versio tästä mahtavasta kulttuuriaarteesta. Vaikka puolet rullasta menikin kertaheitolla jakoon, paikalla ei ollut kauheasti muuta kuvattavaa. Petra on nimittäin siitä haastava kohde valokuvaajalle, että sen taikaa on lähes mahdotonta tallentaa filmirasiaan. Solan läpi tarvitsee jokaisen itse päästä kulkemaan ymmärtääkseen mitä paikalla tarjottavanaan.

Hengityksen taas tasaantuessa ja palatessani maan pinnalle alkoi kuulokeskukseen saapua runsaasti ärsykkeitä. Ympäristössä sattuu olemaan niin turistien, oppaiden ja kameleiden lisäksi paljon paikallisia kauppaamassa rihkamaansa. Nämä kohteen tunnelman pilaavat paskabasaarit ihmetyttävät suuresti. Asiakaskunta näytti jatkuvasti olevan hyvin lähellä nollaa, mutta siitä huolimatta kauppa tuntuu kannattavan päivästä toiseen. Kauppiaitahan ei sinänsä yrittelijäisyydestä sovi syyttää, mutta sormen voikin hyvillä mielin suunnata suoraan turistin idioottien suuntaan, jotka näihin ansoihin päivästä toiseen lankeavat. Värillisten kivien, muovipuukkojen ja tuhannen dinaarin vesipullojen lisäksi tarjolla oli ah-niin-järkevää-tällä-kelillä kahvia, pullaa ja korvia vihlovaa markkinapuhetta. Jälleen kerran muistui mieleen toivomukseni siitä, että ihmiskunta vielä joskus saavuttaisi edes jonkinlaisen älykkyyden tilan. Tällä kertaa ei kuitenkaan onni ollut mukana, vaan hampaita kiristellen piti väistellä kauppiaiden verbaalisia täsmäaseita samalla kun parhaansa mukaan yritti nauttia näkymistä. Ja tämä, rakkaat veljet ja siskot, ei ole ollenkaan niitä mieluisimpia kokemuksia mitä elämässäni on vastaan kävellyt. Niin kun paikallinen ystäväni sanoi, olisi pitänyt muistaa ottaa puukko taskuun bussista lähtiessä.
Muinaisesta kaupungista ulos selvittyämme eräs toinen huono-onninen ystäväni päätti käydä kokeilemassa bazaarien sijaan porttien ulkopuolella sijainnutta Indiana Jones -kauppaa. Tämänkin putiikin sisältä löytyi kuitenkin - yllätys yllätys - aito aavikkopiraatti sivistyneen seikkailija-arkeologin sijaan. Reissun ainoana positiivisena myyntitilanteena jäikin mieleen muinaisen kaupungin ainoa virallinen asukas, porttien sisäpuolella jo iät ja ajat asunut vanhempi kaupustelija. Tämä suloinen jääräpää ei edes valtion lupaaman puolentoista miljoonan dinaarin edestä ole kotiaan vielä tähänkään päivään mennessä jättänyt. Eikä ihme, kielitaitoa muukalaisten kanssa jo useamman vuosikymmenen harjoitettuaan miehellä olikin melkoista momenttia. Täydellisen englannin lisäksi muita hyvin osattuja kieliä ei enää yhden käden sormilla lasketa.

Iltapäiväauringon paistaessa astuimme jälleen minibussiimme ja lähdimme kohti Wadi Rumin aavikkoa. Perille päästyämme ja pariin otteeseen poliisien kanssa sekoiltuamme saavuimme beduiinileirille, josta jo etukäteen olimme maksaneet alun perin suolaiselta tuntuneen hinnan. Ilta kuitenkin lähti pimeyden jo vallitessa mukavasti käyntiin, ja erittäin miellyttävän illallisen jälkeen pistimme virtuaaliset levyt pyörimään ja aloimme riehua paikalle rakennetun tanssilattian ympärillä shishoinemme. Valitettavasti emme kuitenkaan illan mittaan olleet ainoat paikalla riehuneet, vaan eräs leirimme beduiineista oli päättänyt illan aikana nauttia turhan paljon miestä väkevämpää, ja tilanne raukesikin vasta poliisien avulla. Kohtauksen sivutuotteena jo maksamamme keskiyön kävelyretki katosi kuin pieru saharaan, sillä yhtäkkiä matkaoppaamme päätti olla asiasta kiinnostumatta. Tunnin kuitenkin kärsivällisesti odoteltuamme paikalla olleet, hieman paremmat asiakaspalvelijat päättivät lähteä toteuttamaan toiveemme, joten pääsimme tarpomaan keskelle ei mitään ilman minkäänlaista käryä ympäristöstä. Vaan eipä reissun aikaan ympäristöä enää katseltukaan, vaan silmät ohjautuivat pystysuoraan ylös päin selän koskettaessa hiekkadyyniä. Tätä aivan käsittämättömän yksityiskohtaista tähtitaivasta silmillä syödessä arkiset murheet katosivat, ja tilalle saapuivat näkymiä vastaavat mietteet, joita ajoittain ohitse kulkevien tähdenlentojen aikana tuli usein lausuttua hiljaa ääneen.

---

Päivän kuvakimara: Tapani mukaan asiasta toiseen ja härkää sarvista: Jordaniassa graafinen suunnittelu ja printti ei ole ihan maailman luokan tasoa. Tämäkin kaunis nainen on saanut annoksen jos toisenkin kuolleen meren hiekkaa naamalleen, ja kas, kaunishan se on kuin lehmän raato. Tällä kertaa syypää on tosin photoshopin ääressä ollut artisti, eikä malli itse.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.