IRC-Galleria

On se ihanaa, että en ole ikävuosien karttuessa muuttunut lainkaan niin kyyniseksi kun olen odottanut. Olen kovasti välttänyt sitä muodonmuutosta, mutta huomaan ajatusten silti olevan usein paljon vihaisempia kuin aikaisemmin. Johtuuko stressistä, unenpuutteesta....en tiedä, mutta kovasti yritän säilyttää itsessäni ominaisuudet, joita jopa itse itsessäni ihailen.

Aamulla istuin asemanpenkillä junaa odottamassa. Aurinko nousi korkeiden kerrostalojen takaa ja häikäisi suoraan silmiini. Kylmä ilma raapi käsiäni, ystäväni oli hieman allapäin ja koin itseni erittäin ärsyttäväksi ihmiseksi yrittäessäni hymyillä. Sitten eteeni pomppi pieni lintu - varpunen ehkä (en ole lintujen bongaaja) ja sen hentous ja liikehdintä hymyilytti minua. Tapa miten se kahdella hennon hennolla jalalla pomppi eteenpäin suuren aseman keskellä etsien makupaloja sai minut jotenkin hyvälle tuulelle. Liikuttumaankin. Se oli niin pieni, hento, kaunis ja kärsivällinen. Se ei oleta heti löytävänsä ruokaa vaan etsii ja etsii kunnes viimein löytää jonkin murusen.

Linnut ovat jo niin arkipäiväisiä elämässämme, ettemme useinkaan kiinnitä niihin huomiota, mutta itse olen jostain syystä paljon tarkkaillut lintuja koko kesän ajan. Yritän aina nähdä niiden liikkeissä jonkinlaista symboliikkaa elämästä. Usein juuri eläimet ovat onnistuneet lohduttamaan minua paremmin kuin ihmiset, vaikka eivät osaakaan puhua. Jos itken kotona, joku kissoista tulee nuuhkimaan kasvojani ja kehräämään kovasti. Se lohduttaa enemmän kuin tuhat "kyllä se siitä" kehotusta. Teot merkitsevät usein enemmän kuin sanat. Yksi hymyhän voi pelastaa jopa ihmishengen.

Muistan kuinka viime kesänä pelastin pienen kärpäsen uima-altaastamme. Se oli ihan heikko, mutta päätin jäädä seuraamaan sen virkistymistä. Se virkosi kovin hitaasti ja melkein vaikutti siltä, että se ei siitä enää lentoon lähde. Silti se lähti. Seurasin sitä ainakin puolituntia ja katsoin, kuinka se vihreän lehden päällä putsasi naamaansa ja kuivatteli siipiään. Se oli kärsivällinen eikä edes yrittänyt lentämistä ennen kuin oli varma olevansa siihen valmis. Sitten viimein se levitti siipensä ja kuivatteli niitä vielä hetken, kohosi lentoon ja lensi pois.

Jos noin pieni otus pystyy selviämään kuolemasta, ihmiset pystyvät siihen samaan. Ajattelin sen kertovan minulle, että kuolemanpartaaltakin voi virota ja jatkaa elämäänsä...täytyy vain antaa itselleen aikaa. Sitä me ihmiset emme aina muista mutta eläimet muistavat :)

Kaikki alkoi silloin mukamas epäonnenpäiväksi ilmoitettuna perjantaina. Oli kyllä ihana päivä eikä lainkaan kamala. Pääsin töistä jo klo 12:00 ja Risto-rapunen tuli minua autolla töihin vastaan.

