IRC-Galleria

-Grau

-Grau

assassin rokkirotta
taalla sita ollaa :D
kello on jo vahan yli yheksan illalla ja lampoo vielakin joku 25 astetta :D
hostla on ihan vidun hieno (viis tahtee) ja uimaaltaitaki loytyy kolme :P lisaks on ravintoloit ja baarei x)
Aika paljo ehtiny jo ruskettuu kolmes paivas, paival on joku 40 astet lamminta :P
Ja Patong Beach o oikee shoppaajan paratiisi, makalaukuis taatusti enemman tavaraa ku tullessa :D
tanaan oltiin ratsastaa norsuil :P oli ihan alyttoman siistiiii!!! ja sit mentii viel kanooteil sellast jokee pitki, ne maisemat oli niinku: vouuu!! ja nahtiin kaarmeita, sammakoita ja kaikkii otokoita :P :S
ekana iltana meian huoneen lattial oli sellane hamahakki mika ei varmaa mahtuis ees mun kammenelle :S faija liiskas sen kengalla :D
Hotellin ranta on hieno, mut se on koralliranta ni uiminen on aika vaikeeta :\ Mut uimaaltaat on ihania :P ja patongille mennaan kans uimaa tos ens viikol :P
Sit ois viel edes kai retki Bondin saarille ja paalukylalle, seka temppeli kaynti ja sukeltaa , tulee se padiki vihdoin ja viimein hommattuu :P
ma en oo onneks viel palanu mistaa, mutsi vaha selasta ja faija niskasta. Lisaks oon lukenu ihan helvetisti :P ja tietty hoilannu suomalaist musaa mp3:sen tahtii ;P
Taal saa ihan uskomattomii hedelmii, en ikina oo syony yht hyvaa vesimeloonii tai ananasta <3
naa nappaimet on ihan hassut xD
hotellis on joo netti, 150 batii puolelt tunnilt (100 batii = 2 euroo)
Ja koska hotellin ranta on koralliranta siel on ihan helvetisti simpukoita :P tuliaisiks siis saatte niita :P
Huomen paasee taas shoppailee jiajiiaa, mulon viel joku 7000 jaljella :D eli hassuu tanaanki ku tankattii 17 000 batilla, aika iso auton tankki :P
kaikkihan taal on halpaa ku vahan tinkii ja lamminta ja ihmiset ihan alyttoman ystavallisii :)
tanne on kyl pakko paasta viel uudestaa, todellakin :)
onneks on viel nain paljon jaljel; 10 paivaa :P kuvii on otettu jo joku 170 :DD onneks mul on hyva kamera :D
khao lakissakin kaytiin, siel oli ehk vahan rahjasempaa, tli heti mieleen et taal ei vuos sit ollu mtn muut ko hirvee sekasotku ja kaaos, nyt ei nay mtn merkkei minkaan nakosesta tsunamista :)
taa on oikeesti niin paratiisi :P
tuun varmaan lauantain taas tanne kirjottelees kaikkee kivaa :DD
onks siel kylma? :DD
nauttikaa pakkasest, ikava on, palaan ehka hengissa kotiin ja tuon tuliaisii.
piis honeyt, meen syomaa banana splittiini :DD:DD

<3<3<3

jännää || aurinkorasvaa :>Sunnuntai 12.02.2006 18:10

sit laitatte mulle jtn iha naggijuttuu tänne et jos löydän sen nettikahvilan enkä delaa tsunamis kuolen viimistää ne nähdessäni :DD
plauplau.
4 tuntii lähtöö IIK! :D :S :P
thailand & thaiboys here I come, pääsette rasvaa mua :D
plapla :>

Patong Beach, Phuket, Thailand :> Sunnuntai 12.02.2006 12:06

Valkone hiekka ja turkoosi meri, asteita kolkytneljä ja drinksu kädes.
Todellakin, Thaimaahan tänää :D
Yritän metsästää sielt Karon Beachilta nettikahvilan (n. 2 €/30 min. luki esitteessä :P)
Kuolen jo varmaan lentokoneessa, voitte kuvitella kauan kestää lennellä maapallon toiselle puolelle :S :D
Tulee iso ikävä :/
En epäile ettettekö te pärjäisi iha loistavasti ilma mua :D mut minen ehk pärjää ilman teit :P
Mut silti, nauttikaa pakkasista ja lumesta, yritän pärjätä siel kuumuudes biitsil makoillen :D
luv ja.
<3<3
:>

