IRC-Galleria

Mikä-Mikä-MaaLauantai 26.05.2007 19:35

Katsoin tänään äidin kanssa Finding Neverland-elokuvan. Se kosketti syvästi juuri tällä kertaa, vaikka olen sen kahdesti nähnyt ennenkin. Ehkä se johtui siitä, että katsoin sen äitini kanssa. Ehkä se johtui siitä, että mieleeni muistui lapsuus, jolloin halusin Mikä-Mikä-Maahan itse.
Uskonkin jollain tasolla sen olemassa oloon, mutta en konkreettisena paikkana. Uskon sen olevan seikkailujen ja onnen maa, jossa kenenkään ei tarvitse koskaan aikuistua ja jossa keijun siitepöly ja iloiset ajatukset kasvattavat näkymättömät siivet selkään.

Nyt sen todella huomaa, että on aikuinen...tai ainakin vanhentunut...tai ainakin ollut sellainen. Koen itseni yhä lapseksi, ja sisäinen lapseni ei ikinä katoa. Se kuiskaa minulle aina "älä aikuistu liikaa".

Sanotaan ettei voi olla lapsi ikuisesti, koska vanheneminen on väistämätöntä. Se on tosi kuin vesi, mutta muistakaa: vaikka vanhenemme, ei meidän tarvitse aikuistua...ainakaan likaa. Ei meidän tarvitse vangita sisäistä lastamme vuosien takia, vaan meidän tulisi uskaltaa päästää se valloilleen kun siltä tuntuu :)
Eikä koskaan ole liian myöhäistä kutsua sitä lasta takaisin. Se on ollut surullinen, jos sen on lukinnut pimeään tyrmään tai ajanut pois. Se haluaa aina takaisin - juuri sinun sydämeesi.

Kummallista, mutta koen jonkinlaisen vapauden tunteen. Tunnen siivet selässäni ja koen pystyväni mihin vain, jos vain uskon tarpeeksi itseeni. En enää tunne itseäni aikuiseksi, jolla on kiire nähdä ja kokea kaikki ennen kuin on liian myöhäistä tai liian vanha. Olen nuorentunut ainakin tuhat vuotta.

Jos suunnitelma A olisi toteutunut, olisin itsekin tuhoutunut sen myötä - tiedän sen. Mutta nyt edessäni on vielä kaikki mahdollisuudet eikä minulla ole kiire mihinkään....varsinkaan kasvaa aikuiseksi...:) <3

Ja tylsää :DKeskiviikko 16.05.2007 18:40

Vastaa kysymyksiin itse, ja sen tehtyäsi lähetä tämä KOLMELLE ystävälle/kaverille, jotta hänkin saa vastata kysymyksiin ja haastaa taas seuraavat kolme ystävää.
Laita haastettujen nimimerkit tehtävän loppuun & käy kommentoimassa heille tästä haasteesta. (Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.)

Ei hätää. En haasta ketään :)

KOLME NIMEÄ, JOITA TOTTELET:
1. Aurora
2. Ausku/Arsku
3. Anglia

KOLME NIMIMERKKIÄ, JOTKA SINULLA ON OLLUT:
1. *Aeris*
2. Emerald
3. ^Aurora^

KOLME ASIAA, JOISTA PIDÄT ITSESSÄSI:
1. Empaattisuus
2. Syvällisyys
3. Vahvuus (henkisesti)

KOLME ASIAA, JOISTA ET PIDÄ ITSESSÄSI:
1. Sormet
2. Kiivas luonne
3. Vaikeudet keskittyä asioihin

KOLME ASIAA, JOTKA OVAT OLENNAISIA PÄIVÄSSÄSI:
1. Ruoka
2. Hiusten harjaus
3. Hampaidenpesu

KOLME ASIAA, JOTKA OVAT PÄÄLLÄSI NYT:
1. Paita
2. Alusvaatteet
3. Housut

KOLME LEMPIBÄNDIÄSI (NYT):
1. Scorpions
2. Kotipelto (Stratovarius) <3
3. Tarkan (Iloista kesämusaa)

KAKSI TOTUUTTA JA VALHE: (koittakaapa arvata järjestys ;))
1. Inhoan Marimekkoa
2. Olen ihastunut
3. Tykkään pannoista