Lähdettiin sieltä vanhempien luokse hakemaan matkalaukkuni ja sitten kohti Lahtea. Olin äärimmäisen tylsää matkaseuraa kun nukkua nuokahtelin siinä etupenkillä. Penkkikin oli hienosti vedetty nukkuma-asentoon. Herätys kyllä tapahtui salamannopeasti, kiitos Ristolle :p
Lahdesta haimme Riston äidin, siskon ja tämän poikaystävän ja sitten oli edessä monen sadan kilometrin pitkä ajomatka Savonlinnaan Riston mummon 80v päiville. Matkan aikana satoi kaatamalla ja äiti soitteli että heillä siellä Vantaalla on kuumaa ja aurinkoista :p
Oli vähän ikävää istua täysinäisessä autossa. Ei oikein ollut ketään kenelle jutella. Vieressä kuherteli pari ja etupenkiltä oli vaikea kommunikoida takapenkin väen kanssa. Nukahtelin sitten siinä välillä ja onneksi oli pysähtymisiä muutama kappale niin pääsi vähän jaloittelemaan ja kommunikoimaan :)

Riston äiti oli mukava ja lempeänoloinen ja samoin hänen puhelias siskonsa sekä espanjankielinen poikaystävä, jonka kanssa vähän testailin vähän omaa kielitaitoani...yllättävän hyvin sujui ottaen huomioon etten ole espanjaa puhunut aikoihin :)

Perillä majoittauduimme mökkiin yhdeksän hengen voimin (Riston muitakin sukulaisia oli paikalla) - onneksi emme sentään kaikki nukkuneet samoissa huoneissa :D Niitä kyllä riitti.

Reissu oli onnistunut. Oli ihana nauttia luonnosta ja katsella Savonlinnan nähtävyyksiä. Lauantaina päädyimme Olavinlinnaan kierrokselle ennen synttäreitä. Hih, huomaa kyllä missä päin suomea on kun tapaa ihmisiä. Savonlinnan väki (Riston suku) oli todella mukavaa sakkia ja iloista ja puheliasta - semmoisista pidän :) Synttäritilaisuuskaan ei ollut akateemisen tylsä vaan ilmapiiri oli leppoisa ja mukava.
Oli mukava että sain kutsun noinkin tärkeään tilaisuuten näinkin lyhyen ajan jälkeen :)

Ilta sitten oli vissiin paras kaikista! Käytiin soutelemassa veneellä (halusin ehdottomasti mennä, vaikka juuri ennen veneen laskemista vesille olimmekin onnistuneet tuhota toisen airon). Oli ihanaa olla lähes peilityynellä järvellä kesäiltana. Kaikki oli ihanaa: tuoksu, ympäristö, seura (heh). Käytiin jopa pienellä saarellakin, jonka hallitsijoiksi sitten tituulerasimme itsemme.
Venereissun jälkeen menimme kotaan grillaamaan ja siellä oli uskomattoman ihania tanskalaisia! Oli todella positiivinen yllätys tavata tanskalaisia ja sain heistä oikein mukavan ja leppoisan kuvan. Koskaan ennen en ole tanskalaisen kanssa puhunut...ruotsia :p

No joo...taas menee vähän kronologisesti nämä selitykset. Ihana reissu. Sunnuntaina takaisin, suoraan serkkuni rippijuhliin ja sieltä sitten kotiin nukkumaan :)

Harmaa arki alkanut jälleen, mutta onpas mukava ja laiska viikonloppu takana.
Perjantaina Risto tuli minua vastaan töihin ja laahustimme bussipysäkille ja sieltä sitten suoraan Jumboon :) Rahaa tietenkin paloi, vaikka niin ei ollut suunniteltu (tai oli, mutta summa oli suurempi kuin oli suunnitteilla :p) Mutta en kadu! Tein ihania ostoksia (laseja ja mukeja - kuinkas muuten).

Risto tuli luokseni ja syötin hänelle kaikki pizzasliceni ja itse tyydyin vain teehen (alkaa nuo vaa'an numerolukemat jo järkyttää sen verran ja Risto-poika saisi lihoa rutkasti).
Menimme aikaisin unten maille ja aamulla herättiin sitten samoihin aikoihin, Risto meni töihin ja minä vanhempieni kanssa Porvooseen.
Porvoo se vaan on niin kaunis paikka. Kävimme antiikkikaupoissa ja vanhempani ostivat ihanan 90v vanhan puisen penkin ja minä ihastuin siellä yhteen ihanaan kelloon. Ensin en meinannut ostaa sitä, mutta mukaan se kummiskin tarttui ja sitten vain hyvällä mielellä Helmi-kahvilaan kakulle ja kuumalle suklaalle. Haluaisin kyllä joskus asua Porvoossa. Helsinki on rakas paikka, mutta Porvoo on myös ja siellä kun asuisi, niin voisi vaikka Helsingissä käydä töissä. Saa nähdä, mistä töitä saa joskus tulevaisuudessa.