”no päädytään nyt tähän kuitenki et ollaan yhtä naminamei vaikka se ei munkaan mielest pidä paikkaansa. :D mä haluun maistaa sua sit ennen ku syöt mut ;)”

”iha sama ei kiinnosta ei tartte sun mielipidettä! plau.”

biitsi, hiekka ja turkoosi meri. :>Lauantai 11.02.2006 14:53

Huomenna thaimaa :)
plauplau -->
Oli kiva päivä koulus, vaik ranskan maikka löyski mut aamul ja saarnas plaplaa :D
Mut ensin ei meinattu suostuu menee ruotsin tunnille, makoiltii vaan siin patterin ees ja lämmiteltii. Sit pöllin Mikon mp3:sen ja sit piti nousta tervehtii; blondi ei taaskaa huomannu midist :D Mikko sit kisko mut ylös ja piteli sen aikaa ku piti seistä.
Meni muutenki se tunti vähä nii ja näin, maikkaki oli dude ja se valitti ku juoksutetaan nii vanhaa miest siel ympäriinsä :D
En enää tyksi noist anonyymeist norpist joide kaa käyn aina suihkushampoobileis :D
plauplau.
En osaa kirjottaa mtn.
3 ja ½ päivää ni tää tyty matkaa kohti Phuketin biitsei :DD ketuttais muaki :P
mua vammattaa. Henkisestivammasiilapsiiorgorg.
Join äske kaakaoo kermavaahdol, ja pysyy sisäl! Ainaki toistaseks :D
Aira ja marco B: aikamme qmin lööv ståri :D deedee
I’m not a rockstar, but still tend to look like a rock hard ^^
Vois mennä vetää napalmii nassuu
>
piach. aamen.

muoks: thanks Ville ku hyvästelit mut ku kummiski delaan siel biitsil tsunamii :D
Onks sul kiire?

ei.

Aijaaha.

[4päivää<3]

"se sydänkohtauksee kuoli?" "eiku se ammuttii?" "nii nii nii eli sydänkohtaus luodist!"

AmBusH! taiger grau plapla :> SAMURAI (:Keskiviikko 08.02.2006 11:53

I Lهvع Yهu

Koulutan jennasta Samurain, oon ite nii vanha mestari jo et tartten oppipojan Jyrin rökittämisee :D haha.
Sit kuvataa super leffa, mut se tieto on viel classified :D xP

nro.1: stuntit on näyttäviä ilman merkitystäkin. Mutta onhan se merkitys ihan hyvä.
nro. 2: opetellaan avaamaan kaljapullo hampailla ^^
nro. 3: hymyile niin he luulevat että ymmärsit ja saat enemmän aikaa tekniikan hiomiseen.
nro. 4: älä veljeile vihollisen kanssa :D
nro.5: kotona harjoitellaan sopivilla kohteilla (esim. veljellä).
nro. 6: sillalta pitää hyppää ja säilyä hengissä, tai sitten --> käytetään stunttia :D
nro. 7: Vihollisen kaa ei flirttailla ja levitellään vain harvoille ja valituille!
nro. 8: lisävarusteet sallittuja hätätapauksissa ja mestareilla(eli saan hakata vaikka pullolla) :D
nro. 9: Älä ikinä jää alle, ei alistumista.
nro.10: opetellaan valmistamaan aseita käden käänteessä esim. penkin laudoista.
nro. 11: samurait ei käytä autoja. kovin usein... ainakaan ihan koko ajan... no joo...
nro. 12: samurait harjoittavat ahkerasti tasapainoaan :D
nro. 13: vältetään vaaratilanteita, esim, vaaraa jäädä peruuttavan auton alle.
nro. 14: opetellaan lentämään :P
nro. 15: opetellaan laskeutumaan :DD
nro.16: älä syö mitään hirveän lihottavaa että pysyt ilmassa
nro. 17: älä luota tuntemattomiin.
nro.18: noudata ohjeita.
nro.19: ohjeet on suuntaa antavia eikä sisällä kaikkea
(en jaksanu kirjottaa enempää asdadsdds) :>

Ollaan terveit lapsii moi.

