IRC-Galleria

onnistu, niin sitten ei... Sairastuin, sellaistakin siis voi sattua. Tapaturmia ei meillä lasketa ja harvoin ne aiheuttaa etten pääse talliin, joutuu muut hoitamaan. Mut niinkin käydä siis voi. Onneksi on yksi ja kaksi aikuista, jotka uskaltaa tuonne päästää ja hengissä ovat sen jälkeenkin ;) Mutta elämä voittaa, pikkuhiljaa ja töitä jälleen paiskimaan. Tosin, rauhallista tahtia vielä hetken aikaa, kuullut olen sanasta toipilas, mutta kun ei tässä oikein joutais vain olemaan. Silloin kun ei istumaan edes pääse, niin pakko on huilata - mutta se mitään helppoa ollut ei - raskasta oli sairastaa, uskoiskaan ettei se ole vain lepoa ja palautumista. Mut elämä on tällaista, joskus pysähtyy hetkeks ja sitten jatkuu jälleen ;)

Tää on taas näitä päiviä, että yhtä hyvää uutista kohden tulee kaks huonoa, mutta sinnikkäästi uskon että hyvät voittaa vielä ennenkuin päivän tunnit täys. Täytyy vain hakea sitten noita pieniä hyviä juttuja, kun isot on pettymyksiä - ei ne kuitenkaan suremalla muutu miksikään, mutta harmittaa saa joskus - muutoin jää sit mielenpäälle ja kukaan jaksa sellaista pitkän päälle...