Kävin vanhempieni kotona syömässä ja suunnistin sitten takaisin kotiin. Delenn oli ihan koko ajan kimpussani ja jutteli kovasti. Mikä lie neitiin mennyt :p Ihan mukavaa, että kissa on ikävöinyt x)

Risto tuli sitten kuuden aikaan takaisin luokseni ja siellä minä parhaillani jo koisin. Yhä tuo kesäväsymys rassaa, mutta kyllä se siitä. Tuli vaan loikoiltua ja syötyä pullia lauantai-ilta.

Sunnuntaina herättiin taas samoihin aikoihin. Tai minä olen sen verran itsekäs, että yleensä herätessäni haluan toisenkin heräävän, joten alan tuijottamaan kunnes silmät aukeavat x)
Katsoimme Twin Peaks elokuvan ja saimme viimein syötyä perjantaina ostetut karkit. Elokuva oli karmaiseva, mutta jännittävä. Leffan jälkeen menimme sitten kävellen Korson asemalle ja sieltä Pizzeriaan syömään.

Oli kovin hiostava ilma ja kun kävelimme takaisin, niskaan tippui pisaroita. Onneksi ehdimme takaisin sisälle ennen pahimpia kuuroja. Kesäsateet ovat kyllä ihania. Rakastan sitä valaistusta ulkona ja tuoksua...luonto saa suihkun <3

Tulee vähän tönkköä tekstiä kun kronologisesti kirjoittaa, mutta ihan kaikkea ei viitsi paljastaa :) Tai ehkä seuraavassa postauksessa.

Kenties tosiasioita?

01. syntymäpaikka: Helsinki
02. hiusten väri: Vaaleahko
03. hiustyyli: Otsis ja kasvatan huiskuja pitkiksi (ei ettei ne jo olisi)
04. lävistykset: Korvissa ja navassa.
05. silmien väri: Vihreä <3
06. kengän koko: 38
07. mieliala: Kaihoisa
08. tuoksu: Hmm...shamppoo? :D Aina sitä valahtaa iholle suihkussa.
09. vapaa: Varattu <3
10. oikea vai vasen: Oikea

10 ASIAA RAKKAUSELÄMÄSTÄSI

01. Oletko nyt rakastunut: Hmmh...en kai vielä tunnista eroa rakkaudessa ja ihastumisessa mutta ihastunut ainakin.
02. Uskotko rakkauteen: Ehdottomasti <3
03. Oletko koskaan särkenyt kenenkään sydäntä: En tiedä...ehkä erään.
05. Onko kukaan särkenyt sinun sydämesi: On, mutta se parantui ja vahvistui :)
06. Oletko koskaan ihastunut ystävääsi: Olen nytkin <3
07. Oletko koskaan rakastanut/ihastunut jotain, mutta et ole kertonut tälle: Monesti!
08. Pelkäätkö sitoutumista: En ollenkaan...päinvastoin...haluan sitä :)
09. Onko sinulla koskaan ollut salainen ihailija: On...tai ei se sitten niin salainen ollutkaan.
10. Uskotko rakkauteen ensi silmäyksellä: En rakkauteen, mutta ihastumiseen.