KOLME ASIAA, JOTKA VIEHÄTTÄVÄT SINUA SUKUPUOLESSA, JOHON OLET MIELTYNYT: Jaa että fyysisesti/henkisesti

1. Silmät /Vahvuus ja kyky rakastaa
2. Nenä /Kiltteys (Including romantico ^__^)
3. Hymy /Eteenpäin pyrkiminen (Älykäs)

KOLME ASIAA, JOITA KUUMEISESTI HALUAT TEHDÄ NYT:
1. Saada rahaa
2. Syödä
3. Jutella jonkun kanssa

KOLME URAA, JOITA HARKITSET:
1. Johdon assistentti
2. Näyttelijä (joopa joo)
2. Free-time kirjailija :D


KOLME PAIKKAA, JONNE HALUAT MENNÄ LOMALLA:
1. Porvooseen
2. Turkuun
3. Suomenlinnaan

KOLME NIMEÄ LAPSELLE:
1. Aleksanteri
2. Aurelia
3. Sokeri (no ei..en tie...)

KOLME ASIAA, JOITA TAHDOT TEHDÄ ENNEN KUOLEMAASI:
1. Olla naimisissa ukkelin kanssa
2. Asua kauniissa omakotitalossa
3. Lypsää lehmää

Mietteitä, mietteitä...Keskiviikko 09.05.2007 14:47

Sitäpä tässä mietin, että miksi ihmeessä ihmiset ovat niin pinnallisia nykyään? Jokaisellahan on tietenkin toisesta ihmisestä ihannekuvansa ulkonäönkin suhteen, mutta olen huomannut, että kun todella ihastuu tai jopa rakastuu toiseen, se ihminenkin näyttää paljon viehättävämmältä. Eli pinnallisuus ei tässä tarkoita sitä, että ihminen olisi pinnallinen ulkonäön suhteen - tosin ikävä kyllä semmoisiakin on.

Se mitä tässä ajan takaa on, että ihmisillä tuntuu olevan kummallinen käsitys toisista ihmisistä. Heidän tulisi olla täydellisiä, muuten heidän kanssaan ei voi olla. Siinä yksi syy suhteiden kariutumiselle. Ajatelkaapa ihmiset isovanhempianne, varmasti ainakin 95% heistä on yhä yhdessä (tai oli yhdessä kuolemaan saakka)...minkä vuoksi? Heillä on varmasti aivan yhtä paljon ollut ongelmia kuin meilläkin ja itse asiassa paljon enemmänkin. Heidän nuoruudessaan elämä oli paaaljon hankalampaa eikä silloin juostu psykiatreilla, jos tuntui että arki painaa liikaa päälle.

Heillä oli sitä mitä useimmalla ei nykyään ole: JOUSTAVUUTTA.

Jokaisellahan meistä on omat vikansa. Jotkut ovat vikoja, jotka itsekin tiedostamme ja jotkut taas ovat "vikoja", joita itse emme myönnä, mutta mitkä tuntuvat häiritsevän sitä toista osapuolta. Mutta sen sijaan, että sen toisen hyväksyisi, otetaankin hatkat ja paetaan. Ajatellaan "mukava ihminen, mutta tuota en hänessä hyväksy...emme sovi yhteen". Uskomatonta!!
Tietenkin on myös ihmisiä, joiden kanssa ei sovi yhteen. Silloin viat yleensä ovat suurempia ja silloin on jo kyse siitä, ettei ole sitä yhteyttä, mitä kahden ihmisen välille tarvitaan. Joskus toisen mielestä se on, mutta toisen mielestä ei ole. Joskus se kehittyy myöhemmin, joskus ei...ja silloin asia tulee vain hyväksyä ja myöntää itselleen, ettei toinen ole se oikea.

Tai jos esim. nainen haluaa romanttisia asioita mieheltään, mies ajattelee "en mä ole semmoinen luonne....toi yrittää muuttaa mua, eli en kelpaa sille tämmöisenä kun olen!". Huoh....kokemusta tuostakin.

