Olin taas myöhässä aamulla. Juoksin äkkiä autoon ja harrastin lievää kaahausta (lain sallimissa puitteissa tietenkin). Pääsin melkein Hartwall-areenalle, kun jostain ilmestyi musta Volvo ja se pysähtyi valoihin eteeni. Silmäni reagoivat johonkin, mitä en heti tajunnut. Vein katseeni alemmas ja sain hetkellisen sydämenpysähdyksen.
VOI JUMALAUTA! Se perhanan auto, jonka taakse pari viikkoa sitten kyykistyin tupakalle ilmesty taas. Se, jonka rekkari sattuu muodostamaan nimen, jonka muistamisesta haluan eroon. SAATANAN SAATANA! Tää on jo ihan kusetusta. Kuinka voi olla? Hyvä etten hypänny siinä autotiellä ulos autosta ja menny repimään sitä Volvon kuskia ulos ja huutamaan sille, että mitä helvettiä se oikeen meinaa.
Joku raja jo tässäki elämässä pliiiiis!
Uusimmat blogimerkinnät
- Loud noises cover the pain 06.04.
- Play it Sam 01.01.
- Hyvää yötä 11.08.
- En katso animuita, mutta 19.11.
- RIP Tero 06.11.
- I forgot the milk 01.10.
- En oo tosissani 09.09.
- Ja se kirkas valo siellä tunnelissa oli taa... 17.08.
- Kaipaan beer (ja musaa ilman housut) 20.02.
- 2016 31.12.