IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Tapahtumat
Perustettu
8.5.2008
Tilastot
Käyntejä: 701 (1.7.2008 alkaen)
Koko
28 jäsentä
Tyttöjä: 8 (29 %)
Poikia: 20 (71 %)
Keski-ikä
29,9 vuotta
Otos: 16 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 29,0 vuotta
Poikien keski-ikä: 30,2 vuotta
Ylläpitäjä
erisgumma

Jäsenet (28)

maarettiiAgazerekookaJornioaurinkosadeTeknoaidisusieqtoneEduCoqsukaraookkeRölzAegoninscuGammaLi-PoBoggitUnevenDRalffy
« Uudemmat - Vanhemmat »

erisgummaTaiunta: Suoraan kohtiLuonut: erisgummaMaanantai 27.09.2010 22:20


TAIUNTA - Suoraan kohti
Kirjavaa punk-räppiä.
Kauniita ja epämiellyttäviä ääniaaltoja.
Tuttuja ja käsittämättömiä tunnetiloja.
Vähemmän sanoja.
01 Salaisuus
02 Kommunio
03 Synkronia
04 Peilipaska
05 Kohtaa
06 Toistuvat kuviot
07 Ehkä
08 Odiuibo
09 Puoleensakutsuva
10 Kaivo
11 Herätys
12 Selkeää
Levy jaossa torrentina ja rar-pakettina (MP3&FLAC).
Lisätiedot http://oletustila.net
Irtobiisei:
Kaivo
Kommunio
Synkronia
Lukiessani Kahlil Gibrania rupesin miettimään hengellisyyttä ja sen olemusta.

Kuten arvata saattaa, pidän tässä tilanteessa valtaosaa niin teisteistä kuin ateisteistakin hieman harhaanjohdettuina hengellisyyden suhteen. Useimmat ateistit yrittävät nähdä hengellisyyden loogisena tai todistamista vaativana ilmiönä. Hengellisyydessä ei ole mitään todistettavaa, koska todellinen hengellisyys ei tee johtopäätöksiä, vaan yksinkertaisesti kokee - ja senluontoisia kokemuksia on vaikea (ellei mahdoton) kuvata arkisella tai tieteellisellä kielellä, koska sen olemus ei ole selkeärajainen, määriteltävissä tai mitattavissa ilman että tuhoamme koko ilmiön ytimen antamalla sille jonkin fysikaalisesti mitattavan arvon. Myös useimmat itseään selkeästi teistiksi tituleeraavat ihmiset käsittävät asiat väärin, mikäli hekin tekevät fysikaalisia johtopäätöksiä - tällaisista ihmisistä huolestuttavimpia esimerkkejä ovat esimerkiksi kreationistit ja ID-liike.

Hengellisyys ei vaadi perustelua - se on olemassa itsestään samalla tavoin kuin ateismikin: Sen muodostuminen todellisuudeksi edellyttää vain ja ainoastaan omaa kokemusta asiasta. Hengellisyys on käsitys asioiden luonteesta merkityksillisinä, ei fysikaalisina tai loogisina.

Jos vaadit hengellisyyden todistamista faktoilla, mieti hetki, mitä vaadit. Mikä on ainoa fakta, jolla sinä voit todistaa jollekulle että pidät jostain tietystä musiikista, kirjasta, elokuvasta tai ylipäätään mistään, jonka merkityksiä osaat arvostaa? Oma kokemuksesi. Ja sitä voi olla hyvin hankala mitata tai varmentaa. Muiden on yksinkertaisesti luotettava siihen, että sinä puhut totta.