Eräs suurimmista "ongelmista" on nykyään seksi tai sen puute. Itse olen päättänyt etten antaudu kuin sille yhdelle ja oikealle, joka on valmis odottamaan vuokseni ja vie minut vihille. Typerääkö? Ymmärrän täysin, että seksin sanotaan olevan osa suhdetta ja varmasti odottaminen on hankalaa. Itsekin olen kovin läheisriippuvainen, joten ei odottaminen minullekaan ole helppoa...varsinkin kuin mietin, löydänkö koskaan miestä, joka myös miellyttäisi minua.

Olenpa myös kuullut ihmisten minulle sanovan "Et sinä ikävä kyllä löydä miestä, joka odottaisi vuoksesi...ellei se ole jokin kiihkouskovainen" (ja semmoista miestä en halua!). Eli kukaan ei-kiihkouskovainen ei siihen suostuisi vuokseni. "Ei edes vaikka rakastaisi minua?" "Ei...ikävä kyllä...se on osa suhdetta". Mutta ihmiset rakkaat! Eikö juuri tuo osoita, ettei se rakkaus ole kyllin suuri, jos ei suostu olla ihmisen kanssa, jos häneltä ei saa?! Itse olen aina ajatellut, että kyllä se toinen siihen odottamiseen suostuu, jos todella rakastaa minua ja haluaa olla kanssani. Muutoinhan hän jollain tasolla hakisi minusta vaan seksikumppania, jos ei suostuisi odottamaan. Juuri tuollaisten sanojen takia aion todella pysyä periaatteeni takana, etten vahingossakaan antaudu henkilölle, joka ei ole sen arvoinen.

Suhteessa on paljon kaikkea muutakin ihanaa ja nautittavaa kuin seksi. Kyllä sitäkin ehtii harrastaa aivan tarpeeksi.

Minun mielestäni ihmisten kannattaisi alkaa todella pohtia ennen seurustelua, olisiko tuon henkilön kanssa tulevaisuus. Ja ennen päätösten tekemistä, käydä henkevä keskustelu toisen kanssa, missä käy ilmi arvot ja se mitä toinen haluaa suhteelta. Jos kaikki tärkeät asiat täsmää ja molemmat rakastavat, ei silloin tarvitse pelätä toiseen sitoutumistakaan....ikiajoiksi.

Nyt olen todella todennut, että jos haluan olla vain yhden kanssa, en voi luottaa edes avioliittolupaukseen (siis kihloihin). Vaan minun on parempi odottaa....

Ja kun sitä seksiä haluaa, niin olisi hyvä miettiä, haluaako sillä vain tyydyttää himonsa VAI ajatella sen olevan suuri rakkaudenosoitus sille toiselle.

Lisäänpä vielä, että ikinä ei voi sanoa ettei mieli muutu...voihan niin käydäkin. Mutta kunnioitan ainakin niitä, jotka pysyvät tämän vakaumuksen takana sekä tätä vakaumusta ylipäätänsä.

