IRC-Galleria

mulla on ihan älyttömän turha olo.. siis sellanen ettei jaksais liikuttaa edes itteään..
ku sitä miettii taas näitä syvällisiä.. mikä vittu on munki tarkotus??
Eikä sitä ryyppäämällä saa edes niitä ajatuksii pois päästä... se vaan pahentaa.. ja tupakkakin tekee vaan pahaa..

...``tää hymy on vaan pintaa heikkoa,niin pettävää.. ja kun särähtää mä kerään sirpaleet ja hymyilen taas.. ``

yksin on paha olla ja tressi masentaa lisää..
onneks on ystäviä.. ja jumalisia miehiä;) Perkele!

Kauniita unia jaMakeita painajaisia.
ehkä näemme huomenna<3

Synkkä ja harmahtava ilta-aurinko laskee Katan hartioiden takana. Pelottava,tumma varjo lankeaa metsän yli,kuin paiskaten päivän mennessään. Kukaan ei sano mitään,mutta silti ajatukset,ajatuksissa pyörivät kysymykset voi kuin lukea kalvakoilta kasvoilta. kata koskettaa mun kirjottamaa tekstiä vielä kerran "ikuisesti" Kata toistaa mielessään. "Ikuisesti". Se ei ymmärtäny tai ei vaan välittäny, tilanne oli siltä pimennossa. Vasta se "ikuisesti" paljasti.. Mä olin mennyt..
Hiljainen aamunkajo tunkeutu mun hiuksiin. Se hiveli mun pinkkiä ihoani. Mä kuljin ilman kenkiä polttavan kylmässä aamukasteessa. Mun mielessä liikku vaan yks pieni ja sillä hetkellä suloinenkin ajatus; Pakotie, itsekäs pakotie. Mun ajatukset ei enää liikkunu vanhassa vaan ne kuin itsestään poukkasivat tulevaisuuteen. "Miten mä viettäisin viimoset hetkeni täällä? Tässä pienessä tuppukylässä? Ennen mun suurta pakoani pohjoiseen, Mihin mä menisin?" Mä olin jo Katan postilaatikon luona ja tipautin kirjeeni vihreään,sammaloituneeseen laatikkoon.. Naurahdin kun kirje suloisesti kumahti peltilaatikon pohjalle. "ohi on"
Mä kuljin vielä kerran läpi pienen metsän,jossa Katan kanssa vietettiin aikaa. Sillon ennen. Aurinko poltteli ja pisteli mun kulmettynyttä ihoani ja sai kasvoni punertamaan. Tanssin valon ympäröimänä. Jotenki vain annoin sieluni tanssia tuulen mukana ja ruman,likaisen ruumiini lysähtää maahan. Tanssin kauniimmin kuin kukaan koskaa ennen,kunnes joku tipautti mut maan pinnalle. Se jokin itki,se jokin oli tumma ja suttuinen, se jokin oli lukenut kirjeeni: Liian aikaisin. Se jokin oli Tea. Hän iskeytyi syliini ja löi rintaani. Kaaduin sijoilleni maahan enkä osannu liikkua. Mä jymähdin suolapatsaaksi enkä tuntenu yhtään myötätuntoa Teasta oli tullut vaan tumma hahmo joka vaati mua jäämään ja uhkas kertoa jolleki. "ÄLÄ!" ja kun hahmo ei vaan jättäny mua rauhaan,olin julma, myönnän, löin. otin kiven maasta ja löin. Ei verta ja hengittikin. juoksin karkuun. Nyt itkin. Olin likasempi ku luulinkaan.
Mä juoksin ja juoksin. Mun mustat kynityt hiukset oli kuin lyijyä,painoivat,pelottavan paljon painoivatki. "Kuin synti" Joku oli sanonut joskus. Mä päätin nyt nopeesti. Juoksin ylös mäkeä,loivaa mut korkeaa mäkeä,aamuinen hyvä olo oli poissa.. Revin suttuisen ja rujon oloisen yöpaidan päältäni. Polvesta vuosi vertakin. Mä nousin mäen päälle. Sen toinen reuna oli hakattu sepeli-silpuks. Aurinko katosi pilven taakse, harmaan jättimäisen pilven taakse. "ukkospilvi"
Tuuli kosketti alastonta vartaloani. Paksuja pohkeitani. Sääriäni,muhkeaa vatsaani. Mietin miten minä ja pienen pieni eliza,syntymätön pienoiseni pärjättisiin "Pohjoisessa"?? -Hyvin- tuuli kuiskasi -hyvin-. Suljin vihreät silmäni ja annoin tuulen kuljetaa. Ja niin kaksi lasta oli matkustanut pois,kauas POHJOISEEN!
Mäen alla makasi alaston tyttö sateessa ja ukkosessa. Siellä soran ja kivimassan joukossa,kultainen hymy kasvoillaan. Sadepisarat huuhtoivat hänestä kaiken lian pois. Kata luki kirjeen vielä kerran. "Rakas,mä olen pois. Ikuisesti"

oih.. oli hassu päivä.. jotenki vaan suretuti aamulla ja näin hullua untaki.. mut sit koulussa mua piristi taas kävelevä poski<3 Oikeesti on niin että kun sä näät jonkun ihanan immeisen hymyilevän sun on pakko vetää suunpielet virneeseen...

