IRC-Galleria

Tänään ei oo pirtee olo. Herättiin Niki-Oon kans neljältä aamuyöllä ja lähettiin Poriin. Aamuherätykset ei sovi mulle yhtään, oon ihan pihalla pari päivää.
Yllätyin tänään positiivisesti ku käytiin Mirvan kans kaupungil kahvilla. Se myyjä kanto mun kahvikupin pöytään ettei tarvinnu sählätä sen ja vaunujen kans. Se oli kohtelias. Eikä varmasti ollu porilaine, teki mieli mennä kysyy mutten kehannu=D Porilaisissa on joku ihme vika ku suurimmalla osalla on kauheita vaikeuksii olla kohteliaita. Yleensä vanhukset sanoo hei jos niitä tervehtii mut porilaiset mummut ja papat vaa kattoo pitkää ja on hiljaa. Ärsyttävää. Joillaki on myös joku ihme tapa laittaa ovi mahollisimman nopeesti perässäs kiinni jos näkee et joku tulee vaunujen kans, ettei vahingossakaa joudu pitää sitä ovee auki. Muistuu eräs idiootti nainen mielee keneltä nätisti pyysin et pitäs mulle hissin ovee auki et pääsisin sinne, ni ei!=D Tiuskas vaa et "meeks sä sin hissii vai jätäks menemättä" kiitti vaan sillekkin. Ja sit valitetaan jossain Satakunnan kansas tekstari palstalla miten äidit vois jättää vaunut ja lapset kotiin ku lähtee kaupungille=D Ja paskat. Sen oli iha varmaan kirjottanu joku mies ketä ei tykkää lapsista tai sitten joku muija joka oli jääny jostain muusta ku omasta tahdostaan lapsettomaks. Porilaiset autokuskit on myös varmaan maailman kärsimättömimpiä kuskeja. Heti jos joutuu sekunninki oottaan et pääsee eteenpäin kauhee tyyttäily käyntiin. Se ärsyttää mua aivan vitusti, koska ne tyyttäilee meidän parvekkeen alla joka saatanan päivä ja Niki-Oo herää aina siihen ja sit se kiukuttelee mulle.
Jos joku kysyy multa mistä oon kotosin sanon aina et merikarvialta, vaiks ei sekään mikään paras paikka ole, en varmaan myönnä et oon porilaine=D
Muuten tääl on ihan jees asua.

Asiasta toiseen, mun tukka on hirvee. En tiiä mitä sille on tapahtunu, tais kuolla koko letti kokonaan. Ostin kaikkii tehohoitoja siihen ja jossei ne tehoo vien varmaa kaikki purkit takasi=D Eli toivotaan et mulla on aamulla nätti ja kiiltävä tukka. Se oli joskus sellanen, enneku piti alkaa värjäämään sitä. Tyhmä mikä tyhmä, ei voi mitää.

Jipii, Niki-Oo nukku seittemä tuntii heräämättä=) Ja ollaan mun porukoilla nyt ni sain aamusti vaa jatkaa uniani ku mun äiskä kaappas pojan. Kerranki on pirtee olo.
Näin unta synnyttämisestä. Mä haluisin kokee senki touhun jo uudestaan. Jäi harmittaa ku käynnistettiin ni en saanu kokee millasta se on ku lähtee luonnollisesti käyntiin.
Mul oli ihana hoitaja siel osastolla enneku lähettiin synnärille. Tuli heti rauhotteleen mua ku soitin kelloo iha paniikis et voi vittu lapsvedet meni. Hiero mua mahasta aina ku supisti ja muistutteli et pitää pysyy rentona. Piti mua pystys ku halusin kävellä ja sattu. Näytti jotai lantionpyöritys keinoja mitkä auttaa supistuksiin. Voin vaan kuvitella kuin idiootin näkönen oon ollu siellä, norsun kokonen ämmä rumas vihrees sairaalakaavus ja kauheis vaipois tukka sekasi heiluttelee persettään. Varmasti kaunis näky.
Oli siel synnärilläki ihan mukava kätilö, en vaan pahemmi muista siitä mitään. En ees tunnistais jos kävelis vastaan. Se osas olla tarpeeks tiukka ja sanoo asiat silleen et mäki tajusin totella. Kerran mulla meni siihen hermot ku piti mennä kyyryyn et saatin epiduraali laitettuu enkä mä pystyny liikkumaa mihinkään suuntaa, se siel vaa riuhto mua ja tiuski jotain, kunnes tajus etten mä pääse silleen. Sit se soitti jonku toisenki sinne et ne sai nostettuu mut ylös=) Teki mieli sanoo sil pikkusen pahasti sillo mut onneks olin vetäny sen verra ilokaasuu etten osannu puhuu, kauheeta lässytystä vaan tuli ku yritti jotain sanoo=) kyl se sit pyysi multa myöhemmin anteeks, ja sitäki ku olin siellä yksin melki koko ajan ku sillä oli kiire. Eipä se mua kyl haitannu. Ja oon ylpee ittestäni ku en itkeny enkä huutanu, luulin et oisin iha hirvee kirkuja ku meen sinne=)
Ihan mukava kokemus se kaikesta kivusta huolimatta oli, toivottavasti oisin siel parin vuoden päästä uudelleen.

