"Luen kirjaa heti herättyäni, aamupalalla, päivällä, luonaalla, koko päivän. Ilman suurempia taukoja jos mahdollista. En kurki sivuja eteenpäin, koska sitten harmittaa, kun vahingossa huomaakin jotain merkittävää. Kaiken pitää tulla yllätyksenä! Kun lopulta käännän viimeisen sivun, olo varmaankin kumman tyhjä. Ontto. Jos loppu on surullinen, jään miettimään sitä ja en ihmettelisi vaikka muutama kyynel vierisi poskia.
Viimeisen Potterin on oltava täydellinen lukunautinto, jota voi muistella lähes kaiholla sitten myöhemmin."
- ja niinhän se oli
"Avomieheni häädän muualle pariksi päiväksi, ja otan häneltä avaimen pois. En avaa kännykkää, TV:tä, radiota tai tietokonetta, en astu ulos ovesta, enkä avaa sitä kenellekään. Sammutan ovikellon. Olen täysin eristyksissä ulkomaailmasta siihen saakka, että saan kirjan luettua. Olen jopa pyytänyt töistä vapaata juuri sitä varten."
- ja suunnilleen näin tein kuudennen potterin ilmestymisen aikaan :F
"Kun kirja on turvassa sylissäni, suljen sen kiireesti piiloon kassiini. Kotiin tullessani vien kirjan sängylleni ja tuon kaiken tarvittavan sänkyni lähettyville. Puhelimeni on tietty vaiennettuna. Tutkin kannet tarkkaan ja huokaisen syvään sillä tiedän että kirja on sarjan viimeinen. Matka on päättymässä.
Luen miltein puoliväliin, reagoiden järkytyksiin haukkomalla henkeäni, suruihin itkemällä, pahiksiin heiluttamalla nyrkkiä ja absurdeihin hauskoihin tilanteisiin nauramalla. Pidän pienen tunnin mittaisen tauon (jos kykenen) ja palaan kirjan pariin malttamattomana. Kun takakansi alkaa uhkaavasti häämöttää, alan lukea vieläkin hitaammin, lukien lauseita uudestaan. Suurten yllätysten sattuessa lasken kirjan alas ja päivittelen kaikkea aikaisemmin sattunutta ja puhun itsekseni: "olisi se pitänyt arvata" tai "Tuo tuli tosiaan puun takaa!". Viimeinen lause ja tyhjyys valtaa minut. Se on ohi. Pari pientä kyyneltä voi vierähtää mutta hymy kasvoillani muistuttaa siitä mitä koin Harryn kanssa. Vihdoin tiedän mitä sankarilleni kävi."
-;<