IRC-Galleria

Tulin tuossa selailleeksi tatskalehtiä ja kävi häiritsemään kun on porukkaa joka ottaa kuvia sinne tänne kehoaan ja kuvien teema ei edes sovi yhteen. Samalla tyypillä on vaikka musta-harmaa suden pää pohkeessa, päivänkakkara nilkassa (värillinen), pikkuinen värillinen ruusu ranteessa, musta tribaali saman käsivarren olkavarressa ja jotain pikku kiinamerkkejä niskassa jne.
Teemat ja tyylit eivät edes sovi yhteen ja kuvia on roiskittu sinne tänne.
Tulee mieleen nämä lapsuuden purkkapaketti tatuoinnit XD

---

> Ja tosiaankin ihan selventääkseni asiaa: tarkoitan lähinnä että ei mielestäni ole kovin nättiä varsinkaan jos samassa ruumiinosassa on useampi täysin toisistaan poikkeava kuva heitetty sinne tänne, on musta-harmaata ja värillistä sekaisin vaikka esim. koko kyynärvarsi.

En tarkoita tällä että kaikkien pitäisi ottaa jokin iso kokonaisuus vaan että olisi hyvä miettiä kuvien yhteensopivuutta tai että edes tyylisuuntaus/värimaailma olisi samaa.
Vai kehtaako joku ihan tosissaan väittää että sellanen yhden raajan peittävä sekaisen kirjava sekasotku olisi kaunista?

Oikeasti, joku järki kuvien ottamiseen, on ihan hirveää kun ihminen on kuin joulukuusi johon on jätetty Juhannuksen ja vapunkin koristeet.


Toki esim. tuo ruusu ranteessa yksinään (ilman saman käden olkavarren mustaa tribaalia) ja kiinamerkit niskassa toimisi. Pikkukuvissa less is more, vähemmän on enemmän. Toki jos useat kuvat on sijoiteltu hyvin niin silloin toimii mutta jos samassa ruumiinosassa on useita täysin erilaisia kuvia sekaisin, kyllä se minusta ainakin näyttää melko harkitsemattomalta.

....hiha meinaan =)
Enää olkavarren takaa hiukan täytellään ja ranne-kämmenen sivut. Sitten laitan kuvaa kun koko homma on valmis. Toki noita alussa tehtyjä kiemuroita pitää värittää uudelleen jotta saadaan niistä hiukan tummemmat ja lopuksi katsotaan koko tatska läpi että onko jostain lähtenyt väriä ja "paikkaillaan". Tuntui muuten aika namilta kun kyynärpään päästä väritettiin :/

Huoh, on tämäkin ollut kokemus: turvotusta, visvaa, arvenmuodostumista minkä vuoksi on jouduttu pitämään välillä taukoa tatuoimisessa jotta iho saa palautua. Koko ajan on ollut paranneltavaa jossain. Onhan tässä kohta jo vuosi mennyt mutta on tätä kyllä tehtykin meikein parin viikon välein ja hiha sisältää paljon yksityiskohtia mitkä tietenkin vaatii huolellista työstöä. Ja huolellinen työ ei ole sitä nopeinta.

Hihassa on siis musta-harmaa-valkoinen väritys ja se alkaa rinnan päältä ja selän puolelta ja loppuu peukalon sivulle. Se sisältää 4kpl liljoja joista 3 auki ja yksi nupulla, lentävän sarvikuonokas-kovakuoriaisen ja lehdellä kävelevän turilaskuoriaisen sekä muhkean turilaskuoriaisen toukan, joka sijoitettiin melkein kuin kainaloon, käsivarren sisäpuolelle ylös.
Koko taustaa koristaa harmaat, tummuudeltaan vaihtelevat pyörteet, joita tulee jatkossa olemaan myös alaselässäni ja hartioiden takana molemmin puolin kunhan saadaan aloitettua toisen käden hiha.

Olen saanut todella hyvää palautetta tuosta kuvastani, ja olen itsekkin enemmän kuin erittäin tyytyväinen siihen.
Katariina Katla tekee erittäin kaunista jälkeä ja tuo kuvan esiin voimakkailla väri- ja valöörikontrasteilla, hän ei käytä laineja ollenkaan, ja olen itse erittäin tykästynyt tähän tyyliin.
Muutenkin kun miettii: oletko nähnyt luonnossa valkoista kukkaa, jossa on mustat ääriviivat? Epäilen, joten miksi tatuoinneissa niin usein käytetään liikaa ääriviivoja kun kuvassa olevan asian voi tuoda luonnollisemmin ja kauniimmin esiin taustan avulla ja "rajata" se taustan kautta?
Old- ja New School tyylisuuntaus on tietenkin asia erikseen, koska siinä tyylissä suuriosa tyylin tunnusmerkkiä on juuri paksut lainit.

Luulempa että tämä mustien ääriviivojen käyttö johtuu siitä että porukka ottaa aina jonkin pikkuisen kuvan johon ei kuulu taustaa yleensä ollenkaan, joten johonkinhan sen kuvan pitää loppua. Itse kyllä henk.koht suosittelen isomman kuvan ottamista, siitä saa selkeämmän ja se säilyykin selkeämpänä kuin pikkuiset otokset.

Nyt taas parannellaan hetki ja loppurutistus vielä edessä :)

Neiti Katla taas tänään neuloitti käsivarttani oikein urakalla 3,5 tuntia.
Tuntui namulta mutta nyt on pyörrettä taas lisää ja ihanan inha, pullea toukkanen käsivarren sisäpuolella <3

Kyllä se tatskan ottamisessa pahin vaihe on sen parantelu: kun tatskan rasvaa, sitä saa varoa koko ajan ettei se tartu minnekään, sitä jomottaa ja kuumottaa, et voi nojata sillä kohdalla mihinkään, vaatteet tarttuu siihen kiinni (kelmuakaan ei kannata koko ajan pitää jotta tatska saa ilmaa)
lakanat tarttuu siihen, väriä tarttuu edellämainittuihin ja sitten kun tämä vaihe on ohitse, alkaa se ruven kylväminen: sitä irtoaa jokapaikkaan, tatska kutisee helvetisti, voi olla että yöllä olet unissasi raapinut sitä jne...
Että sellasta. Se itse tatskausvaihe on pieni kusen luikaus verrattuna tähän vittumaiseen paranteluvaiheeseen.

... ja silti niitä pitää saada! :D

Enskerralla käsivarren alaosaa hinkataan, sitten hiha alkaakin olla viittä vaille valmis. Ja komea on!
Ihanaa kun Tuskassa moni vanhempikin ihminen tuli kehumaan että kaunista jälkeä =)
Mun valkoiset liljat vaan sai Tuska-vklopun aikana vähän kellertävää sävyä kun iho ruskettui jonkun verran, mutta se tasoittuu taas kun rusketus katoaa.