Pystytkö sinä viihtymään hyvän elokuvan ääressä, vaikka se ei pohjaudu tositapahtumiin? Pystytkö nauttimaan musiikista, vaikka sen sanoitukset vaikuttaisivat naiiveilta? Pidätkö jostain kirjasta ilman, että sinun täytyy tivata, onko se fiktiota vai faktaa? Jos löydät merkityksellisyyttä, asian todenmukaisuudesta tulee täysin epäolennainen ominaisuus ja tämä opetus on erittäin relevantti kaikille niille teisteille tai ateisteille, joiden mukaan omaa, fyysisen maailman spirituaalisuutta tulisi mitenkään todistella tai varmistaa - tai vaihtoehtoisesti antaa jotain selvärajaista, valmiiksipureskeltua muotoa kuten kristillinen Jumala.

Voisi ehkä sanoa, että ateismin ja teismin väärinymmärtämisen kuilu syntyy niiden ihmisten toimesta, jotka olettavat että hengellisyydessä on jotain metafyysistä, eikä merkityksellistä. Tiettyjen ateistien mielestä hengellisyys tulee todistaa ja tiettyjen teistien mielestä se on jo todistettu, vaikka todellisuudessa todistamiseen pyrkiminen jo ensi sijassa sivuuttaa koko asian ytimen.

Maailman maagisuus ei ole väite tai hypoteesi. Se ei ole oletus eikä dogma. Mystisyys ja maagisuus ovat näkökulmia. Ja jos uskallat antautua sille kaikelle, toivotan sinut tervetulleeksi uuteen maailmaan. Huomaat, että olet löytänyt juuri useita päivityksiä ohjelmistoosi, joista on sinulle konkreettista hyötyä.

erisgummaRadio Tie²Luonut: erisgummaTiistai 26.05.2009 17:34

Radio Tie² - muljentavaa pälätystä juuri siitä mistä sinä tietäisit tahtovasi kuulla.
Välillä joka toinen sunnuntai klo 19:oO.

http://radio.olotila.net/tietoiseen

Arkistossa vanhemmat lähetykset (mp3, voit tallentaa suoraan)
Radio Tie² 17. 5. 2009 - Pulputusta ytimestä http://is.gd/EJEa
Radio Tie² 19. 4. 2009 - Päin näköä http://is.gd/EJF9
Radio Tie² 5. 4. 2009 - Käytäntö http://is.gd/EJFU
Radio Tie² 22. 3. 2009 - Psykedeelinen kokemus, vastuu (ja jotain) http://is.gd/EJGx
Radio Tie² 8. 3. 2009 - Oudot sattumukset ja synkronisiteetti http://is.gd/EJHI
Radio Tie² 22. 2. 2009 - Irtipäästämisen haasteellisuus http://is.gd/EJJ2
Radio Tie² 8. 2. 2009 - Informaatioteknologia, informaatioaikakausi, informaatiovallankumous http://is.gd/EK4n
Radio Tie² 11. 1. 2009 - Ensimmäinen lähetys http://is.gd/EK3a
Katsokaa jokunen minuutti alusta:

http://www.youtube.com/watch?v=yGzvU609j18&feature=related

No huh huh.

GuttersniperCreates God WithinLuonut: GuttersniperKeskiviikko 18.03.2009 02:16

Engender a higher sensus.
Let yourself fracture, may the pain drop dead.
Radio-ohjelmamme neljäs lähetys huusi itsensä eetteriin viime sunnuntaina. Aiheena oli "Oudot ja ihmeelliset sattumukset", siispä synkronisiteettia, synergiaa ja vimmaista rakastelua aivopoimujen kanssa. Oli mahtavaa.

Ohjelman saa kuunneltua sivun http://www.olotila.net/radio/ alalaidasta, "lähetys 4" tai vaihtoehtosesti suorasta mp3-linkistä http://www.olotila.net/radio/arkisto/Radio_Olotila_2009-03-08.mp3

Virtaa tuntemuksiasi eteenpäin.


Seuraava lähetys 22.3, aiheena PSYKEDEELI.
Osuin tekstiin joka kolahti todella kovaa, joka on ilmeisen kovaa kolahtanut muihinkin, ja jonka uskoisin erittäin käytännölliseksi luettavaksi sekä sulle että ystävillesikin.

Tiivistetysti, kyseessä käyttöohje kommunikaatioon jolla kaikki voittavat.

