Välillä tuntuu ettei oo mitään tai ketään, kelle kertoo, ettei tänäänkää taas oo kovin helppoo.
Sit kun mä kuuntelen muita, mä mietin noita hymy suita. Miks mun naamal ei oo tollasta virnettä, miks ei silmis oo ilon pilkettä?
Onhan mullaki joskus hyviä päiviä, kun katselen illalla tähtiä. en tunne pelkästään yksinäisyyttä, vaan oon yksin.
Tiiän, oon katkera ja välil vähän vaikea, mut olo ilman ystävii on haikea. Mut entisii hyvii kulta aikoi kun ei vaan voi takasin taikoa.
Mä arvostan ees yhtä tekstiviestiä tai puheluu, kun joku kysyy mitä kuuluu. Seki on mulle vaan niin tärkeetä, et joku joskus ees muistaa et oon täällä.
Mut hei, kavereiden kans olohan on teille vaan arkipäivää, se yks viestiki on poistettuna ollu monta päivää, eikä elämäs oo muutenkaa huolen häivää.
Oonhan mä tietty ilonen, et muil menee hyvin, mut mitä ihmettä mä sit aina tyrin? ei oo vaan kiva aina istuu kotona itkien ja miettien.