Strategiset;
Fiilis: mä pystyn mihin vaa. Tänää onnistutaa.
gyyd: fiilinki, naurattaa, ei jaksa oottaa thaimaata
bäät: ruoka ei vieläkää pysy sisällä :S kipu pysyy.
biisi: armomurha – armomurha
on/off?: On<3<3
håt: elämä(:
ärh: tekstarit murr.
ilma:harmaa, kylmä ja luminen
ihminen: äiti<3
inmind: maalaus *ärrin* ja valkosen musteen vajaus…
sanonta: Toista vähättelemällä et itse suurene lainkaan. Pälli.

plauplaaaaaauuuuuu -->
meen Jusan tai Villen kans naimisiin 30 vuoden päästä. Ensin Villen kyl pitäs lahjoo Jusku ja sit viel jaksaa oottaa. x)
Tai sit meen jonkun apinan kaa<3 Ville ehdotteli jotain Samii? tosi pelottavaa O_o
Jummijammi. PEACH.
Oon raskaana; saan mutanttininjaturtlesin jol on pidempi miekka ku se ite. :P SAMURAI!
”Ai te ootte jo lapsia suunnitellu? melko aikasta sanoisin!”

Mars nussimaan poika. ”Anteeksi, mutta suosimme verbiä ’rakastella’, se ei ole niin karun kuuloinen.”
Duracell puput nussikoo toisiaa anuksee.
Peukkua sulle, peukkua mulle, peukkua niin että pakarat hyllyy.

Heihaluaisinvalkoistamustettaolisikokenelläkäänkiitos.
Me kuivuttii just rakoon. ”diih!”
meen vetää närästyslääkkeitä, pidä sä hauskaa nus.. rakastellessas.

Tää on näitä hetkiä kun heittäisin sua maljakolla.
sun ärsyttävyytes vaan saa mut ärsyyntymään ja muuten oot vaan niin rakas.
plapla.

kestän kestän, en vaan syö enkä liiku. tää kipu liukuu ohi, ei se osaa pysähtyy stoppimerkille niinku minä. Eiks jeh ernie? seonNÄRÄSTYSTÄprkl.

maljakot sun ahterissas. :> hv. vittu mister posotoovone. En haluu sua sellaseks kun olit, sä rokkaat noin \,,/
<:

Keeps you going piach plapla.

Ihmiset myötäilee, joo’o, myötäilee. buuh.

STOP-merkille pysähdytään kelaamaan asioita ja vaihtamaan suuntaa. (huoltoasemilla käydään kusella).
Mä käännyn oikeelle, en totaalisen erisuuntaan mut haen jotain parempaa. Otan sut mukaa<3

”mä haluan pois, mä haluan joka asiassa pois!” Jään tänne kituuttaa ja pyörii ympyrää.
Tää on yks asia. yks asia.

ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Näissä paukkuvissa pakkasissa on aivoja jäädytellessä tullut mieleen kaiken näköistä.
Tulihan tuossa jokin aika sitten todettua Jannen kanssa että Airalla ja Marco B:llä on selvästi suhde. Aivan selvästi. Todisteiden puutteessa olemme kuitenkin asiasta vaienneet.
Ja nyt saan surmani, koska Jannen mielestä tätä ei olisi saanut vielä paljastaa, nyt jää hyvät rahat tienaamatta lööppilehdiltä. Tosin, onkos sitä joskus joku voinut todistaa että kyseiset lööppilehdet todella lähettävät lupailemansa palkintorahat juorujen kertojille? Vaietaan siis jatkossakin. (ja prkl kuulkaa jos luen tästä seuraavasta lööppilehdestä jonka näen, silloin te olette tuhoon tuomittuja!).

