Taas näitä päiviä. Käveltiin kavereiden kanssa pitkin keskustaa. Koko ajan törmäsin vaan juuri niihin mestoihin, joissa olin liikuskellut paremmassa seurassa vielä vajaa viikko sitten. Aivan kuten Mies ja alaston ase 2 1/2:ssa Frank huomaa, kuinka kaikki asiat muistuttavat "hänestä". Se tunne alkoi käymään vähintäänkin tutuksi. Puoliksi nauroin. Viimeistään siinä vaiheessa repesin täysin, kun asetuin kadun varteen polttamaan tupakan kyykkyasentoon, ja katsetta asfaltista nostaessani huomasin edessä olevan auton rekkarin... Siinä seiso juuri se nimi, jota mielessäni jo pyörittelin. Meinasin kuolla nauruun ja osoitin kaverilleni auton rekkaria. "Painu sinä nyt vittuun omien kohelluksies kanssa!"
Ow kamoon. Olihan se nyt sentään ihan uskomattoman absurdi tilanne.
Uusimmat blogimerkinnät
- Loud noises cover the pain 06.04.
- Play it Sam 01.01.
- Hyvää yötä 11.08.
- En katso animuita, mutta 19.11.
- RIP Tero 06.11.
- I forgot the milk 01.10.
- En oo tosissani 09.09.
- Ja se kirkas valo siellä tunnelissa oli taa... 17.08.
- Kaipaan beer (ja musaa ilman housut) 20.02.
- 2016 31.12.