Love that lasts all eternityTiistai 01.05.2007 01:39

Täällä istuskelen vappu-aattona. Mukava vappu täytyy myöntää. Äsken tuli ihan liikutuksen kyyneleet silmiini kun katsoin vanhempiani. Taustalla pauhaa David Bowie ja isä innoissaan tanssii suosikki-artistinsa tahdissa ja haki äitiäkin tanssimaan ilonpitoon. Kyllä, vanhempani ovat kovin nuorekkaita ja energisiä ja ah...niin rakastuneita yhä 26 vuoden avioliiton jälkeen. En voi kun toivoa ja rukoilla saavansa saman kohtalon joskus (: On niin ihanaa nähdä, että tässä maassa - jossa joka kymmenes seurustelusuhde kestää (päästä heitetty) ja joka kolmas liitto päätyy avioeroon - on yhä ihmisiä, jotka ovat kuin vastarakastuneita. Olen aina ihaillut vanhempieni liittoa, mutta nyt vasta todella ymmärrän, että heidän rakkautensa on jotain todella ainutlaatuista. He olivat toistensa ensimmäiset joka asiassa. En tiedä, ymmärtävätkö he täysin itsekään, miten onnekaita he ovat. He eivät vain ole yhdessä, vaan tekevät yhdessä paljon kaikkea ihanaa ja romanttista ja isä...voi niin...rakastaa niin kovasti äitiäni ja jaksaa aina kehua häntä prinsessakseen ja maailman kauneimmaksi naiseksi :) Eikä hän koskaan kuolaa nuorempien pimujen perään. Äiti on hänen ainoansa, jota lupasi rakastaa koko loppuelämänsä - ja enemmän kuin kiitettävästi on myös tuon lupauksensa pitänyt. Paljon on vaikeuksia ja surua ollut myös heidän elämässään, mutta yhdessä he ovat kaiken kestäneet. Oikuttelut, kuoleman, vaikeat sukulaiset jne. Eikä edes mustasukkaisuutta esiinny heidän liitossaan vaikka kovinkin rajua huumoria on kuvioissa. Molemmat vain nauravat moiselle. Kukaan ei heidän väliinsä voi ikinä koskaan tulla. Itse toivoin saavani kokea saman ja tähtäsinkin siihen. Mutta koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. Minä itse luulin ja toivoin löytäväni samanlaisen rakkauden, mutta niin ei käynyt. Vaikka oli jo lupaus avioliitosta, niin silti se kariutui. Eli varma ei välttämättä voi olla kuin vasta papin aamenen jälkeen. Eikä silloinkaan tiedä, mitä elämä tuo mukanaan. Mutta jos rakastaa toista ja haluaa vain olla sen toisen kanssa, selviää vaikka mikä olisi.
Rakkaus on jotain, mikä kestää kaiken pahan läpi, jos se vain on aitoa. Hymyilen kovasti liikutuksen kyyneleet silmissäni...:)
Kiitos teille äiti ja isä! Ihanaa, että minä saan olla todellisen rakkauden hedelmä ja että tosi rakkaus on näin lähellä minua :') <3 <3

Joten älkää teinit tai nuoret aikuiset väittäkö omaavanne mitään ikuista tosi rakkautta parin vuoden seurustelun jälkeen! Vasta kun tunnette voivanne rakastaa kumppanianne, vaikka hän joutuisi pyörätuoliin eikä voisi ikinä kävellä saati harrastaa seksiä tai vaikka joutuisitte joka yö herätä ja hieroa hänen kipeitä paikkojaan...sitten kun tuon kaiken REHELLISESTI kokisitte voivanne ottaa vastaan, kestää ja jaksaisitte rakastaa sitä toista, voitte myöntää toisillenne sen. Rakkaus on viheliäinen ja naamioituu usein ihastukseksi tai astetta vahvemmaksi ihastukseksi.

Still loving you (By: Scorpions)Perjantai 27.04.2007 01:14

Aivan pakko tuulettaa tätä kappaletta. Kuunnelkaa hyvät ihmiset, jos ette ole kuunnelleet. Uskomaton balladi. Ei vaan sen vuoksi, että on loistavat sanat ja melodia, vaan tuosta kappaleesta oikeen hehkuu tuon laulajan tuska. En tiedä, onko henkilö vain niin uskomattoman hyvä laulaja ja eläytymään, vai laulaako kenties oikeasti tunteistaan. Ihan itkettää, kun kuuntelee...niin aidolta se kuulostaa.
Bravo! Arvostan kovasti. Ihan eri luokkaa kuin vähäpukeisten jättipissisten seksitanssisontarenkutukset.

KirjanenTorstai 26.04.2007 18:57

No niin...tosiaan se kirjanen, jonka edellisessä kirjoituksessa mainitsin, tulee tosiaan käsittelemään ihmissuhteita. Asioita, mitkä ovat hyvin ja etenkin, mitkä ovat pielessä. Miksi yhä useampi suhde kaatuu monenkin vuoden seurustelun jälkeen? Niin...sitä aprikoin ja pohdiskelen ja teen jonkinlaisen kyselyn/haastattelun. Muutama innokas jo lupautui mukaan projektiin.

Huom.!Tarkastelen asiaa nimenomaan OMASTA näkökulmasta. En sano, että asiat ovat juuri niin, niin kuin itse ne koen ja käsitän. Hmh..miksiköhän mainostan. Et sinä saa sitä kuitenkaan lukea. Nih!!

Tutorit KiljavallaTorstai 26.04.2007 18:50

No niin. Nyt ollaan taas takaisin omassa kivassa, viihtyisässä kodissa. Mukaan tarttui aseman kaupasta Scorpionsin kokoelmalevy. Ihan vääryys, etten aiemmin ole sitä älynnyt ostaa. Puhuttelee minua tämä bändi.