Tuli muuten mieleen, että jos muutamat asiat toteutuvat, ei erinäisiltä konflikteilta postilaatikolla voida välttyä. Ottaen siis huomioon että kyseiset kilpailevat heimot päätyvät postilaatikolle samaa aikaa.
Kuitenkaan ei suurempia huolia tulevasta asutuskaavasta kannata kantaa, allekirjoittanut on ottanut huolellisesti selvää kaupan olevista aseistuksista ja itse tehtävistä pommeista. Ei tarvitse kantaa huolta siitä, että se olisi meidän talomme joka ensimmäiseksi tuhoutuisi tässä naapurisodassa.
Pakko myöntää että kirjoittaneella on viime aikoina pyörinyt muukin mielessä kuin vain postilaatikkokonfliktit. Onhan noita suurempiakin huolia, tuppaa näet jokaisesta asiasta löytymään huonoja puolia, jopa tulevasta löhölomasta Phuketin hiekkarannoilla, kaksi viikkoa on nimittäin melkoisen pitkä aika näin kun ryhtyy ajattelemaan. Ikävään voi kuolla, huomaatte sen kyllä kun en palaakkaan reissusta hengissä. Kuolinsyyksi voidaankin luultavasti silloin todeta ”ikävä-tsunami”.

On muuten viime aikoina tullut kiinnitettyä huomiota ihmisten käyttäytymiseen, varsinkin stressaantuneiden ja muuten vain jännittyneiden ihmisten. Ehkä alkaa jo muutamia tuttujani ärsyttää tätimäisyyteni, joka kerta isken pöytään saman kysymyksen; onko kaikki nyt ok? Olen nimittäin ruvennut huomaamaan etteivät ihmiset jaa asioitaan, vaikka niin pitäisi tehdä.
Enkä nyt tarkoita että itseään pitäisi millään lailla jaella, niin henkisesti kuin fyysisestikään, meinaan vain sitä että useat sulkevat asiansa liiankin tiukasti sisäänsä. Ei se nyt niin pahaa voi olla vastata ”mitä kuuluu?” -kysymykseen jotain muutakin kuin ”ihan hyvää”. Kuinka monelle oikeasti kuuluu vain ”ihan hyvää” ja jos kuuluu, niin minkä takia? Turha tulla valittamaan kun keskustelu kuivuu rakoon, vaikeahan sitä on edetä ”ihan hyvästä” mihinkään suuntaan.
Jos vastaa vaikka ”ihan hyvää, hirveä nälkä” voi puheeksi ottaa vaikka ruuan tai muuta vastaavaa. Keskustelu on sitä että on jotain mistä keskustella. Tietenkin siihen vaaditaan myös kaksi osapuolta (tosin, edellisessä tekstissä mainittuja itsenään puhuvia mummoja ei nyt oteta laskuihin). Voihan sitä vaikka jakaa ajatuksiaan kissalleen. Niin minäkin teen ja uskokaa pois, jos Sissi osaisi puhua, te pitäisitte minua aivan hulluna.

On tässä viimepäivinä tullut mietiskeltyä tätä hyvinvointiyhteiskuntaamme, onhan se upeaa että kaikki pelaa noin päällisin puolin, mutta tarvitaanhan siihen valveentuneiden kansalaistenkin apua. Se tuli osoitettua viime viikonloppuna kun kävelin rakennustyömaan läheisyydessä. Yleensä en hirveästi ympäröivää maailmaa silmäile, mutta silti silmääni pisti takki aukinaisena, ilman paitaa maassa sammuneena makaava juoppo. Mieleeni juolahti kysymys mikä ihmisiä vaivaa? pakkasta oli hulppeat 23 celsius astetta ja ihmisiä käveli ohi jatkuvasti. Enpä siinä vaiheessa enempää jäänyt päätäni vaivaamaan vaan reippaana tyttönä soitin paikalle ne kivat ambulanssisedät jotka korjasivat ystävällisesti hiukan huonossa jamassa hengailevan sedän kyytiinsä. Niin että olkaa hyvät vaan sinne jonnekin.
On sitä muutenkin tullut kummasteltua ihmisten suhtautumista nykypäivänä. Eräskin tuttuni heitti ihan vain vitsillä minulle ”palkita naamas päälle ja tukehu siihen” kun sanoin että voin hiukan huonosti. Niin että kiitos vain, mutta enpä usko.
Eikä siinä kaikki, on tuo lähimmäisen rakkauden käsitekin tuntunut unohtuneen jo, ainakin siltä tuntuu kun on tätä meininkiä viime aikoina katsellut. Eikä ”käännä toinen poski” –aate taida tänä päivänä paljoa enää päteä, ei ainakaan siinä vaiheessa kun kaikki heiluvat kaupungilla pamput lahkeessa ja veitset taskussa. Olen ruvennut miettimään pitäisikö minunkin kulkea sellaisen varustuksen kanssa, siis ihan vain oman hyvinvointini vuoksi.

