IRC-Galleria

^santtu_

^santtu_

Nothing Compares to you<33

Uusimmat blogimerkinnät

Blogi

- Vanhemmat »

nii eipä näitä muuten muista ite... :)Keskiviikko 31.05.2006 23:31

Kerro, miten ja missä me tapasimme ensimmäisen kerran?


Sinä joka kommentoit/luit tämän, kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä miten moni sinut muistaakaan :-)

haaste vaan...Torstai 25.05.2006 23:53

Kerron mitkä viisi tavaraa (ei asiat,eikä ihmiset) minulle on tärkeimpiä kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Ilmoitan ne viisi henkilöä haasteen lopuksi ja käyn ilmoittamassa haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa.



1.kännykkä
2.huulirasva
3.kädessä oleva koru
4.silmälasit ku muuten en näkis mitään! :D
5.jotkut valokuvatkii on ehkä aika tärkeitä

en keksi nyt ketään jonka vois haastaa. saapi ottaa jos joku haluu tehä...
...Olen oppinut mitä on kaipaus.
Olen oppinut tuntemaan ikävän ja tyhjyyden, jotka kiertelevät ympärilläni.
Olen saanut huomata, kuinka pitkiä ja hiljaisia yöt ovat.
Hän oli elämässäni vain vähän aikaa. Maailmankaikkeuden historian kannalta meidän tuttavuutemme oli vain henkäys. Me tulemme molemmat tapaamaan elämässämme vielä niin paljon ihmisiä, ettei kohtaamisemme tule olemaan kuin ehkä yksi satojen joukossa. Lausutuilla sanoilla ei kai ole kymmenen vuoden kuluttua enää mitään merkitystä. Me muistamme toisemme vuosien päästä vain hämärästi.
Silti, juuri nyt, minä kaipaan häntä niin paljon, etten koskaan kuvitellut sitä mahdolliseksi. Minä kaipaan häntä kun olen valveilla ja unissani me kohtaamme taas. Aamulla herätessäni en tahtoisi avata silmiäni. Miksi minun täytyy luopua hänestä?
Kuvittelin, että en ikävöisi häntä.
Kuvittelin, että voisin unohtaa hänen hiuksensa ja silmänsä.
Kuvittelin voivani olla ajattelematta hänen ääntään ja puhettaan ja ajatuksiaan.
Sain huomata olevani väärässä...

... Hän oli pehmeä ja lempeä ja viisas. Ja kuitenkin peto. Hän raateli minun tunteeni pieniksi, teräviksi palasiksi, jotka nyt repivät minua sisältä. Silti minä kaipaan häntä enemmän kuin mitään muuta.
Tiedän, että tämä suru menee ohi. Elämä jatkuu, ja ehkä jonkun ajan kuluttua jaksan nauraa koko asialle. Olinpas tyhmä silloin. En minä koko loppuikääni tule muistelemaan häntä. Kuitenkin juuri nyt minä ajattelen häntä ja rakastan häntä, jos nyt tämänikäinen osaa mitään rakkaudesta sanoa. Hän ei ehkä koskaan saa tietää sitä. Mutta hän oli minun ensimmäinen enkelini...
... Ajatuksissani minä kerron sinulle helliä salaisuuksia.
Haluaisin istua kanssasi pimeässä huoneessa ja kuiskailla korvaasi runoja.Haluaisin suudella sinua sateessa, kun pisarat tanssivat ympärillämme kuin kyyneleet, jotka eivät muista, että niiden pitäisi surra. Haluaisin maalata sormiisi mietiskelevien aaltojen värit.Miksi minun on niin vaikea lähestyä sinua? Olen kai ajatuksissani luonut sinusta kuvan, johon olen ihastunut ja jota en halua rikkoa. Se on typerää. Mielikuvaa ei voi halata. Tahtoisin oppia tuntemaan sinut oikein kunnolla, vaikka et sitten olisikaan mitään sellaista kuin olen kuvitellut. En halua vain haavekuvia, tahdon tutustua todelliseen ihmiseen. Mutta en vain saa sitä tehdyksi. Lähelläsi minut valtaa pelko siitä, että inhoat minua, vaikka et edes tunne minua. Yritän selittää itselleni, että ethän voi inhota ketään, jota et tunne.
Kuinka minä sitten voin olla ihastunut johonkuhun, jota en tunne?

