IRC-Galleria

vituttaa. pitipähän sen takia vain kirjottaa tänne. en sitte menny sinne kapeen, ei jaksanu ja sitte ku oisin halunnu lähtee nii äiti ei päästä minuu. huoh. ei yhtään enempää vois vituttaakaan. ja en edes tiedä mikä vituttaa ja sekös siinä rupee sitte enemmän vituttamaan ku rupee miettimään et mikä vittu minuu vituttaa?! ei tuo asia nyt niin paljoo voi kuitenkaan vituttaa. mut en sitten tiedä mikä muukaan.
kai miun pitää sitte vaan polkee sinne mutalaan ja kyllästyy sinne kuoliaaks. noei. ei siellä ikinä ole tylsää ollut itse asiassa. tosi hauskaa vaan. toivottavasti ihmiset piristää minuu jotenkin.
so close, no matter how far. couldn't be much more from the heart. forever trust in who we are and nothing else matters. never opening myself this way. life is ours, we live it our way. all these words i don't just say and nothing else matters. niinpä niin. AINA kun kuuntelen tätä biisiä, mulla tulee mieleen -04 joenyön viikonloppu. varmaan siks ku kuunneltiin tätä aina Iksun kans. sillon oli ihan helvetin hauskaa. parasta aikaa varmaan koko vuonna silloin. siitä vielä se 3 kuukautta eteenpäinkin. mutta joo. pitää varmaan herätä todellisuuteen ja sanoa ettei kaikki kestä ikuisesti. hauskuuskin loppuu aikanaan.
MUTTA tästä mikä miulla ja Joonaksella on nytten, on pakko sanoo että tämä tulee kestämään tosi pitkään. mie teen kaikkeni sen eteen että se tulee kestämään.
PARASTA.
TÄRKEINTÄ.
IHANINTA.
ja system of a downista tulee aina mieleen Yki. outoa, mutta minuu ei edes enää vituta se asia. vaikka se onkin vanha. tuli vaan mieleen. en mie edes muistanut sitä juttua enää. mutta en jaksa enää edes ajatella. oon jo antanu anteeks ja unohtanu. elämä jatkuu.
mutta tästä mitä minulla nyt on, en luovu. en ikinä.
liian tärkeä menetettäväksi.
Joonas, mie oikeesti rakastan sinuu.