Onhan kaiken näköiset karkki- ja herkkulakotkin oman hyvinvoinnin puolesta ylläpidettyjä. Moni tulee kysymään että mikset syö karkkia tai sipsiä, yritätkö laihduttaa? En yritä, en todellakaan, mutta on kiva tietää onko tahdonvoimaa ja itsekuria sellaiseen. Ja pakkohan se on myöntää, pidemmän päälle ei hirveästi edes tee mieli tuollaisia herkkuja.
Mutta on muuten uskomatonta, minkälaisia keskusteluja sitä ruuasta saakaan viritettyä, se tuo ihan uusia piirteitä esille tutuista. Onhan sekin jännää ettei joku juo kuin kevytlimua tai että joka rakastaa kotiruokaa yli kaiken. Makunsa kullakin ja se kertoo ihmisestä. Tosin tästä voi jo vetää jonkinasteisia johtopäätöksiä henkilöistä jotka arvostavat nykyajan pikaruokaravintoloita ja johtopäätösten tekeminenhän ei ole hyvästä.
”Kaikki on suuhun pantava!” Totesi ystäväni kun kerroin että elämä sujuu nielaistavan hyvin. Kyllä se alas liukuu ja tottahan tuo on, kaikkea on maistettava. Olisihan se tylsää jos päivästä toiseen pysyisi samassa ruokavaliossa, näin siis ruokailumielessä että myös elämänohjeita antaen. Mihinkäs sitä ihminenkään elämässään pääsisi jos ei joskus mausteita käyttäisi, loppujenlopuksi voisi harmittaa kun olisi kaikki ne vaihtoehdot jättänyt käyttämättä. Enkä tarkoita että kaikki maistuisi hyvältä, mutta mitään ei voi menettää. Rohkeutta tarvitaan niin sushin maistamiseen kuin elämässä etenemiseenkin.

Antoipa samainen ystävä minulle toisenkin ajatuksen, sellaisen jota en aikaisemmin ollut tullut edes ajatelleeksi. Kerroin hänelle kirjoittavani (taas) ja hän totesi että varmasti kirjoitan hänelle kirjepommia, aluksi minua nauratti kovin mutta pidemmän päälle ajateltuna kirjepommejahan lähetellään joka päivä. Enkä nyt tarkoita kirjaimellisesti kirjepommeja, vaan vain noita normaalin elämän kirjeitä, tekstiviestejä ja muunlaista viestintää. Onhan se aikamoinen pommi ihmiselle saada puhelu jossa kerrotaan sukulaisen kuolleen tai kirje, jonka ystävä jättää viimeiseksi muistoksi itsestään. Nykypäivänä on pommeja niin monenlaisia ja tietämättäni olen minäkin usean saattanut liikkeelle lähettää. Sellaisia pommeja on monta jotka voivat sinut tiputtaa täysin, räjäyttää sisältä ja pirstoa pieniksi palasiksi. On pieniä ja suuria ja niitä sataa taivaasta joka ikinen päivä. Jokainen voi henkilökohtaisesti miettiä omia pommejaan. Ja turha onkaan väittää että sinä olet vain kärsivä siviili suurvaltojen sodassa, jokainen laukaisee pommeja joka päivä kaikille läheisille ihmisilleen tietämättä siitä mitään. Ja vaikeatahan onkin tietää että loukkaa toista sattumalta heitetyllä sutkautuksella, sillä ethän sinä sitä oikeasti tarkoittanut.
Myönnettävä silti on, että tämä sota jota nykypäivänä käydään, on niin henkistä, ettei siltä voi välttyä yksikään, ja turha on tulla väittämään että olet vain siviili vailla suojaa. Jokaisella on ne välineet ja taidot, jolla sydäntä pirstovia pommeja rakennetaan, ja jokainen tietää mihin sellaiset pudotetaan. Pitää siis vain puskea etulinjassa pystypäin ja kirota niin perkeleesti. Sen ei luulisi olevan vaikeaa Suomalaisille. Prkl.

