IRC-Galleria

”Pienikin on joskus ylpee…”
Niinhän tuo tuppaa olemaan, ainakin meidän pieni vauva kun se saa pyydystettyä keskellä yötä minun unisukkani. Siis ne sukat jotka minulla oli jalassa.
Onpa taas viimepäivinä kaikkea tapahtunut, mutta onneksi on näitä auttavia voimia, kuten esimerkiksi suklaakeksit. Onhan suklaakekseistä muutakin hyötyä, ne pistää ruuansulatuksen käyntiin, joten syntyy lisää lämpöä. Ja mikäs sen mukavampaa näissä Suomen pienissä pakkasissa.
Eipä tuossa mitään, onneksi on meidänkin koulussa keksitty sellainen mukavuus kuin sisävälitunnit, olettaen siis että pakkanen kipuaa yli 15´ celsius asteen. Tänäänkin sain vain rötköttää kaikki ulkoiluajat sisällä ulkoilemassa, ainoa mutka matkaan tuli kotiin lähdettäessä, neropatti oli jättänyt piponsa kotiin. Ei sen puoleen että aivot olisivat jäätyneet, ne ryhtyivät tuumimaan oikein olan takaa; aikuiset tuppaavat valittamaan siitä kun teitä ei ole kunnolla aurattu ja auto ei starttaa. Jos minä olisin aikuinen, pitäisin kyllä naamani ummessa aivan visusti, minullahan sentään olisi auto ja lisäksi oletettavasti hiukan suurempi, lämmittävä rasvaprosentti kuin poloisilla peruskoululaisilla.
Ei kyllä senkään puoleen että peruskoululaiset näyttäisivät pahemmin pakkasista välittävän; ennen presidentinvaaleja (joiden jälkeen on hyvä sanoa go Tarja go, täysin puolueettomasti) näin kolmen pojan natiaisen kiskovan Sauli Niinistön vaalijulistetta alas. Tulipa mieleeni ajatus että mitäköhän pojat tekevät. Fiksuna lapsena menin tietenkin kysymään miksi ihmeessä niin nuoret näyttivät osoittavan niin suurta vihaa poloista pahvinaamaa vastaan. Vastaus oli kaiken kattava; ”koska Niinistö on ihan p****”. Onhan se hyvä että Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa jo nuorena opitaan ajattelemaan politiikkaa noin syvällisesti. Tosin, eri asia sitten on oliko mielipide poikien oma vai vain heidän vanhemmiltaan omaksuttu. Nyt alan ymmärtää miksi äänioikeus on täysi-ikäisillä; mitä siitä tulisi jos kaiken ikäiset viikarit marssisivat äänestyspaikalle, ylpeä äitihän voisi helposti heilutella tyttärensä kasvojen edessä uusinta Barbie-nukkea ja todeta: ”kuules Sallaseni, jos nyt äänestät tuota mukavaa punatukkaista tätiä äiti ostaa sinulle vielä toisenkin nuken”. On noita muksuja niin kiva manipuloida.
Mitä vanhemmaksi sitä kasvaa sen paremmin rupeaa huomaamaan kuinka väärässä aikuiset voivatkaan olla, pienenä tuli nieltyä mukisematta kaiken näköiset selitykset ja tarinat, nykyään osataan jo epäillä. Minä ainakin olen oppinut jo epäilemään omaa isääni. Pienenä oli käsitykseni isästä se, että tämä tietää kaiken, nyt (kiitos suomalaisen koulujärjestelmän ja oman tiedon janoni) olen saanut suurimman osan isäni sepittämistä tarinoista paikattua todella. Mutta kukapa haluaisi tunnustaa lapselleen ettei tiedä? En minä ainakaan.
Nyt kun muuten ajattelee tuota aivojen jäädyttämistä (mikä voisi hyvin luonnistuakin tällä säällä), ei se sittenkään ehkä olisi pahitteeksi itse kullekin. Voisi viettää mukavasti aikaa ajattelematta tai stressaamatta sen kummempia. Tosin, jos johtajat ryhtyvät aivojaan jäädyttelemään olemme hiukan suuremmassa pulassa, tässä lievästi tali-aivoisten alkoholistien maassa hommat luistavat muutenkin kuin mummo juoksuhiekassa. Ja olisihan siinä sekin huono puoli, että jos meidän perheen johtaja jäädyttäisi aivonsa, jäisimme nääntymään nälkään (ja ei, meillä isä ei laita ruokaa, anteeksi vain).
Minullekin voisi tehdä hyvää tuo aivojen jäädyttely, vaikkakin vain viikoksi. Ehtisin sulatella ne sitten rauhassa Thaimaan matkallani. Vaikuttaa hyvältä idealta.
Viime aikoina on muutenkin kertynyt kaiken näköistä sulateltavaa hiekkarantoja odotellessa. Lisäksi minua on kovasti kummastuttanut se, että opettajat elävät siinä luulossa, että minä raahaan koulukirjani seurakseni turkoosin meren äärelle. Joskus olisi opettajien hyvä päivitellä omaa ohjelmaansakin.
Nyt voisin mennä parvekkeelle jäädyttelemään aivojani ja kuvittelemaan makaavani jo hiekkarannalla palmujen katveessa. Ja onhan parvekkeessa nekin huvinsa että ohi köpöttävät mummot tuppaavat puhumaan itsekseen talomme kohdalla, mukavia iltasatuja auringonoton ajaksi.
Riihimäki kuittaa Luojan kiitos.

plau.
[älä kysy]