IRC-Galleria

Odotan hetkeä
tuijottaen taivaankappaleita
ja ikävä pusertaa rinta-alaa
Kokonainen ihminen kohtaa toisen
Uskoni riittää vain hetkeen
mutta tahdonvoimalla sinnittelen

Kokonainen myrsky nousee ylöspäin...
tämä on fyysistä, henkistä
tämä on sielun ääni

Pieniä olemme erillään
ja yhdessä meissä on voimaa
yksi kaukana huutaa toisen nimeä
toinen vastaa omalla itkullaan
Ripustaudumme toisiimme hätäisinä
kyynel silmäkulmassa nauramme pienelle suuruudelle
Aikuisten leikkejä, itsenäisyyden iloja
ja kaikenkattava väri meidät nimeää
kokoaa yhteen

Mää, tänään eli tiistaina....

Loppu/The End



Olen kuollut
Madot syövät silmiäni
joita joskus kutsuit kauniiksi
Mädäntynyt ruumiini makaa lehtien alla
eikä enää värähtele silkkisten sormiesi kosketuksesta

Sinä tanssit haudallani
ja naurat
kun korvissasi kuulet kuiskauksen
"laula minulle"

mIrA<-13.2.2008


I am dead
worms are eating my eyes
that you once called beautiful
My decayed body lies under the leaves
and no longer trembles from the touch of your silkfingers

You are dancing at my grave
and laughing
when you hear the whisper
"sing to me".

With sizzling fingers
I am painting your body
Yellow stripes on a pulsuating canvas
insane curves in the shine of colours
and in the background scream the strings in major

I concieve with pleasure
how your thoughts bend towards me
the tempo of your feelings escalates in steady pace
how your eyes blink in green
and the echoes of irony slowly slide away from your melodies

Juicy symphony of sounds
as the drumbeat gets louder
We do not need more breaks
but we are waving, repeating the same verse
Easy words on smiling lips
and even the worn off sayings find their place
Is love as a phrase well-known? Are you from the inside roamed?

No more shall I hesitate
but take an appropriate breath
before I start a familiar hymn.
For You are mine.

Kosketan poskeasi ihmetellen:
Olet todellinen!
Aistin olosi, tunteesi
joista jokainen saa minut hymyilemään
Piirrän siluettiasi mieleeni yönharmaassa
kun sydämeni kirvoittaa kyyneleitä
Olen kömpelö akrobaatti.

Et ole yksin
kun tiedät että hengitän
siellä jossain
samaan tahtiin kanssasi

Havahtua aurinkoon
yksi säde kerrallaan silmäluomella
vielä väsyneenä keskellä pilvimattoa, tomua kulmissa
Tyhjässä huoneessa tanssii onni
Raottaen peitonreunaa varovasti astuu
nykyisyyden ja tulevaisuuden väliin
ajatellen sitä auvoa
hetkeä, jolloin hän vihdoin ymmärtää
yhteyden.

Mira M, 26.1.2008

Nostan suupieliäni sormilla ylöspäin
ja maistelen suolaa kielenkärjelläni
Ikävöin intervalleja
Pipo päässä sisällä
jotteivat muut arvaisi mielenliikkeitäni

Satunnainen himo tanssia
sekava halu laulaa
pyöriä ympyrää ja nostaa ääntä ylös ennen sen alamäkeä

Onni on kun kiinnittyy hetkeen

---

I am lifting my mouth up with fingers
and tasting salt with the tip of my tongue
I am missing the intervals
Wearing a cap inside the house
so others would not guess the movements of my mind

A casual lust to dance
a confusing desire to sing
go round in circles and lift my voice up before its downhill

Happiness is when you are attached to the moment.

In my dreams of him
there are no tears and droolings
no five pence pissed offness
only a feeling
a voice
a connection.

A sigh shimmers love.

The memory of him made me cry beside you
and I do admit my haiku's sometimes telling of the past
My songs swing imaginings in minor with the vibrato of roseguns:
constantly belated peanosefunk
as each lick celibrates a ray in the heart.

I get lost in the screams of my subconcious:
horrorcries, deathpuffs I carry with me
my back against a wall
in black, lowmind of mine.

One day I will learn to fly in my dreams
and shall no longer wake up to the evil drop towards concrete
With bloody eyes I feel alienated beside you
and my snaketonguelove moves to two directions
making me, too, sizzle.

I am lifting my foggy eyes
only to look at you
suddenly to find
there are just us two.

Laitoin tämän käännöksenkin tänne, kun oli kuulemma parempi....
Kirjoittanut mää eli Mira M, 14.1.2007

Unelmassa hänestä
ei ole kuolaa ja kyyneleitä
ei viiden pennin vitutusta
vaan pelkkä tunne
ääni
yhteys.

Huokaus hohkaa rakkautta.

Muisto hänestä sai minut itkemään vierelläsi
ja myönnän yhä haikujeni toisinaan kertovan menneestä
Lauluni lurittelevat kuvitelmia mollissa ruusuaseiden vibraatolla
hernenenäfunkia jatkuvassa jälkijunassa
joka nuolaisun juhlistaessa sädettä sydämessä.

Harhaudun alitajuntani huutoihin:
kauhunkiljunta, kuolonkorina
joita kannan mukanani
selkä seinää vasten
mustamieli mustikkaiseni
matalana.

Kyynel kuultaa kaihoa.

Vielä jonain päivänä opin unessa lentämään
enkä enää havahdu ilkeään ilmalentoon kohti asfalttia
Verestävin silmin vierastan sinua vierelläni salaa
ja rakkauteni rietas kohoaa käärmeenkielenä kahteen suuntaan
saaden minutkin sihisemään.

Nostan sumuiset silmäni
vain kohdistaakseni
katseeni sinuun ja
jäljellä on enää kaksi.

Nuolen sateenkaaren päätä
sillä aarrettahan kaipaan

Aion hypätä Jupiterin kuuhun

Vallalla ulkoinen ikiliikkuja
ja hitaat hitaat ajatukset
Katson kieroon

Lausumme helppoja sanoja rakkaudesta
tietämättä miten rakastaa
sillä sisälläsi on hurrikaani
kun minä olen myrskyn silmässä
silmät kiinni
sielu vaiti

Noitajuoma
löysi suruni sekä sisuni
ja sekös sinua riipi
Jaksan nauraa yksin
kun ajattelen miten vähän jaksat muiden lasteja kantaa

Minäkin haluan huutaa
vuodattaa räkää sylkeä kyyneliä
olla käsivarsilla kynsien ja potkien
olla se lapsi joka rinnassani yhä sykkii

Otan iki-ilmeen
ja tarjoan tukeani, silmissä syvä huokaus
Vielä petän teidät
kun muurini mieluisa murenee
huutoni hiljainen
äänensä löytää
Vielä petän teidät

MM (=mää), 3.1.2008

Hän kantaa elämää käsissään
kunnes ymmärtää sen särkyvyyden
Lumena sulaa syliin
ja kohtaa valon

Miettiikö hän,
onko henki juna,
joka väsymättä jatkaa eteenpäin
pysäkiltä pysäkille
nopeasti tai hitaasti, viimein pysähtyen?

Ajatteleeko
liitävänsä uusiin ulottuvuuksiin,
löytävänsä auringon ja kuun,
sukeltavansa avaruuden tähtisumussa?

Viimein hän
sulkee silmänsä
ja ottaa askeleen.




Pyydettiin kirjoittamaan runo miehelle, joka tietää kuolevansa ennen 30:tä syntymäpäiväänsä.... sounds kinda lame, but then again, it was tricky!