Teksti käsittelee meemejä, ideoita, tunteita ja kokemuksia, evoluutiota ja konfliktia. Tuntu aluksi vaikeasti lähestyttävältä, mutta kun annoin sen upota sisään, ni vau.

http://www.highintelligence.com/OS%20012%20basic.html


Poimin tekstistä muutamia olennaisen tuntuisia kohtia jotta inspiroituisitte lukemaan.


Simply, ideas, memes, media and words replicate. Exponentially.

Civilization naturally advances when the arts and sciences advance. Arts and science, human civilization advances when opposing ideas synthesize into higher complexity.

All ideas i.e. all information is in a natural state of conflict and war. All ideas conflict, yet Human Beings are not ideas, Human Beings are NOT in conflict, ideas are. Human beings are only in conflict when human beings confuse themselves as an idea or think that they are the meme that they are spreading.

From the perspective of a branch of mathematics known as Game Theory, this process of conflicting ideas and non conflicting humans could also be referred to as a 'Non Zero Sum' Game. Both sides in the game contribute for mutual shared output, like the WIKIPEDIA article.

KING IDEAS are META ideas that we believe to be TRUE that OPERATE, rule, and ORGANIZE our individual and collective PARADIGMS. A paradigm can be understood as a collection, or 'kingdom', of ideas, memes, and words that all support our individual and collective WORLDVIEW and our role in that world.

When we lose a false idea or a false king that we have, we only have lost by winning a new idea or King that will serve us better by operating and updating our old paradigm/memetic kingdom with a more effective truth.

Our ideas fight and battle so we can learn and increase our intelligence as a species in perfect synthesis/synergy.

In the 21st Century, human being has the opportunity to create a win win environment to resolve global problems and create global wealth for ALL citizens.


Minds are for OBJECTIVE THINKING. Bodies are for SUBJECTIVE FEELING.

Feelings are the inspiration and the energy for the mind to use to solve problems and create opportunity. The Natural Functioning Synergy of Human Being.

Feelings are unpredictable and utter chaos to the mind. They cannot be understood by the mind. They are not for the mind to understand.

Feelings are for energizing/inspiring the mind.

When both sides of human perception, thinking and feeling, contribute in perfect synergy. All sides win. Internally and Externally.


OS 0 1 2 is presented as a poetic game and mathematical puzzle to introduce you to ternary dialectics and the concept of 'all sides win' conflict resolution and problem solving.

©OS 012 signifies perfect synergy and synchronicity.

En osaa sanallisesti kuvailla tämän vaikuttavuutta, mutta suosittelen niin lämpimästi kuin voin.

erisgummaJoka on täynnä ihmeitäLuonut: erisgummaTiistai 27.01.2009 09:20

Huh huh mitä prosessia on taas ollu viime viikkoina.

Luin tosiaan ton Hermann Hessen Arosuden, ja se oli ihan mieletön kokemus. Jotenkin se osu synkronistisesti naulankantaan - en etukäteen tienny mitä se käsittelee, mutta sen perusteemat osu täysin yksiin sisäisen prosessini kanssa. Luin sen parissa yössä, jonka jälkeen koin yhen elämäni vavahduttavimmista deelikokemuksista.

Arosudessa oli paljon tosi hienoja puolia, mutta just nyt erityisesti peiliteema tuntui säväyttävältä, siis se, että peilaamme kaikki jatkuvasti toisiamme ja jokainen muissa havaittu piirre on olemassa myös itsessä. Ettei ole mitään yhtä, yhtenäistä minää vaan valtava määrä erilaisia persoonallisuuksia. Olin kirjan lukemisen keskellä käyny nettikeskustelua tyypin kanssa, joka käyttäytyy mielestäni jatkuvasti tosi ylimielisesti. Huomautin sille asiasta, ja se otti tosi pahasti itteensä koska mä en osannut perustella tunnettani sen ylimielisyydestä. Ärsytti aika huolella.