Kiljavalla oltiin tosiaan tutoreiden kanssa. Lähtö oli eilen ja yhden yön ajan siellä viivyskeltiin. Ihmeellistä, että niinkin korpi paikka on niin lähellä Helsinkiä.
Kivaa siellä silti oli.

Heti kun astui bussista ulos iski ihan hassu tunne. Kummaa, että tuommoinen metsä vaikuttaa ihmiseen niin eriskummallisesti. Johan siellä tunsi itsensä ihan alkuasukkaaksi.

Paljon oli hommia, mutta hyvin niistä selvittiin. Yhtä luentoa kyllä tuijottelin herpaantumatta ja silmiäkään räpäyttämättä :D Meille tuli sinne vieraaksi JONE NIKULA! Ihmettelen, miten niinkin kiireellinen mies tulee korpeen höpisemään meille tutoroinnista ja vuorovaikutuksesta ihmisten välillä. Koko homma oli ihan yllätys. Eräs äänessä oleva tutori vaan yhtäkkiä sanoi "päästetään Jone puhumaan" ja ajattelin "Heh..Jone Nikula vai?" ja sitten sieltä se tuli ja menin ihan punaiseksi >__<

Tyttöjen kanssa tuli juteltua syntyjä syviä. Miehistä, suhteista, *kröhöm*:stä sun muista. Siitä johtuen tänään aamulla itseni ja muiden typyjen rohkaisemana päätin alkaa kirjoittaa uutta kirjasta ihmissuhteista. Edellinen kirjanen naisista ja miten heitä tulisi kohdella oli niin suuri menestys nimittäin.

Mukavia muistoja jäi reissulta. Paljon halauksia, keskusteluja, ruokaa, sauna ja muutama asteinen hyinen vesi. Hih, illalla tyttöjen saunavuoron jälkeen heittäydyin kaksi kertaa paikalliseen järveen pulikoimaan - nude. Siinä meni talviturkki. En olekaan aikoihin käynyt järvessä uimassa...tullut usein heitettyä se turkki vanhempien uima-altaaseen joskus kesäkuun puolella. Vaikka en kauaa viihtynyt vedessä, oli silti kaunista kun yläpuolella oli tähtitaivas ja vesi aaltoili vienosti. Hiivinpä yksikseni laiturillekin yhdessä vaiheessa ihailemaan kaunista luontoa. On se osittain sääli, että on niin modernisoitunut ettei ole edes kesämökkiä. Vanhemmat eivät ole oikein koskaan olleet mökki-ihmisiä enkä minäkään kyllä montaa päivää mökillä olisi...ei ole oikein noita kavereitakaan, joiden mökille voisi mennä.
Vaikka oli koleaa niin onneksi yönuotio ja mukava seura lämmitti sitten yöllä.

MielikuvaharjoitusTiistai 24.04.2007 18:18

Heh, eilen illalla kun pää vilisi ajatuksia ja sydän hakkasi tuhatta, niin päätin tehdä itselleni seuraavanlaisen mielikuvaharjoituksen. Keksin sen itse, mutta onhan joku voinut keksiä sen jo ennen minua.

Huom. Tämän tapaisessa harjoituksessa on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota jokaiseen yksityiskohtaan, mitä silmillään näkee. Sää, vaatteet, ilmeet, vuorokaudenaika jne.
Tarinaa ei saa keksiä etukäteen...on tärkeää, että kaikki tapahtuu ja kaikki mitä näkee tapahtuu miettimättä. Jokainen mielikuva kertoo jotain.


Kävelen polulla toisen ihmisen kanssa. Taivas punertaa jo hieman oranssiin, liilaan ja vaaleanpunaiseen sävyyn ja ympärillä on vihreää ruohoa silmänkantamattomiin ja edessä vain se sama polku, joka jatkuu ja jatkuu eikä loppua näy. Pidän sitä toista tiukasti kädestä kiinni, mutta hänen otteensa on jo hieman hellittynyt. Yhtäkkiä toinen päästää kädestäni irti ja minä säikähdän. Käteni tuntuu kylmältä ja oudolta, kun ei ole mitään mistä pitää kiinni. Minua suututtaa.