Mä en ikinä olis uskonu tätä ja nauroin kaikil ketkä niin väitti, mut mun on kamala ikävä tota vauvamahaa!!! Millai sitä voi olla ikävä, se oli kuiteski niin saakelin iso etten mä pystyny tekee ees pahemmi mitää? Jouduin nukkuukki istualtaa et henki kulki=D Sairasta tällänen. Kyl mä sellasen joskus viä saan takasi ja sit saan valittaa taas et kuin perseestä se on.

Tää on kolmas päivä Niki-Oon elämäs ku ei olla oltu missään. Ihan outoo, yleensä ollaan ain vaunulenkil jossai tai pyöritää kaupungil tai jotain. No huomenna sitte taas. On iha sellane olo ettei oo tehny mitään, tai viikkasin mä varmaan sata muovipussii =D Pakko oli jotain keksii ettei vaa istu paikoillaa. Kauhee väsyki olis vaiks ollaanki nukuttu molemmat tosi hyvin. Niki-Oota ei väsytä, tosa se touhuu leikkimatol ja huitoo joka suuntaa...sulonen.
Pakko siivota.

Niki-Oolla oli tänään neuvola. Ikää 2,5kk paino 7140g ja 64,5cm pitkä=) Ikäsekseen iso ja pitkä mut kasvaa loistavasti=) Rauhallinen, ilonen ja terve poika.

Ja mäkin pääsin vihdoi ja viimei vähä juhlimaa tosa uutenavuotena, oli kivaa. Paitsi aamulla, enmä muistanu et krapula on jotain niin hirveetä. Eipä onneks tarvii sitäkää ny taas hetkeen kokee.

Huoh, tää mama haluu tuulettuu jonnekki mukavaan baarii kaljatuopin ääree. Koskaha mä ees viimeks oon ollu josai?? Tais olla tammikuus, ku piti lähtee Teijan kans yhelle sunnuntai kaljalle Tullipubii. Törmättiin siel Suviin ja alettiin vetää viskikolia ja hoilattiin koko ilta karaokee ihan päi helvettii!=) Oli kyl ihana ilta.
Tänä vuonna on pakko viel päästä johki!
Mut asiast toiseen...

Niki-Oliver on ihana, poika opettelee hymyilee ja on niin sulonen et äiskää meinaa ain ruvet itkettää=) Niki on myös oppinu kiukuttelee mikä ei sit oo ollenkaa niin mukavaa, eilenki huusi nii paljo ku vaa ääntä lähti eikä mikää ollu hyvi kunnes vihdoi ja viimei suostu menee nukkumaa. Mut eipä se mittää, nukkuupaha aamusti pidempää.

Ja ainii juu, pari viikkoo sitte pojul oli 1kk neuvola. 5570g ja 59cm=) Iso poika.

Äitinä olo on ihanaa=)

Missä on mun pikkumies... Poju on tänään tasan kaks viikkoo vanha ja painaa jo 5025g ja on 55,5cm pitkä! Kasvaa ihan liian nopeesti...eihä sitä jaksa pia ees sylis pitää. Hyvä vaan silti että kasvaa ja silleen mut olis se voinu vähän pikkusempana pysyy kauemmin =) Nimenki hän saa 25.11.
Mut nyt päikkäreille ku pojuki nukahti parvekkeelle.

Tosiaan siis 16pv tiistaina oli äitiyspoli käynti jollon piti saada aika loppuviikolle käynnistykseen. Painoarvioks kuitenki saatiin se 4,8kg,joten jäätiin siinä sitte osastolle samantien. Kymmeneltä aamulla alettiin käynnisteleen ja yöllä 00.45 meni lapsvedet. Siittä sitte synnärille ja 04.35 synty toi ihana poika. Synnytys siis kesti alle neljä tuntii, et oli onneks nopeesti ohi! Mielenkiintonen kokemus oli juu. Sattu niin pirusti mut onneks on jo vähän unohtanu et kuin paljon=)
Poju siis syntyi 17.10 klo 04.35 ja oli 53cm pitkä ja paino 4750g. Päänympärys oli 38cm. Tällä hetkel nukkuu tyytyväisen sängyssää. On se ihana. Musta tuli vihdoinki äiti=)

Ei tää näköjää synny ikinä. Käynnistyski olis vasta ens viikon perjantaina tai lauantaina. Ei pää kestä, prkl.

Pian sekoo pää, jee.
Eikä tarvii soitella ja kysellä oonko synnärillä... ensinnäki siel pidetään puhelin kii ja toiseksee oon vissii luvannu ilmottaa ku lähtö tulee tai viimeistää ku muksu on syntyny, kiitos.