Saakos sitä muistella poikaystäviä vaikka seurustelee?? Kun mä oon mietiskelly yhtä vanhaa juttua ja se tuntuu vieläki kauheen haikeelta!!! Kun rakkaus ei ihan noin vain sammu.. en mä nyt väitä että mun nykystä en rakastais mut vanhat haavat aukee jostain pienistäki jutuista!!! Kuten huulikiilto.. niin hassulta ku se kuulostaaki ni mun sellanen ikivanha huulikiilto muistuttaa..

mutta.. ens viikonloppu..Mitä jos tempasis ja olis kk vkl koton ja laittais puhelimen kiinni.. Olis vaan ja nukkuis.. vois ola kivaa vaihteluu.. :) niin mä teenki.. tai no lauantain olis töitä.. ja sunnuntain pitäis mennä hoitotädiks.. et se sit siitä.. siirretään..

Toi runo kuvaa aika pitkälti yhtä mun tuttua.. (Pinja tietäis heti kenestä mä puhun mut se nyt on toisarvonen asia).. Miks sitä odottaa ja odottaa ja vihjaileeki mut ei silti saa vastakaikuu ja sit.. sit ku mä saan asiat järkättyy nyt sit se vasta iskeytyyy mun elämään ja melkein tuhoo kaiken mulle rakkaan?? Tää mun teksti ei yhtään vaikuta multa.. marraskuu ja lumi tekee sen.. siis joo..

Seki mua nyt häiritsee kun eräs immeinen ei kerro mulle onko se vihainen vai ei.. kun välillä vaikuttaa ja välil ei.. En mä haluu nyt suurennella tai mitään.. Mä vaan haluun tietää vieläkö mä kuulun sun elämääs Poski??
Kun mä olin kyl tyhmä ja niin mut´.. Mä myönnän sen kyllä olin oikeesti mut jotenki mä en halua kuitenkaan tapella näin älyttömästä asiasta.. Mä oon jo iso tyttö!!!!

mikä siinä on etten mä saa pidettyy ystävii?? mä aina tappelen.. ja sit mä itkeskelen sitä et miks taas kävi näin.. Mä voisin kertoo tarinan 7:sta typykästä mut jätän sen kuitenki.. se on niin pitkä juttu.. se on surullinen ja kertoo siitä miten immeinen voi ajaa kaikki pois ympäriltään,niin nopeesti ettei tajua sitä itekään..

Mutta ,mutta..

suvaitsen nyt saapua pois täältä ja lähteä pesis harkkoihin...

Rakastan<3

Se ei kertonu,
ei eleillään ilmaissut,
Se ei edes sanalla vihjannut

Se ei uskaltanu,
Se ei kehdannu,
Se ei halunnut
ja kun se uskalsi oli liian myöhäistä!!

meneehän se tietty niinki et on vaan vaikee elää tän lumen keskellä... Mut kuitenki sitä jotenki saitaasti rakastaa kylmyyttä ja tätä outoa valkosta massaa joka vyöryy päälle puolvuosittain.. Eilen mä kuitenkin tajusin et talvessa on jotain hyvää.. tai aika paljonki.. moni ihaná muisto liittyy lumeen ,talveen tai kesän odottamiseen.. Katsuu ajattelin askon ja viime kevättä ei se kuitenkaan muista mitä' mä tarkotan.. kyl mä sit muistutan sille kunhan niin... ja muutenki.. jassu ja terhi.. eih!! mulla olis niistä paljonki tekstiä mut jätän kertomatta.. paitsi sen että mä rakastan teitä... jos paukku nyt lukee tätä se kattoo et "missä mä sit oon?? eikö musta mitään" olis paljonki kerrottavaa;kenguru palloista ja laulamisesta... Eilen tapahtu jotain muutaki.. mä ja yks rakas immeinen juteltiin.. tulevaisuudesta.. mitä me sitten muistetaan ku ollaan isoja.. ajattelin sitä tänään ihan oikeesti!! muistanko mä immeiset joita mä rakastin niin paljon että viel vuosi jälkeen päin mä myönsin etten ollu päässy yli erosta.. vai muistanko mä sen kuinka masentunu mä olin.. en nyt kk aikaa tietenkään mut aina välillä.. ku maailma potki päähän... Mitä sitte oikein muistaakaan...??

syvällistähän mun teksti on.. myönnän,mut tää on teille joita mä nyt rakastan.. Haluun muistaa teidät aina<3<3<3