Mutta sitten tajusin että mua ärsytti se ensisijaisesti siks, että mussa itessäni on samoja ylimielisiä piirteitä. Ne nousee pintaan etenkin sillon kun havaitsen muissa ylimielisyyttä. Mainitsemani tyyppi otti varmaan itteensä myös siksi, että puhuin ite vittumaisella sävyllä koska mua vitutti se mitä sen käytöksen kautta näin itessäni.

Oon viime aikoina tunnustellu sitä ajatusta, että vaikka vika siihen mitä mulle on elämässäni tapahtunut, ei oo mussa, niin vastuu just nyt on ensisijaisesti mussa. Otan vastuuta tänään - turhaan jossittelen sitä mitä olis voinu olla jos oisin tehny toisenlaisia valintoja. Myös vastuu siitä, miten suhtaudun toisten käytökseen, ja miten käyttäydyn takaisinpäin, on mulla.


No, jonkinlainen kasautumispiste tälle kaikelle oli viime maanantaina. Kävin läpi älyttömän voimakkaan psykedeelitripin. Se oli ihan vitun rankkaa ja hajottavaa. Se oli pelottavaa, ahdistavaa ja musertavaa, mutta myös vapauttavaa, puhdistavaa, hillittömän hauskaa ja avartavaa. Loputtoman kaunista. Se takoi mun päähän äärimmäisen voimakkaasti sen, ettei kukaan oo ikinä todistanu mulle mitään, vaan mä oon ite päättäny uskoa kaiken mihin uskon. Muiden ajatukset on vaikuttanu, mutta viime kädessä oon aina ite perustellu itelleni miks ajattelen asioiden olevan niin tai näin. Aina kun havainnoin muita ja tunnen jotain muita kohtaan, peilaan siinä myös itteäni, peilaan sitä mitä mä tunnen sisälläni. Muut voi synnyttää sitä mutta tunteeni ovat omiani. Ihmiset voi vihjailla toisilleen juttuja, mutta todistus tapahtuu jokaisen itsen sisällä.

Tän seurauksena tajusin myös, että mä en luultavasti voi koskaan todistaa kellekään muulle mitään. Sen seurauksena tajusin myös, ettei mun tarvii todistaa kellekään muulle mitään. Tuntuu kuin 392582305kg taakka olisi haihtunut mun yltäni. Opin jo lapsena kelaamaan siihen malliin että pitäis todistella asioita muille. Olin koulussa friikki ja kiusattu, olin se outo tyyppi nurkassa joka oli kyllä hauska mutta jota kukaan ei ymmärtänyt. Kehitin siitä taidon näsäviisastella ja päteä, todistella, perustella. Että itsetunto kohoais. Siitä on paljon ilookin, mutta usein se on peittäny mun sisäistä epävarmuutta. Musta tuntuu että toi todisteluntarve on valtavan voimakkaana meidän kulttuurissa muutenkin - monet tuntuu olevan tosi paranoideja taistelussaan näkemystensä puolesta. Ateismin ja uskontojen konflikti on yks hyvä esimerkki.

Mun ei tarvii todistaa kellekään mitään. Vau. Tuntuu mahdottomalta kuvailla sitä kokemusta jonka kautta päädyin tähän. Sanat ei voi sitä kuvata, tää ei ollu ensisijaisesti sanallinen oivallus vaan intuitiivinen oivallus. Sanat tulee jälkeenpäin.

Mun intuitio on hillittömän vahva. Se on uskomaton voimavara. Oon vaan etäännyttäny siitä itteeni järkeistämällä asioita tosi paljon. Seki on välillä tosi avartavaa, mutta nyt tuntuu että haluun avautua intuitiolleni. Järki on toissijaista, se on tosi hyvä työkalu jota intuitio kyl osaa tarvittaessa kutsua.