Yhtäkkiä se toinen tipahtaa kuoppaan ja jää käsiensä varaan roikkumaan. Ojennan käteni ja hän roikkuukin jo pelkästään käteni varassa. Voin siis joko pelastaa hänet tai kostaa hänelle (koska hän päästi minusta yhtäkkiä irti) antamalla hänen tippua mustaan kuiluun. Päätänkin ottaa toisen käteni avuksi ja vedän hänet ylös päästämättä irti hänestä. Istumme kuilun reunalla ja puristamme tiukasti toistemme käsiä. Aurinko on jo alkanut laskea yhä enemmän ja enemmän. Nousemme ylös yhä tiukasti toisistamme kiinni pitäen ja huomaamme olevamme risteyksessä. Minä haluan toisen polun ja tämä toinen haluaa puolestaan mennä eri polkua. Kiistelemme ja otteeni pikkuhiljaa hellittyy. Päästän irti, mutta kuin magneetin voimalla, käteni tarttuu kiinni taas hänen ranteeseensa. Käsi tuntuu lämpimältä ja nihkeältä mutta samalla kipeältä ja väsyneeltä. Yhtäkkiä päästän irti, vapauttamalla ensin yhden sormen ja sitten toisen kunnes viimein mikään sormi ei enää ole kiinni hänen ihollaan. Pidän käteni vakaasti ojossa antamatta sen enää tarttua kiinni mihinkään. Kädessä on outo tunne...tuntuu kuin siitä puuttuisi joku ja viileä ilma vaan kylmettää sitä hieman. Astun valitsemalleni polulle ja toinen valitsee toisen polun. Katsomme molemmat taakse pari kertaa, mutta emme kaikkoa poluiltamme vaan jatkamme matkaa. Edessä näkyy aurinko laskemassa eli edessä on pitkä ilta ja yö. Tiedän silti, että yön jälkeen nousee taas aurinko.
Koskaan ei tiedä, johtavatko polut jälleen yhteen, mutta kun päivä loppuu, alkaa taas uusi päivä.

Ymmärsittehän tämän idean? (:

Joonas + muut! Tuolla idealla tarkoitin, että tässä harjoituksessa on IDEA ei tuolla tarinalla.

RisteysMaanantai 23.04.2007 13:14

Johan minä vallan ihastuin tähän aatosten päiväkirjaan.
Tässä seuraavia mietteitäni.

On aika erikoista, kuinka ihminen elämänsä aikana tulee niinkin monta kertaa risteykseen. Polku, jonka valitsee risteyksestä tulee aina vaikuttamaan koko elämään. Vaikka joskus valitsisi taas uuden polun, sen edellisen risteyksen polku on vaikuttanut tai vaikuttaa uuteen valintaan.

Itse koen olevani taas risteyksessä. Niin monta kertaa olen kokenut olevani kuilunpohjalla, mutta koskaan ikinä en ole antanut itseni jäädä kuiluun - edes levähtämään. Aina koen voimakasta halua ja tarvetta kiivetä sieltä ylös, koska tiedän pystyväni siihen. Olen taas kiivennyt ylös kuopasta ja nyt seison risteyksessä. Kumman polun valitsisi? Kun teen valintoja, haluan todeta ne oikeiksi, joten otin jo yhden askeleen sille toiselle polulle ja totesin sen olevan jotain, mikä ei ole minun polkuni. Nyt olen päättänyt astua juuri sille _toiselle_ polulle, koska tiedän ja olen varma sen olevan minulle se polku, joka vaikuttaa elämääni, kuten sen kuuluu vaikuttaa. Sain myös vallan päättää, otanko vastoinkäymiset niin suurina iskuina sydämeeni, että annan niiden tuhota itseni, vai annanko niiden kertoa minulle, että tämä rakentaa ja vahvistaa minua ihmisenä.

Kuten aina, käytän valtaani ja voimaani siihen, että otan niistä opikseni ja näen niistä jonkun hyödyn, joka vaikuttaa tulevaisuuteeni. Kuka tietää, mitä kaikkea ja kuka ja ketkä tällä polulla onkaan minulla vastassa? (:


Oppia ikä kaikkiMaanantai 23.04.2007 00:38

Juu-u. En mainitse sen enempää kuin että taas tuli viisastuttua ja opittua...ehkä pienellä varoituksella ja osittain kantapään kautta.

Kiitos!