Eilen tuli myös täyteen 3v rakkaan enoni poismenosta...huh, itkettää nytkin kun ajattelen. Äidin kanssa juttelimme asiasta tänään ja tuli niin haikea ja ikävä olo....tuntuu niin väärältä koko asia - virheeltä ja tahralta tässä elämässä. Mutta hän on paremmassa paikassa ja odottaa meitä kaikkia vielä luokseen...joskus. Niinhän hänelle sanoin kuolinvuoteellaan :"odotathan meitä mummon (jota en ole koskaan nähnyt) kanssa luoksenne? vielä kerran olemme kaikki yhdessä" <3
Mutta iloisempiin asioihin siis.
Oli oikein mukava piknik rakkaan kanssa :) Kulta tuli vastaan töihin ja esittelin hänet muutamalle työkaverille - varmasti pitivät hänestä...kukapa ei häneen ihastuisi? :)
Lähdimme sieltä sitten Kauppatorille ja sieltä Suomenlinnaan menevään lauttaan, etsimme piknik-niityn ja levitimme peiton sinne ja kävimme käsiksi eväisiin. Oli ihania patonkeja, luumuja ja herkullista vadelmajääteetä, mutta parasta oli olla siellä juuri Riston kanssa. Muistoksi jäi nippu kamalia kuvia :p <3
Ihanin yllätys oli Riston minulle kirjoittama runo. Se oli niin kaunis, että ihan häkellyin. Kaksi sivuinen ja käsinkirjoitettu...miten joku voikin rakastaa minua noin paljon...en uskaltanut moista edes toivoa...paitsi unelmissani. Risto täyttää jokaisen unelmani ja toivon, että myös minä voisin aina olla hänen unelmiensa täyttymys. Niin hyvä ja ihana ihminen ei ansaitse kuin parasta elämäänsä <3
Rakastan sinua Risto-rapuseni <3