Kirjotin matkani aikana "musta tuntuu et naiset tietää". Jännä. Monilla naisilla tuntuu olevan luontainen luottamus intuitioon, miehet tarvii paljon enemmän varmistusta luottaakseen. Ei varmaan päde kaikkiin, mut usein. Mutta tajusin, että jos mä voin havainnoida jotain tommosta, jos voin tuntea että naiset tietää jotain, niin sen tiedon on oltava myös mussa itessäni. Mun oma intuitiivinen puoleni, feminiininen puoleni - se ohjaa mua ja on aina ohjannutkin, en vaan oo osannu aina kuunnella sitä. Nyt myös mun järkipuoleni, sisäinen analyysini ja logiikkani, on alkanu osottaa tohon samaan suuntaan. Että luota, anna mennä. Päästä irti. Nyt oon päästäny irti valtavasta määrästä syyllisyyttä, seksuaalista syyllisyyttä siitä että oon ihminen jolla on haluja, älyllistä syyllisyyttä siitä että tunnen vaikken oo ymmärtäny mitä tunnen. Moikka, en jää kaipaamaan.

Intuition ääni sisälläni selkiytyy. Se tuntuu vievän siihen suuntaan johon oon aina halunnu kulkea. Se ei oo tähän mennessä ikinä pettäny mua, ainoa mikä on pettäny on se että oon kuurouttanu itteni sen äänelle koska oon pelänny vastuuta ja asioiden kohtaamista silmästä silmään.

Mun sisällä, kaikkien selitysten ja ominaisuuksien alla, on jotain puhdasta joka antaa mulle voimaa. Se on loputon voimanlähde joka innoittaa ja rohkaisee mua kulkemaan eteenpäin. Se saa mut janoamaan elämää ja kohtaamaan rohkeasti haasteita. Se tuntuu puhtaalta rakkaudelta. Se saa mut kysymään näitä eksistentiaalisia kysymyksiä, motivoi kasvamaan, tekemään taidetta ja ajattelemaan. Rakastumaan. Maailma tuntuu uskomattoman maagiselta.

Hmm, nii, jaa. Tosiaan antaudun just nyt rakastumaan häkellyttävän läpitunkevasti. Tuntuu niin hyvältä kun ei tarvii pidätellä eikä tukahduttaa. Oon ollu jotenki varpaillani tosi pitkään. Rakkauden kohde on toisessa maassa, ja musta tuntuu valtavan hyvältä kohdata samaan aikaan sekä yksinäisyyttä että rakastumista. Tuntuu hyvältä antautua ja jakaa. Toinen ihminen voi olla niin kirkas peili, parhaimmillaan ihmiset voivat kylvää toisiinsa niin paljon voimaa kasvuun että ei sitä voi ees tajuta. Palautesilmukoita ja perhosia. Kiitos kaunis räpyläjalka.


Ihmiset puhuu muuten usein muista ihmisistä: "ihmiset tekee usein sitä tai tätä, ihmiset ei tajuu tota", ja sit kans puhutaan aika usein passiivissa. Kun puhuu passiivissa niin voi tehokkaasti etäännyttää ittensä siitä mistä puhuu. Noi pari lausetta on hyvä esimerkki siitä.

Mä puhun muuten usein muista ihmisistä: "ihmiset tekee usein sitä tai tätä, ihmiset ei tajuu tota", ja sit kans puhun aika usein passiivissa. Kun puhun passiivissa niin voin tehokkaasti etäännyttää itteni siitä mistä puhun. Ehkä joku hahmottaa mitä tarkotan?

Päätin alkaa tunnustelemaan tota. Että ku alan selittämään jotain siitä, miten muiden ihmisten pitäis tehä sitä tai tätä tai puhun passiivimuodossa, ni kokeilenkin muuttaa puheeni minämuotoon ja katon mitä se tekee minäkuvalleni. On ollu todella kehittävää, ei tee mieli meuhkata niin paljon kun tajuan, että muita havainnoidessani havainnoin aika usein itteeni. Että se mitä muiden pitäis tehä, onki oikeestaan se mitä mun pitäis tehä.