10 SITÄ JA HIEMAN TÄTÄ

01. Rakkaus vai raha: Rakkaus
02. Vahvat viinat vai olut/lonkero/siideri: Ei mikään näistä!
04. Yhden yön juttu vai suhde: Suhde!!! Yhden yön jutut ovat säälittäviä..
05. Tv vai internet: Netti
06. Pepsi vai cola: Molemmat käy...tällä hetkellä kaapissa Pepsi Maxia kun se oli halvempaa kun Cola light :p
07. Villit illat baanalla vai rauhalliset illat kotosalla: Rauhalliset koti-illat <3
08. Värilliset vai musta-valkokuvat: Molemmat.
09. Puhelimitse vai kasvotusten: Kasvotusten
10. Mese vai sähköposti: Messenkeri

10 OLETKO KOSKAAN

01. oletko koskaan jäänyt kiinni hiippaillessa ulos: En kai?
02. oletko koskaan käynyt naku-uinnilla: Duh? Juuri tänä vuonna heitin talviturkin pois pariasteisessa järvivedessä Kiljavalla....alasti :o
03. oletko koskaan tehnyt jotain, jota kadut: Olen!
04. oletko koskaan hypännyt benji-hyppyä: En enkä hyppäisikään.
06. oletko koskaan syönyt litraa jäätelöä yhden vuorokauden aikana: En sentäs.
07. oletko koskaan halunnut jotakuta niin paljon, että se sattuu: Luin eka halannut :D En ole.
08. oletko koskaan itkenyt elokuvaa katsoessa: Jatkuvasti...viimeksi itkin kun näin Saksikäsi Edwardin trailerin :'(
09. oletko koskaan karannut kotoa: Pihalle :D
10. oletko koskaan kompuroinut ja loukannut itsesi: Hahaha! Laskekaa arpeni.

10 OLETKO

01. kaipaatko jotakuta tällä hetkellä: Ristoa <3
02. oletko iloinen: Olen.
03. puhutko kenenkään kanssa as we speak: ??
04. oletko tylsistynyt: Vähän
05. oletko saksalainen: Nein
06. oletko venäläinen: Njet
08. oletko kynttilöiden polttaja: Joskus :)
09. oletko idiootti: Saatan joskus ollakin.

Ulkona sataa kaatamalla, mutta muisto lämpimästä ja ihanasta Juhannuksesta tuo päivänpaisteen uloskin.

Juhannus 2007 oli todellakin yksi ihanimpia koskaan - taisi olla ihanin. Vaikka emme moneen vuoteen olekaan noudattaneet perinnettä, jossa kiipeän isän kanssa talon katolle ihastelemaan maailmaa, niin olemme silti saaneet uusia perinteitä noudatettavaksi.

Juhannus vietettiin tyypillisesti pikku palatsimme takapihalla. Emme ole kukaan mökki-ihmisiä, joten viihdymme kotioloissa. Tällä kertaa oli vain pieni poikkeus: Risto oli mukana.
Risto tuli vanhempieni luokse ensimmäistä kertaa ja meitä hieman nolotti, sillä talomme on kaaoksessa. Remonttia pukkaa, mutta siinä on oma viehätyksensä.

Menin Ristoa vastaan asemalle ja siellä hän jo odotteli kukkapuskan kanssa! Olin niin otettu <3 En ole ikinä saanut niin kaunista kimppua - se oli kuin herkän Juhannusmorsiamen kimppu. Liiloja ja vaaleanpunaisia kukkia <3 Mieleni koheni entisestäänkin kun Risto toi myös äidilleni kukkakimpun. Nykyään herrasmiehen eleet ovat niin vähissä ja harvassa, ettei moinen kukkien tuominen käynyt edes meidän mielessä. Siksi se olikin niin positiivinen yllätys :)

Risto oli jo antanut aikaisemmin hyvän kuvan itsestään, mutta vanhempani alkoivat vain pitämään hänestä enemmän ja enemmän kun tutustuivat häneen paremmin :)
Söimme, joimme (en juonut tippaakaan alkoholia) ja juttelimme ja miehet uskaltautuivat jopa pulahtamaan altaaseen. Minua ei siihen saanut mukaan, vaikka yleensä perinteisesti kastaudun altaassa Juhannuksena (en vain kehdannut vielä olla uikkareissa). En siltikään täysin rikkonut perinnettä vastaan sillä seuraavana päivänä pulahdin altaaseen ja se oli taivaallista.

