IRC-Galleria

It stays white for days.

It stays white for days.

"When dancing, lost in techno trance, arms flailing gawky bez; then find you snagged on frowns, and slowly dawns: you're jazzing to the beeptone of a life-support machine that marks the steady fading of your day-old baby daughter. And when midnight sirens, lead to blue flash road mash, stretchers covered heads, and slippy red macadam, and find you creeping neath the blankets, to snuggle close a mangled bird, hoping soon you too will be freezer drawered. Then welcome, ooh blue chemotherapy wig, welcome in Jam".


No huh, huh. Vihdoin sain tsekattua Jamin, tuon Chris Morrisin varsin mustan komediasarjan. 6 parikymmentäminuuttista jaksoa täynnä hyvin mustaa, välillä hyvinkin sairasta ja sitten taas puhtaan absurdia sketsiä.. Tunnelmaltaan sarja on hyvin unenomainen, välillä tosin painajaismainen. Sarja on kyllä yksi rohkeimmista huumoripläjäyksistä vähään aikaan. Vasta vähän aikaa sitten tuli luettua Raakaa lihaa ja Enemmän raakaa lihaa (suosittelen), joten sarja löysi tutun sielunmaiseman aivokopastani. Pitää vielä mainita, että näyttelijäkaartissa oli mm. Mark Heap, pitkäaikainen suosikkini.

Jo pelkästään jaksot aloittavat Chris Morrisin monologit ovat näkemisen arvoisia. Ne voisi koota yhteen pakettiin ja siinä olisi aikamoinen kasa makaaberia tragediaa, inhoa ja surkeita ihmiskohtaloita, ja jotka silti nostattavat jollain kierolla tavalla hymyn huulille. Tuo alussa lainaamani pätkä on ensimmäisen jakson monologi ja heti sen jälkeen tiesin, että edessäni on jotain joka jäisi vaivaamaan mieltäni pitemmäksi aikaan.. I love it!

wikipedia listaa synopsikset jokaisesta sketsitä, joten sieltä voi tsekata kuinka kieroa tavaraa on luvassa: http://en.wikipedia.org/wiki/Jam_%28TV_series%29

Jotenkin tuli missattua uusin Nick Cave & the Bad Seedsin levy, mutta onneksi virheen voi aina korjata..
Nyt parin kuuntelukerran jälkeen tuntuu, että parasta Bad Seedsiä sitten Murder Balladsin, mutta useammat kuuntelukerrat kertovat sitten totuuden. Tuntuu, että Grinderman on hieman vaikuttanut Bad Seedsinkin puolelle, mutta sehän ei ole huonoa ollenkaan se.

Ensimmäisellä kuuntelukerralla päähän jää soimaan hyvin hypnoottinen Night of the Lotus Eaters:
http://www.youtube.com/watch?v=OcrIxO_MJrM

"We're a bi-sexual nation living in denial. All because of a bunch of nerds. A bunch of nerds who got off a boat in the 15th century and decided that sex was something to be ashamed of. All the pilgrims did was ruin the American Indian orgy of freedom." -Krysta Now

No nyt se on sitten online: http://www.youtube.com/watch?v=JJDmOMuFqM0

Teos jonka tein Teemun ja Reetan kanssa tuota Nine Inch Nailsin Ghosts filmi festivaalia varten. Sitä ei vielä näy itse festivaali groupin alla, mutta katsottavissa se sentään jo on. Ärsyttää vain youtuubin pakottama huono kuvanlaatu. Ehkä sen hieman parempaan kuosiin olisi saanut, mutta jo nykyiselläänkin sen uploadaaminen kesti ikuisuuden, joten tuo varmaan saa kelvata.

you have to be serious when administering pain.
it's the only way to be considerate.

"Make sure you can hear me, before you speak up" -peaches

No niin eilisestä hesan reissusta on selvitty. Tuli siis käytyä Emmassa, Kiasmassa ja kierreltyä muutamissa gallerioissa. Ja mitä kummaa, jostain syystä lautapelit.fi ei kuulunut kiertueohjelmaan, ensikerralla sitten. Tämä oli ensimmäinen visiittini Emmassa ja kokemus oli varsin positiivinen. Vaikka Monet ja suomalaiset impressionisti eivät hirveästi minua liikuttaneetkaan niin nykytaiteen puoli ei jättänyt kylmäksi. Ainut miinus oli se, ettei kokoelmaan kerennyt keskittyä kunnolla kiitos puolentoista tunnin, joka meille Emmaa varten oli varattu. Tunti lisää, niin kokoelman olisi ehtinyt kiertää jo paljon mukavammin ja teokset olisivat saaneet arvoisensa kohtaamisen. No nyt pitää siis suunnata Emmaan toivonmukaan pikapuoliin uudestaan.