Samaan syssyyn päätin myös leikkiä olla-verbin kanssa. Taitaa olla aika yleistä julistaa huomaamattaan sitä, miten asiat senjasen jutun suhteen ovat. Useimmiten me, eiku siis mä, en kuitenkaan oikeesti tiedä miten asiat ovat, etenkään ku kyse on muiden ihmisten asioista. Voin esittää jotain veikkailuja, arvella ja olettaa. Mutta tuntuu aika käytännölliseltä karsia tota turhaa on-sanan käyttöä sillon ku se ei oikeesti oo tarpeellista, koska se niin helposti herättää halun todistella suuntaan tai toiseen. Pehmeämpi, joustavampi ilmasutapa tuntuu jotenki paljon paremmalta. Ku en julista et joku on, ni toisen ei tarvii vastajulistaa et eihä oo.


No, prosessi jatkuu. Oon tässä muutaman päivän aikana skannaillu vanhoista päiväkirjoistani runoja, koska oon julkasemassa runokirjaa joskus lähiaikoina. Siinä sivussa oon sitten lukenu suuren osan siitä, mitä oon kirjottanu päiväkirjoihini viimesten neljän vuoden aikana. Se on ollu tosi avartavaa - oon saanu paljon perspektiiviä itteeni ja prosesseihini. Tajunnu miten paljon ajoittain luuppaan asioita. Niiden luuppien keskellä oon kertonu itelleni vastauksia siitä miten tahtoisin toimia mutta tekosyystä tai toisesta kuitenkin monesti toiminu toisella tavalla joskus pitkänkin aikaa. Jännä nähä kuinka intuitioni on antanu ohjeita paljon ennen ku oon saanu järkeiltyä sitä miten kannattaa olla. Mutta vähitellen alkaa myös tuntua siltä, että intuitio ja järki toimii yhessä. Järkeistävänä ihmisenä mun on vaan ollu pakko käydä tätä kaikkea analyysia läpi, varmistaa itelleni että intuition seuraaminen on järkevää. Ja se tuntuu olevan. Vihdoin voin antautua...

Kokemus on ensisijaista. Sydän aukeaa.
Voi pinkula millasella intensiteetillä nää asiat menee eteenpäin. Ohhoh.



Loppuun aika uskomaton synkronisiteetti: Ikään kuin se ei jo riittäis että satuin nappaamaan Arosuden ystävältä mietittyäni pari vuotta että sen voisi lukea, ja päädyin lukemaan sen just otolliseen aikaan. Eipä ei. Trippini aikana tuli jossain vaiheessa mieleen eräs belgialainen ystäväni, johon en ollut moneen kuukauteen pitänyt yhteyttä. No, ajattelin että voisin mailata sille mahdollisimman pian. Kuinka ollakaan, mennessäni tarkistamaan mailejani, totesin että kyseinen ystäväni oli just mailannu mulle. Eipä siinä vielä mitään - todellinen ällistys oli siinä, että hän mailinsa lopussa suositteli että lukisin Arosuden. Hänellä ei ollut mitään tietoa tämänhetkisestä prosessistani. Että joo. Kiva yhteensattuma ja sillee.

Tähän nyt sitten vielä lisänä se, että samana iltana avasin irc-gallerian ja bongasin satunnaisen tyypin profiilista tekstin, josta puhuttiin siitä kuinka peilaamme toisiamme, no, niin, joo...

Katoin toissapäivänä ihanien ystävien kanssa Hayao Miyazakin Laputa - Castle in the Sky -animaation. Itkin ja nauroin ja tunsin suunnattomasti. Miyazakin leffoissa hehkuu inhimillisyyden koko kirjo. On ihanaa että on ihmisiä jotka haluavat luoda taidetta jonka jokainen pienikin yksityiskohta kuiskailee haltioitumista, mystisyyttä ja elämäniloa.

Olen niin kiitollinen.