Saatoin sitten yhdeksän jälkeen Riston asemalle ja palasin itse kotiin. Bussissa tapailin vanhoja kavereitani (pienessä hiprakassa) ja oli hauska jutustella. Kumma kyllä keskustelut menevät lähes aina miesten haukkumiseen - varsinkin exien, mutta Ristosta ei ollut kuin hyvää sanottavaa ^^ <3

Elämässä taas kääntynyt sivu. Se edellinen sivu olikin vähän tahraantunut ja ryppyinen, mutta uusi sivu on valkoinen, puhdas ja sileä ja täynnä kaunista kirjoitusta kauniilla käsialalla.

Istuin kanssasi kuuman kesäauringon alla. Mieleni täyttyi pelolla, jännityksellä ja tuhannella eri ajatuksella. Uskaltaisinko sanoa ääneen, mitä todella tunnen ja haluan? Käteni alkoivat täristä enkä tiennyt oliko syynä pelkästään vilpoisa iltapäivätuuli vai oma sydämeni kiihtynyt tykyttäminen.

Katsoin sitten sinun ruskeisiin silmiisi ja sanoin haluavani olla kanssasi. Halasit minua ja otin sinua kädestä kiinni ja minulle tuli lämmin olo ja ikäänkuin kaikki ympärilläkin olisi hidastunut ja muuttunut taas lämpimäksi. Aurinkokin kurkisti ja antoi säteensä lämmittää meitä ja kylmiä käsiämme. Se oli se hetki, jolloin sivu kääntyi kokonaan.

I prayed for an angel, and now you have sent me one.
Someone to hold me and like me just as I am.
You cured my heart and taught me to feel this way again.
You are the one I should have been with from the very beginning.
Thank you for finding me :) <3


A <3 R

Kesä on kyllä muutosten ja kaiken muun ihanan aikaa. Itselläni ei tosin sitä lomaa ole kuin viikonloppuisin (ja se riittää mainiosti), sillä paiskin töitä HUS:ssa klo 07:15-15.15(16.00).
Vapaa-aikana pitäisi sitten nauttia niin yksinäisyydestä kuin rakkaidenkin seurasta, ja uskon sen onnistuvan hyvin :)

Kesähän alkoi virallisesti 2.6.2007 kun nuoriso saa todistukset kouraan ja jotkut valkolakinkin. Onnea rakkailleni lakien johdosta! Olen teistä kovin ylpeä :)
Kävipä tosin hassusti siinä lauantaina, kun olin menossa ystäväni Jennin kanssa Tuusulaan yhteisen ystävämme lakkiaisiin (emme päässeet koskaan perille) ja Jenni oli kuskina ja ajoi heti ensiksi väärää tietä. Löysimme itsemme Mäntsälän huoltoasemalta ja sitten vaan on the road again. Se oli kyllä tuskaista. Oli niin kuuma, että oli pakko taiteilla auton takapenkillä, että sain vaihdetuksi kesämekon ylle. Onneksi kukaan ei nähnyt..:o Mutta reissu oli kiva ja kesti yli kaksi tuntia. Pakostakin tuli mieleen automatkan aikana elokuva "Radalla" kun istuskelin siinä etupenkillä mukavasti jalat ylhäällä ja kädet niskan takana :p Jenni siinä tuskaili ratin takana, mutta minä vain sanoin, että tämä on hauska kokemus kun näkee vähän Suomea ja on sitten jotain muisteltavaa kesän viimeisenä päivänä :p

Päätimme viimein luovuttaa ja Jenni oli kovin pahoillaan, mutta minä sanoin hänelle ettei hätää ja lohdutukseksi annoin hänelle toisen ruusuista, jotka olin varannut päivänsankareille.

