Anteeks pyydän, vaikka en mitään oo tehnyt.
Hymyilen tätä tekohymyy vaikka oon koko päivän sun takia itkenyt.
Mä en merkkaa sulle kai mitään,
sanot vaan sanoja,
joista totta ei oo mikään.
En oo niin tyhmä miltä näytän,
oon kipuun tottunu,
ja lisää kipuu veitsien avulla käytän.
Sä sait mut itsetuhoisuudesta luopumaan,
sait jokaista vitun sanaasi uskomaan.
Hymyn mun kasvoille aina saat,
heti ku ovesta ulos astut jään kaipaamaan.
Pystyin luottaa ja yritän edelleen,
mut petynkö taas vaan uudelleen?
En haluais uskoo et mut pettäsit,
tai yksin itkemään jättäisit..
Niin sä varmaan sit teet,
toisen muijan mukana ehk meet.
Mä itken, ja haluan taas pois,
eniten sattuu se etten enää tiedä,
voiko sut joku toinen tosta vaan viedä..
Oon taas miettiny kaikkea paskaa,
se kaikki mut maahan lannistaa,
enkä taida oikeesti enää jaksaa.
Miks vitussa mulle pitää sattuu näin,
ja loppujen lopuks yksin jäin..
Jos haluun totuuden,
kuulen valheen.
Mitä sä oikeesti haluat,
ketä sä oikeesti rakastat?
En ehk halua kuulla,
koska mun nimi ei oo sun huulilla..
Kaikki on taas romuna,
kaikki unelmat lensi tuulen mukana..
