Sitten heräsin ja taas vaan odotellaan. Ei onneks ollut minkäänlaisia kipuja.
Puoli viiden aikaa tuli kauhia tarve ponnistaa..
Kutsuttiin kätilö paikalle.
VAuva oli kuulema vieläkin kauhian korkealla, ei varman ois halunut lähteä tänne kylmään ja pelottavaan maailmaan.
Yritin ponnistaa, se untui käsitämättömän raskaalta.
POnnistin ja ponnistin huusi välillä että en jaksa enää. Mutta jostain kumman syystä sain voimia jaksaa..
Kello 5 tuli viimeinen ponnistus ja sain pienen poikani syliin.
En muista ikinä olleen niin onnellinen tai ylpeä.
Siinä hän nyt oli, tummat hiukset ja aivan isän näköinen.
Siinä tul väkisinkin itku, molemmat itkettiin siinä minä uuni tuore äiti sekä uuni tuore mummi.
Isi sai kylvettään pienen poikansa.
Poika syntyi siis rv 40+1,täsmällinen kaveri.. Vain 5h myöhässä.
Kokoa pojalla oli3580g 52cm pitkä ja pipo35cm. Oli pitkä ja hoikka kaveri.
Nyt siitä siis on tasan kaksi vuotta. On tämä aika mennyt kauhian nopiaa. Vielä kaksi vuotta sitten tuo poika oli pieni ja avuton.
Nyt iso ja touhukas ja pienen tytön isoveli!
On se ihanaa olla olla äiti. Saa katsella miten noi omat pienet kasvaa ja kehittyy.
Kyllä mä rakastan niiitä niin paljon!
Hyvää syntymä päivää mun rakkaalle 2-vuotiaalle esikoiselleni