Sitten suunnistin ystäväni Matin (_Sammo_) ylppäreihin ja siellä oli uskomattoman hauskaa! Heti otettiin turhat luulot pois ja otettiin lämpimästi vastaan. Vaikka en tuntenut sieltä kuin Matin, niin tunsin oloni kotoisaksi. Ihmiset juttelivat kanssani ja tunnelma oli leppoisa ja siellä tanssittiin The Doorsin ja Led Zeppelinin tahdissa ja halailtiin ja juteltiin mukavia ^^ Siellä tulikin viihdyttyä ihan iltaan asti.

Matti on ollut minulle suurena tukena ja tuntui ihanalta tietää, että on ystävä, joka välittää minusta aidosti ja arvostaa minua sellaisena kuin olen :) Eikä tarvitse pelätä mitään muuta, sillä molemmat ovat vain ystäviä keskenään..:) Kyllähän siellä jotkut vähän koittivat kiusata, mutta molemmat vain nauroivat moisille höpsötyksille :D

Go, go Matti...olet hyvä tanssija muuten xD

Katsoin tänään äidin kanssa Finding Neverland-elokuvan. Se kosketti syvästi juuri tällä kertaa, vaikka olen sen kahdesti nähnyt ennenkin. Ehkä se johtui siitä, että katsoin sen äitini kanssa. Ehkä se johtui siitä, että mieleeni muistui lapsuus, jolloin halusin Mikä-Mikä-Maahan itse.
Uskonkin jollain tasolla sen olemassa oloon, mutta en konkreettisena paikkana. Uskon sen olevan seikkailujen ja onnen maa, jossa kenenkään ei tarvitse koskaan aikuistua ja jossa keijun siitepöly ja iloiset ajatukset kasvattavat näkymättömät siivet selkään.

Nyt sen todella huomaa, että on aikuinen...tai ainakin vanhentunut...tai ainakin ollut sellainen. Koen itseni yhä lapseksi, ja sisäinen lapseni ei ikinä katoa. Se kuiskaa minulle aina "älä aikuistu liikaa".

Sanotaan ettei voi olla lapsi ikuisesti, koska vanheneminen on väistämätöntä. Se on tosi kuin vesi, mutta muistakaa: vaikka vanhenemme, ei meidän tarvitse aikuistua...ainakaan likaa. Ei meidän tarvitse vangita sisäistä lastamme vuosien takia, vaan meidän tulisi uskaltaa päästää se valloilleen kun siltä tuntuu :)
Eikä koskaan ole liian myöhäistä kutsua sitä lasta takaisin. Se on ollut surullinen, jos sen on lukinnut pimeään tyrmään tai ajanut pois. Se haluaa aina takaisin - juuri sinun sydämeesi.

Kummallista, mutta koen jonkinlaisen vapauden tunteen. Tunnen siivet selässäni ja koen pystyväni mihin vain, jos vain uskon tarpeeksi itseeni. En enää tunne itseäni aikuiseksi, jolla on kiire nähdä ja kokea kaikki ennen kuin on liian myöhäistä tai liian vanha. Olen nuorentunut ainakin tuhat vuotta.

Jos suunnitelma A olisi toteutunut, olisin itsekin tuhoutunut sen myötä - tiedän sen. Mutta nyt edessäni on vielä kaikki mahdollisuudet eikä minulla ole kiire mihinkään....varsinkaan kasvaa aikuiseksi...:) <3

Vastaa kysymyksiin itse, ja sen tehtyäsi lähetä tämä KOLMELLE ystävälle/kaverille, jotta hänkin saa vastata kysymyksiin ja haastaa taas seuraavat kolme ystävää.
Laita haastettujen nimimerkit tehtävän loppuun & käy kommentoimassa heille tästä haasteesta. (Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.)

