IRC-Galleria

Olipa kerran eräs maanantai jota vietti ihan tavallinen onnellinen perhe. Aamulla lapsi vietiin hoitoon ja äiti lähti kohti työmaata. Kaikki meni sinä päivänä ihan loistavasti, mutta sitten soi puhelin. Puhelimen toisessa päässä oli lapsen hoitaja, joka sanoo "tulla hakemaan lapsi pois, kun kuumetta 38,4." Äiti lähti töistä salamana ajamaan valkoisella Mazdallaan ja haki lapsen kotiin. Kotona illalla äiti ajatteli mitata kuumeen ja sehän näyti 39,4. Äiti ihmetteli, että mikä voi lasta vaivata, kun lääkettä saanut, mutta kuume ei laske. Tuumittuaan hetken. Pakkasi lapsen ja itsensä autoon ja niin alkoi matka kohta sairaalaan. Jonottamaan perhe joutui, mutta sitä se on nyky aikana vaikka kuinka keksitään kaikenlaisia uusia juttuja. Aikaa kului noin 4 tuntia ja sitten lääkäri huusikin lasta huoneeseen. Tutkittiin ja pyöriteltiin. Lääkäri sanoi, että "kolmen päivän päästä tulkaa takaisin jos kuumetta edelleen niin katsotaan mitä tehdä." Ilman sen kummenpaa lääkettä äiti lähti lapsen kanssa kotiin. Kotona päivät kuluivat ja lääke ei auttanut. Kuume sen, kun oli vaan noin 40 astetta. Tuli keskiviikko aamu ja äiti pääti varata ajan terveyskeskuksen lääkärille, kun sinne ei tarvii jonottaa ainakaan kauaa. Perhe sai ajan ja menivät sinne. Lääkäri taas pyöritti ja pyöritti. Oli laittamassa kotiin ilman mitään vaihteeksi. Äiti se oli kovana ja sanoin "että nyt varaat ajan verikokeisii niin saadaan jotain selvyyttä." Lääkäri totteli ja kirjoitti näyte oton. Perhe meni kerrosta alemmas labroihin ja verta otettiin kaksi purkkia. Perhe suunnisti taas kotiin. Juuri perheen ruokaa laittaessa soi puhelin. Äiti ihmetteli, että johan on tutun tuntuinen ja vastasi. Luurin toisessa päässä sanottiin "tulla välittömästi takaisin kaupunginsairaalaan, kun lapsen tulehdusarvot on 126." Perhe kiireellä lähti kohti sairaalaan ja sieltä lääkäriltä saivat lähetteen PHKS. No, toisessa sairaalassa otettiin uudet kokeet ja yritettiin saada pissa näyte, mutta ei se onnistunut. Uudet tulokset tuli ja lääkäri sanoi "nyt lapsi jää samantien sisään. Tulehdusarvot 147 ja suoraan tippaan." Lapsi pääsi klo20:30 lastenosasto 11:sta ja sitten aloitettiin nesteytys ja antibiootti tietämättä mitä asiaa edes hoidetaan. Torstai aamuna äidin mennessä katsomaan lasta niin hoitaja sanoi "tulehdusarvon nousseen yli 150 vaikka nestettä meneekin. Jouduimme vaihtamaan toiseen lääkkeeseen toivoen sen auttavan." Päiviä taas kului ja kokeita senkun vaan lisättiin ja pyöriteltiin. Lauantai aamuna äidin mennessä katsomaan lastaan tulee hoitaja ja sanoo "lapsi pääsee kotiin, mutta valitettavasti emme löytäneet sitä mikä lasta vaivaa." Äiti siinä vielä jutteli hoitajan kanssa ja tulivat siihen tulokseen ettei minnekään kauas reissuun uskalla lähteä, kun nähtävästi kyseisen lapsen tultua kipeäksi niin vointi romahtaa heti. Aina on oltava varuillaan, että kuin ei tiedä koska se on taas mentävä. Äiti muistelee, että tasan kaksi kuukautta on viime reissusta ja saatiin samat diagnoosit. Jos olisi varaa niin menisin yksityiselle lapsen kanssa, mutta kuin ei niin ei.

Siinä sellainen tarina ja aika moni tietääkin tarinan olevan tosi. Se oli sarjassamme aivan kamala viikko :(