On sitä muuten tullut kummia stereotypioita minullekin, heti kun puhe kääntyi painonnostajanaisiin, totesin heidän näyttävän aina ihan rekkalesboilta (enkä nyt siis millään tavalla halua loukata kumpaakaan osapuolta). Sitä on vain vaikea noudattaa ”tutustun ennen kuin tuomitsen” ajatusta, läheisten kertomat asiat ja heidän mielipiteensä tuppaavat vaikuttamaan vahvasti omiinkin ajatuksiini. On minullakin monesti käynyt niin että olen pitänyt jotakuta aivan typeränä vain sen perusteella mitä ystäväni ovat sanoneet ja usein on henkilö osoittautunut aivan mukavaksi. Kaipa se vain kuuluu nykypäivään, pitää oppia tottumaan siihen ja ruveta miettimään omaa käytöstään sillä mielellä, mitä muut sinusta sitten kertovat ja millaisen kuvan itsestäsi tulet kuulopuheiden kautta antaneeksi.

Väillä ahdistaa Riihimäen pienuus ja voin vannoa, etten todellakaan ole ainoa. Kavereiden kanssa mietimme tätä koulussa ja moni sanoi samaa. Lisäksi ystäväni surkutteli sitä, ettei Riihimäellä ole ketään häntä varten, olisihan hän sen ainokaisen jo muussa tapauksessa löytänyt. Fiksuna tyttönä muistutin siihen väliin että kuitenkin kaupunki on noin 60 000 asukkaan kunta, eli valikoimaa luulisi olevan aivan riittoisasti. Masentuneena ystäväni tokaisi hiljaa että kyllähän häneltä elämän nainen löytyy, ja tottahan toki, onhan hänellä se nelipyöräinen kaunotar. Siinä on vain se paha puoli, ettei kyseinen leidi pistä vastaan vaikka paikkakuntaa vaihdettaisiinkin. Sitten on näitä toisenlaisia neitejä jotka kyllä pistävät vastaan jos kyseinen ystävä hurauttaa toiselle puolelle Suomea. Kuitenkin, kiitos nykypäivän tekniikan, ei yhteyden pitäminen sittenkään ole mahdotonta.

Kuitenkin onhan se pakko todeta että vaikka sitä kuinka miettii ja kaipaa muualle, on tästä pienestä pääteasemasta vaikea lähteä pois. 15 vuotta on pitkä aika, mutta loppujen lopuksi kai sitä voisin kauemminkin näitä katuja katsella. Ihmisistä en sitten mitään mainitsekaan, jääköön omaan arvoonsa ilman minun johtopäätöksiäni.
Riihimäki hiljenee Luojan kiitos.