Ei hätää. En haasta ketään :)

KOLME NIMEÄ, JOITA TOTTELET:
1. Aurora
2. Ausku/Arsku
3. Anglia

KOLME NIMIMERKKIÄ, JOTKA SINULLA ON OLLUT:
1. *Aeris*
2. Emerald
3. ^Aurora^

KOLME ASIAA, JOISTA PIDÄT ITSESSÄSI:
1. Empaattisuus
2. Syvällisyys
3. Vahvuus (henkisesti)

KOLME ASIAA, JOISTA ET PIDÄ ITSESSÄSI:
1. Sormet
2. Kiivas luonne
3. Vaikeudet keskittyä asioihin

KOLME ASIAA, JOTKA OVAT OLENNAISIA PÄIVÄSSÄSI:
1. Ruoka
2. Hiusten harjaus
3. Hampaidenpesu

KOLME ASIAA, JOTKA OVAT PÄÄLLÄSI NYT:
1. Paita
2. Alusvaatteet
3. Housut

KOLME LEMPIBÄNDIÄSI (NYT):
1. Scorpions
2. Kotipelto (Stratovarius) <3
3. Tarkan (Iloista kesämusaa)

KAKSI TOTUUTTA JA VALHE: (koittakaapa arvata järjestys ;))
1. Inhoan Marimekkoa
2. Olen ihastunut
3. Tykkään pannoista

KOLME ASIAA, JOTKA VIEHÄTTÄVÄT SINUA SUKUPUOLESSA, JOHON OLET MIELTYNYT: Jaa että fyysisesti/henkisesti

1. Silmät /Vahvuus ja kyky rakastaa
2. Nenä /Kiltteys (Including romantico ^__^)
3. Hymy /Eteenpäin pyrkiminen (Älykäs)

KOLME ASIAA, JOITA KUUMEISESTI HALUAT TEHDÄ NYT:
1. Saada rahaa
2. Syödä
3. Jutella jonkun kanssa

KOLME URAA, JOITA HARKITSET:
1. Johdon assistentti
2. Näyttelijä (joopa joo)
2. Free-time kirjailija :D


KOLME PAIKKAA, JONNE HALUAT MENNÄ LOMALLA:
1. Porvooseen
2. Turkuun
3. Suomenlinnaan

KOLME NIMEÄ LAPSELLE:
1. Aleksanteri
2. Aurelia
3. Sokeri (no ei..en tie...)

KOLME ASIAA, JOITA TAHDOT TEHDÄ ENNEN KUOLEMAASI:
1. Olla naimisissa ukkelin kanssa
2. Asua kauniissa omakotitalossa
3. Lypsää lehmää

Sitäpä tässä mietin, että miksi ihmeessä ihmiset ovat niin pinnallisia nykyään? Jokaisellahan on tietenkin toisesta ihmisestä ihannekuvansa ulkonäönkin suhteen, mutta olen huomannut, että kun todella ihastuu tai jopa rakastuu toiseen, se ihminenkin näyttää paljon viehättävämmältä. Eli pinnallisuus ei tässä tarkoita sitä, että ihminen olisi pinnallinen ulkonäön suhteen - tosin ikävä kyllä semmoisiakin on.

Se mitä tässä ajan takaa on, että ihmisillä tuntuu olevan kummallinen käsitys toisista ihmisistä. Heidän tulisi olla täydellisiä, muuten heidän kanssaan ei voi olla. Siinä yksi syy suhteiden kariutumiselle. Ajatelkaapa ihmiset isovanhempianne, varmasti ainakin 95% heistä on yhä yhdessä (tai oli yhdessä kuolemaan saakka)...minkä vuoksi? Heillä on varmasti aivan yhtä paljon ollut ongelmia kuin meilläkin ja itse asiassa paljon enemmänkin. Heidän nuoruudessaan elämä oli paaaljon hankalampaa eikä silloin juostu psykiatreilla, jos tuntui että arki painaa liikaa päälle.

Heillä oli sitä mitä useimmalla ei nykyään ole: JOUSTAVUUTTA.