Lista blogiteksteistäni: Olentolupa&beid=32239243&action=showcomments#blogcomments

erisgummakuoriutunytLuonut: erisgummaMaanantai 17.11.2008 02:35

mahtava lopettaa hoitamiset
kelat tasaantuvat viimeinkin
keskityskyky herpaantuu vaihteeksi ja
tiedonvälitys etsiytyy pisteisiin jotka muistavat

emergentti uusi näyttämö esittäytyy
utuisen viehättävänä potentiaalina
salamat kirskuvat autioissa halleissa
puhaltaen näkyville henkeä

välttely peilautuu takaisin.

yhteensattumat sattuvat
satunnaisuudet jaksottuvat
minkään kytkennät muuttuvat mahdottomiksi kieltää

siellä
magneettinen ihme tunkeutuu väkisin esille.

erisgummaSynkronisiteetti on hot!Luonut: erisgummaTorstai 09.10.2008 01:59

"Sattumat" jotka tuntuvat merkityksellisiltä tai herättävät merkityksellisyyttä, mikä tahansa tapahtuma joka tuntuu olevan yhteydessä johonkin muuhun tapahtumaan.

Synkronisiteetti on ehkä myös "objektiivinen" voima, mutta koska asioiden objektiivisen laidan todistaminen ei ole mahdollista eikä edes tarpeellista, ensisijainen ja riittävä merkitys syntyy siitä elämyksestä jonka ite saan kokiessani yhteyttä minkä tahansa kohtaamieni/kokemieni asioiden välillä. "Etukäteen" olemassaolevaa merkityssuhdetta ei tarvitse olla. Olennainen merkitys on siinä mitä alitajuntani nostaa esiin, tai henkilökohtaisessa oivalluksessa jonka synkronisiteettikokemuksesta saan.

Esimerkki. Mietin ystävääni johon en ole pitkään aikaan ollut yhteydessä, ja juuri sillä hetkellä tämä soittaa puhelimeeni. Näillä ei ole välttämättä minkäänlaista kausaalisuussuhdetta, voi toki olla että on, mutten voi sitä kuitenkaan absoluuttisesti todistaa. Todistaminen on kuitenkin yhdentekevää, koska tapahtuma joka tapauksessa tuntuu minusta jännittävältä, se innoittaa, siitä tulee hauska fiilis. Koska se vaikuttaa kokemukseeni, se väistämättä vaikuttaa koko elämääni - elämäni on sitä mitä koen.

Toinen esimerkki. Tahtoisin tehdä jotain vaativaa, mutta epäröin. Sitten törmäänkin satunnaisessa yhteydessä vaikkapa tiettyyn sanaan joka liittyy epäröintini aiheeseen, ja saan siitä tarvitsemani puhdin toteuttaa tekemiseni. Ei sen takia, että yhteys olisi välttämättä mitenkään absoluuttinen, vaan sen takia että se nostaa esiin tunne-elämyksen joka tuntuu intuitiivisesti tärkeältä.

Synkronisiteetti helpottaa intuitiivista elämistä. Kysehän ei siis oo siitä, että intuitiiviset valinnat välttämättä olis itessään parempia ku epäintuitiiviset, vaan siitä tuntemuksesta jonka valintani teettää - se synnyttää flow-fiiliksen, tunteen siitä että olen läsnä ja tietoinen. "Tämä tapahtuu minulle juuri nyt", synkronisiteettikokemus shokeeraa ymmärtämään että minä olen tässä ja nyt, kaikkien tapahtuvien asioiden summa. Synkronisiteetti ja intuitio auttavat kohtaamaan.

Synkronisiteetin lisääntyminen on tuntunut tosi hyvältä. Yritän suhtautua siihen uskomattoman naurettavalla vakavuudella, sanojen kaikissa mahdollisissa merkityksissä.

Psykoottiset ja/tai paranoidit ihmiset saattavat ottaa synkronisiteetin liian vakavasti ilman naurettavaa uskomattomuutta, joka saattaa johtaa ei-toivottuihin reaktioihin.


Lista blogiteksteistäni: Olentolupa#blogcomments
« Uudemmat - Vanhemmat »