Sinä tulet uniini melkein joka yö. Sinä hymyilet minulla ja kävelet minua kohti. Katsot minua silmiin, enkä väistä katsettasi. Unissani minä olen rohkea ja itsevarma. En pelkää mitään. Voisin suojella sinua kaikelta. Unissani me matkaamme kaukaisiin maihin, joista kukaan ei ole koskaan kuullut mitään. Meidän yllämme taivas kaartuu korkeana ja ihmeellisen värisenä. Se on niin kaunis, että meidän on pakko katsoa toisiimme, jotta emme pakahtuisi. Sinun silmäsi ovat syvät ja tummat. En osaa täysin tulkita katsettasi, mutta se on niin oudon kiehtova, että minua alkaa itkettää.
Herään siihen että olen itkun partaalla. Painan kasvoni tyynyä vasten, mutta kyyneleet eivät tule. Miksi minun täytyy herätä, kun unissani olen niin paljon onnellisempi?...

tämmönen haaste vaan.Lauantai 06.05.2006 15:30

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat (muutamat) ihmiset, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

*kävellessä kädet eksyy yleensä taskuihin ;)
*sanon monta kertaa peräkkäin heippa (siis kavereille)
*heilun aina johonkii suuntaan
*selittäessä jotain kädet heiluu mukana
*jos ei oo muuta tekemistä nii kädet räpeltää hiuksia tai kaulakorua

haastan:
Lilli
Kristiina

jotain runojaSunnuntai 30.04.2006 18:15

Haave
Mikä se on?
Se perustuu mielikuvitukseen.
Se antaa minulle toivoa.
Se saa minut pois hetkiseksi
tästä maailmasta.
Se saa minut huokaisemaan
pettymyksestä.

*********************************

Iltaisin mä istun huoneessani,
tuijotan ulos pimeyteen.
Sisälläni mun sydän itkee yksin.
Kyyneleet nousee mun silmiin
valuen alas pitkin poskia.

Sä et pettänyt,
et jättänyt.

Mä itken rakkauttani sinuun,
koska et huomannut mua.
Lähdit, otit mukaasi sydämeni,
tietämättäsi.

*********************************

Joskus ihminen kohtaa esteen, jonka edessä hajoaa
hänestä ei ole taistelemaan
ihminen antaa periksi
särkyy.
Jäljelle jää vain sirpaleita.

Joskus sirpaleet voi koota rakkaudella ja välittämisellä
hellä syli voi tehdä ihmeitä
ja joskus sirpaleista voi tulla vielä ehjä pieni ihminen.

Ihminen on hauras ilman toista ihmistä.
Ihminen tarvitsee jonkun vierelleen.
Sellaisen jota vasten voi itkeä
ja jonka kanssa voi nauraa.

Joskus kaksi kovaa kokenutta,
kahdet sirpaleet
voi yhdistää yhdeksi
ja silloin syntyy jotain todella kaunista
jota mikään
eikä kukaan
voi enää koskaan särkeä.

*********************************

Olet ystäväni
ilon hetkinä,
surun hetkinä,
yksin
ja ystävien joukossa
tapaamme huomenna
tai vuosien päästä...
Minä muutun
sinä muutut
Mitä teemmekin,
missä olemmekin,
ystävyytemme säilyy aina
Olet paras ystäväni,
koska sinun seurassasi tunnen,
kuin olisin kotona,
koska sinun lähelläsi pilvinenkin päivä
tuntuu aurinkoiselta.
Kun saan jakaa kanssasi iloni,
se kasvaa kaksinkertaiseksi,
kun saan kertoa sinulle suruni ja huoleni,
ne tuntuvat puolta kevyemmiltä kantaa.
Joka päivä olen kiitollinen
sinun ystävyydestäsi.
- Vanhemmat »