Jokaisellahan meistä on omat vikansa. Jotkut ovat vikoja, jotka itsekin tiedostamme ja jotkut taas ovat "vikoja", joita itse emme myönnä, mutta mitkä tuntuvat häiritsevän sitä toista osapuolta. Mutta sen sijaan, että sen toisen hyväksyisi, otetaankin hatkat ja paetaan. Ajatellaan "mukava ihminen, mutta tuota en hänessä hyväksy...emme sovi yhteen". Uskomatonta!!
Tietenkin on myös ihmisiä, joiden kanssa ei sovi yhteen. Silloin viat yleensä ovat suurempia ja silloin on jo kyse siitä, ettei ole sitä yhteyttä, mitä kahden ihmisen välille tarvitaan. Joskus toisen mielestä se on, mutta toisen mielestä ei ole. Joskus se kehittyy myöhemmin, joskus ei...ja silloin asia tulee vain hyväksyä ja myöntää itselleen, ettei toinen ole se oikea.

Tai jos esim. nainen haluaa romanttisia asioita mieheltään, mies ajattelee "en mä ole semmoinen luonne....toi yrittää muuttaa mua, eli en kelpaa sille tämmöisenä kun olen!". Huoh....kokemusta tuostakin.

Eräs suurimmista "ongelmista" on nykyään seksi tai sen puute. Itse olen päättänyt etten antaudu kuin sille yhdelle ja oikealle, joka on valmis odottamaan vuokseni ja vie minut vihille. Typerääkö? Ymmärrän täysin, että seksin sanotaan olevan osa suhdetta ja varmasti odottaminen on hankalaa. Itsekin olen kovin läheisriippuvainen, joten ei odottaminen minullekaan ole helppoa...varsinkin kuin mietin, löydänkö koskaan miestä, joka myös miellyttäisi minua.

Olenpa myös kuullut ihmisten minulle sanovan "Et sinä ikävä kyllä löydä miestä, joka odottaisi vuoksesi...ellei se ole jokin kiihkouskovainen" (ja semmoista miestä en halua!). Eli kukaan ei-kiihkouskovainen ei siihen suostuisi vuokseni. "Ei edes vaikka rakastaisi minua?" "Ei...ikävä kyllä...se on osa suhdetta". Mutta ihmiset rakkaat! Eikö juuri tuo osoita, ettei se rakkaus ole kyllin suuri, jos ei suostu olla ihmisen kanssa, jos häneltä ei saa?! Itse olen aina ajatellut, että kyllä se toinen siihen odottamiseen suostuu, jos todella rakastaa minua ja haluaa olla kanssani. Muutoinhan hän jollain tasolla hakisi minusta vaan seksikumppania, jos ei suostuisi odottamaan. Juuri tuollaisten sanojen takia aion todella pysyä periaatteeni takana, etten vahingossakaan antaudu henkilölle, joka ei ole sen arvoinen.

Suhteessa on paljon kaikkea muutakin ihanaa ja nautittavaa kuin seksi. Kyllä sitäkin ehtii harrastaa aivan tarpeeksi.

Minun mielestäni ihmisten kannattaisi alkaa todella pohtia ennen seurustelua, olisiko tuon henkilön kanssa tulevaisuus. Ja ennen päätösten tekemistä, käydä henkevä keskustelu toisen kanssa, missä käy ilmi arvot ja se mitä toinen haluaa suhteelta. Jos kaikki tärkeät asiat täsmää ja molemmat rakastavat, ei silloin tarvitse pelätä toiseen sitoutumistakaan....ikiajoiksi.

Nyt olen todella todennut, että jos haluan olla vain yhden kanssa, en voi luottaa edes avioliittolupaukseen (siis kihloihin). Vaan minun on parempi odottaa....

Ja kun sitä seksiä haluaa, niin olisi hyvä miettiä, haluaako sillä vain tyydyttää himonsa VAI ajatella sen olevan suuri rakkaudenosoitus sille toiselle.

Lisäänpä vielä, että ikinä ei voi sanoa ettei mieli muutu...voihan niin käydäkin. Mutta kunnioitan ainakin niitä, jotka pysyvät tämän vakaumuksen takana sekä tätä vakaumusta ylipäätänsä.