plapla. :>
”Pienikin on joskus ylpee…”
Niinhän tuo tuppaa olemaan, ainakin meidän pieni vauva kun se saa pyydystettyä keskellä yötä minun unisukkani. Siis ne sukat jotka minulla oli jalassa.
Onpa taas viimepäivinä kaikkea tapahtunut, mutta onneksi on näitä auttavia voimia, kuten esimerkiksi suklaakeksit. Onhan suklaakekseistä muutakin hyötyä, ne pistää ruuansulatuksen käyntiin, joten syntyy lisää lämpöä. Ja mikäs sen mukavampaa näissä Suomen pienissä pakkasissa.
Eipä tuossa mitään, onneksi on meidänkin koulussa keksitty sellainen mukavuus kuin sisävälitunnit, olettaen siis että pakkanen kipuaa yli 15´ celsius asteen. Tänäänkin sain vain rötköttää kaikki ulkoiluajat sisällä ulkoilemassa, ainoa mutka matkaan tuli kotiin lähdettäessä, neropatti oli jättänyt piponsa kotiin. Ei sen puoleen että aivot olisivat jäätyneet, ne ryhtyivät tuumimaan oikein olan takaa; aikuiset tuppaavat valittamaan siitä kun teitä ei ole kunnolla aurattu ja auto ei starttaa. Jos minä olisin aikuinen, pitäisin kyllä naamani ummessa aivan visusti, minullahan sentään olisi auto ja lisäksi oletettavasti hiukan suurempi, lämmittävä rasvaprosentti kuin poloisilla peruskoululaisilla.
Ei kyllä senkään puoleen että peruskoululaiset näyttäisivät pahemmin pakkasista välittävän; ennen presidentinvaaleja (joiden jälkeen on hyvä sanoa go Tarja go, täysin puolueettomasti) näin kolmen pojan natiaisen kiskovan Sauli Niinistön vaalijulistetta alas. Tulipa mieleeni ajatus että mitäköhän pojat tekevät. Fiksuna lapsena menin tietenkin kysymään miksi ihmeessä niin nuoret näyttivät osoittavan niin suurta vihaa poloista pahvinaamaa vastaan. Vastaus oli kaiken kattava; ”koska Niinistö on ihan p****”. Onhan se hyvä että Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa jo nuorena opitaan ajattelemaan politiikkaa noin syvällisesti. Tosin, eri asia sitten on oliko mielipide poikien oma vai vain heidän vanhemmiltaan omaksuttu. Nyt alan ymmärtää miksi äänioikeus on täysi-ikäisillä; mitä siitä tulisi jos kaiken ikäiset viikarit marssisivat äänestyspaikalle, ylpeä äitihän voisi helposti heilutella tyttärensä kasvojen edessä uusinta Barbie-nukkea ja todeta: ”kuules Sallaseni, jos nyt äänestät tuota mukavaa punatukkaista tätiä äiti ostaa sinulle vielä toisenkin nuken”. On noita muksuja niin kiva manipuloida.
Mitä vanhemmaksi sitä kasvaa sen paremmin rupeaa huomaamaan kuinka väärässä aikuiset voivatkaan olla, pienenä tuli nieltyä mukisematta kaiken näköiset selitykset ja tarinat, nykyään osataan jo epäillä. Minä ainakin olen oppinut jo epäilemään omaa isääni. Pienenä oli käsitykseni isästä se, että tämä tietää kaiken, nyt (kiitos suomalaisen koulujärjestelmän ja oman tiedon janoni) olen saanut suurimman osan isäni sepittämistä tarinoista paikattua todella. Mutta kukapa haluaisi tunnustaa lapselleen ettei tiedä? En minä ainakaan.
Nyt kun muuten ajattelee tuota aivojen jäädyttämistä (mikä voisi hyvin luonnistuakin tällä säällä), ei se sittenkään ehkä olisi pahitteeksi itse kullekin. Voisi viettää mukavasti aikaa ajattelematta tai stressaamatta sen kummempia. Tosin, jos johtajat ryhtyvät aivojaan jäädyttelemään olemme hiukan suuremmassa pulassa, tässä lievästi tali-aivoisten alkoholistien maassa hommat luistavat muutenkin kuin mummo juoksuhiekassa. Ja olisihan siinä sekin huono puoli, että jos meidän perheen johtaja jäädyttäisi aivonsa, jäisimme nääntymään nälkään (ja ei, meillä isä ei laita ruokaa, anteeksi vain).
Minullekin voisi tehdä hyvää tuo aivojen jäädyttely, vaikkakin vain viikoksi. Ehtisin sulatella ne sitten rauhassa Thaimaan matkallani. Vaikuttaa hyvältä idealta.
Viime aikoina on muutenkin kertynyt kaiken näköistä sulateltavaa hiekkarantoja odotellessa. Lisäksi minua on kovasti kummastuttanut se, että opettajat elävät siinä luulossa, että minä raahaan koulukirjani seurakseni turkoosin meren äärelle. Joskus olisi opettajien hyvä päivitellä omaa ohjelmaansakin.
Nyt voisin mennä parvekkeelle jäädyttelemään aivojani ja kuvittelemaan makaavani jo hiekkarannalla palmujen katveessa. Ja onhan parvekkeessa nekin huvinsa että ohi köpöttävät mummot tuppaavat puhumaan itsekseen talomme kohdalla, mukavia iltasatuja auringonoton ajaksi.
Riihimäki kuittaa Luojan kiitos.

plau.
[älä kysy]