Galleriat olivat pienoinen pettymys. Mitään mieltä mullistavaa niillä ei tällä kertaa ollut tarjolla. Ainoat mielenpainuvat olivat Hippolyteessa ollut Ari Saarron Paikkoja ja Poistumisia -valokuvanäyttely, joka tarjosi kauniita metsäisiä visioita. Toinen mieleen jäänyt oli Muu galleriassa ollut Kukka ryhmän varsin friikki näyttely. Oli mukava tulla kaikkien kauniiden ja ylevien tunnelmien keskeltä jonnekin likaiseen. Ryhmän teokset olivat luotu arkisista materiaaleista: vaatteista, vaahtomuovista, teipistä.. ja teoksia täydensi hilpeät selitykset "olennoista" joita teokset esittivät. Teokset ilkkuivat ja pilkkasivat katsojaa: katso mitä me olemme, ilkut meitä tekotaiteellisiksi vaikka et tiedä mitä koko sana edes tarkoittaa, sinä et ymmärrä meitä, meidän ei tarvitse ymmärtää sinua. Galleriasta poistuttuani minulla oli likainen ja hämmentynyt olo, mitä tämä nyt oli.. oliko tämä sitä paskaa mitä tämä näytti olevan, vai oliko tämä neroutta.. Nyt täytyy sanoa, että se oli gallerioista paras.

Kiasmankin näyttely oli tällä kertaa varsin oiva, selvästi parempi kokonaisuus kuin syksyllä käydessäni. Mutta hemmetti puolitoista tuntia Kiasmaankin käytettäväksi on aivan liian vähän. Siinä ajassa kerkee saamaan ainoastaan häivähdyksiä teoksista, ei teoksia näin saa kohdella...kele. No muutaman hymyn kareen kannoin mukanani ulos.

Mutta se minkä tällä reissulla huomasin oli se, että ne teokset joiden kokemiseen käytettiin muutakin aisti kuin näköaistia jäivät parhaiten mieleen. Emmassa, en-muista-kenen-teos Sanojen välissä nostatti kylmät väreet selkäpiihin. Itse teoskin oli vakuuttava jo itsessään, massiivisen kokoinen reliefin omainen puurakennelma, joka koostui parista suorakaiteen muotoisesta tasopinnasta ja syventymästä, jonka vino pinta toi mieleen aukeavan oven. Koko teos oli päällystetty jollain kankaalla ja saumojen "tikkaus" oli paikoitellen selkeästi näkyvillä valkeahkon maalin alta. Teoksen kohdalla olin onnekas sillä se oli sijoitettu toisen teoksen viereen josta kantautui kumea sydämenlyöntiä muistuttava tykytys. Mielsin tykytyksen teokseen paremmin kuin siihen mihin se kuului.. Gallerioista taas Ari Saarron näyttelyssä taustalla soi metsäinen eteerinen ambient, jonka merkitys näyttelyn kokemiseen oli varsin merkittävä, siellä ikäänkuin leijui ja immersoitui kuviin. Samoin Kiasmassa oli pari teosta, jotka nousivat esiin nimenomaan äänimaailmansa takia, sekä eräs teos, jonka olisin missannut tyystin ilman ohi kulkevaa järjestyksen valvojaa...

Teoksen nimi oli muistaakseni White square. Huoneen keskelle lattiaan oli heijastettu valkoinen neliö. Ok, olisin tyytynyt teokseen sellaisena, mutta ohikulkeva järjestyksen valvoja kehotti kävelemään neliön päälle.. MITÄ!? Pitäisikö minun astua teoksen päälle! No ei minua tarvinnut toiste kehottaa. Valkoiselle alueelle astuttuani jalkojeni alle ilmestyi tummia ihmishahmoja, jotka olivat ankkuroituneina jalkoihini. Toisen kävelijän hahmon kohdattuaan niiden muoto sulautua vesiväreiden tapaan. Jos hahmoista hyppäsi irti niin ne jäivät avuttomina leijumaan tilaan jossa ne olivat ja niiden muoto hajosi. Tämä oli hienoa! Interaktiivista taidetta.. haluaa enemmän!

Kokonaisuutena siis varsin kiva reissu, mutta hemmetti museoihin pitää varata enemmän aikaa! Itse lähtisin siitä, että minimissä kolme tuntia Emmaan ja Kiasmaan. No pitäisi varmaan kaivaa kuvetta ja katsoa, josko viimeisistä rovoista riittäisi muutama euro uuteen Hesan reissuun vaikka jo kevään aikana. Voisi käyttää museoihin aikaan niin paljon kuin haluaa, ehtisi käydä ne pakolliset fantsut ja lautapelit ja istahtaa kahville tuttujen kanssa..

Pitkällisen tutkimuksen tuloksena alaspäin vievä kierre on uhattuna
Aaveet ovat päässeet asian sydämeen, siihen mitä olen kaivannut jo pitkään
Nyt kaikki ylimääräinen on karsittu