IRC-Galleria

on silloin kätevät, kun erehtyy tunnilla ravien alkamisajasta.

Aamulla oli pieni hässäkkä kopin kanssa ja pikkuhiljaa se pääsee siihen kauan kaivattuun remonttiin, mitä suunniteltu alusta lähtien. Matkaan kuitenkin turvallisella kopilla ja kaveri Essolta kyytiin...

Matkan varrella oli pari koiraa, toinen ihan pentupennun näköinen, mutta mihin ihmeeseen ilmoitetaan sellaisista? Että tienvierellä oli pari koiraa? Noh, koetin parhaani, mutta...

Perillä lainattiin ohjatkin tutulle että sai ajettua omansa ja se jännitys - se ei tullut vaikka radan traktori aiheutti pientä mutkittelua, parit hypyt ja pahimmillaan keulimista (jota ei ole koskaan tapahtunut aiemmin) ja arvatkaas mistä kohti volttasin? Aivan, traktorin kohdalta.

Lippumies oli kiva, kiitos kiltille setälle, kun lupasi tarvittaissa siirtää traktorinkin ja antoi anteeksi pienet oikaisut kulmista kun se traktori oli aika kamala.

Mutta startti, tintti juoksi käskemättä toisia kiinni, ei yhtään haparoinut ohitustilanteissa ja välillä haki kyllä kovin ravia, mitä mietin että onkohan jotain pahasti vialla, mutta sen selitti sitten aika. Ennätys parani nyt uudelle kymmenluvulle ja rahaakin saatiin! Otettiin oikein kunnon matsi voitosta ja iloinen olen voittajan puolesta - ei ole yhtään huono mieli ettei ohi ehditty.

Tamma taasen puhkui energiaa kotona, mutta onneksi on sitten kentällä oma itsensä ja luottoponi ;)

koiranäyttelyssä oli hupaisiakin hetkiä. Lainalapset oppi sit uutta, että on housuissa polvet vihreät ;)

ja onneksi en minä tuomarin edessä ollut, tuhdista kunnosta kun olisi tullut vastakommentti, että arvostele koira eikä esittäjä...

Kivat pikkunäyttelyt lähellä, kiva sää ja mukava seura, niin mikäs siinä ;)

on muuten mielenkiintoinen juttu. Ei nyt nimittäin sitä tunnetta ole vielä tullut, mikä on ennen ollu - jokaisessa startissa on vähän ollut uutta ja jännää, miettimistä että miten se nyt menikään ja ehtiikö alta pois, mitä kaikkea pitikään muistaa jne. Nyt on jotenkin vain takki tyhjä - ehkä jännitys tulee sitten kun on aika lähestyä rataa tai sitten ei... Luotan niin paljon omaani, että yhtä matkaa takaisinkin tullaan, niin liekö siinä sitten. Tämä on todellakin "meidän juttu" - en tuota veisi, jos ei kärryjä vetää haluaisi ja radalla kilpaa juosta. Vieläkin on neuvotteluja koppiin mennessä vauhdista, millä sinne mennään, mutta ei vielä ole jäänyt reissuun lähtemättä.

Muut ajaa voitosta, me ajetaan ilosta että saadaan osallistua. Olisi toki kiva saavuttaa joskus jotain, mutta se aika on jäänyt taakse että yritetään liikaa - tintin kanssa siis.

Talli alkaa valmistua, viikko tai pari, ja sitten - uusi lattia :D Paljon on vielä työtä ja hommaa, mutta onpa sit seuraavat 20 vuotta lattia ainakin kunnossa ;) Polttelis vain jo tunteja alkaa pitää, muttei vielä...

Ja mustakisu on vissiin kohdannu naapurin ja ei takaisin enää tule, niin huhu kertoo. Toivottavasti ei noin käyny ole, mutta eipä sitä kyllä näkynyt nyt ole. Ei kiva ei, ei paljon huvita tämä eikä oikein ymmärrykseen mene. Vajaa kymmenen vuotta saanu olla ja elää, niin nyt sitten... Huoh... Onneksi loput pysyy jotakuinkin pihamaalla, mitä nyt tuo reilusti yli 10 vuotias käy välillä hiirimetsällä naapurissa, sinnehän ne menee missä niitä saaliita on. Ei noita enää viitsi missään sisätilassa alkaa pitää.

Huomenna kouluun ja torstaina samoin, sit hommia pari päivää hulluna, sit lomapäivä kannuksessa, sitä odotan kovasti! Toivottavasti nyt olis kaikki kohdillaan ja natsais ja ja ja... No, aina pitää tavoitteita olla, realistinenkin mielestäni on, mutta saas nyt nähdä sitten miten menee.

yllätti ja juoksi viimeiseen kaarteeseen asti toisten edellä ;) Sitten ohitettiin meidät niin reilusti, ettei voitu mitään ja olin enempi kuin yllättynyt ajasta! Oletin että mentiin paljon hitaampaa, mutta ennätystahtia tammalle (toki käsiajanotto jne jne eli luotettavuus on vähän niin ja näin) ja pieni pokaali kotimatkalle. Arvatkaas montako kertaa ollut radalla tälle vuotta? Saati kokonaisuudessaan kärryjen edessä sairaslomalta palattuaan eli vuoden alusta? Katsotaan nyt, josko vaikka sittenkin ehkä kenties jossain...

Ei tule yksin, joten taitaa olla aika jättää esiintymiset nuoremmille. Ei enää jaksa kuutta tuntia olla pirteänä ja yrittää saada irti hevosista/poneista hyvät liikkeet. Väsynyt olen ja taitaapa tuntua jaloissa huomenna tämä kuuden-seitsemän tunnin lenkkeily ilman suurempia taukoja, onneksi yksi kahvitauko sentään oli.

Mut kivaa oli ja hienoja karvakorvia tuli esitettyä =)

Uskaltaa jo huokaista, säikäytti varsa totaalisesti kun ei jalkaa maahan laittanut. Hoitoa paljon ja huolta suurta, mutta säikähdyksellä selvittiin. Ei ole pitkään aikaan ollutkaan kellään jalka noin paksu, en muista äkkiseltään ainakaan mutta nyt jo normaalin lainen, niin huokaistaan. Kyllä nämä sitten jaksaakin pitää minut aina työntouhussa etten vain pääse liikaa olemaan :P

Miten se onkaan tämä kesä mennyt sanoihin "huomenna, tehdään tämä sit huomenna". Mut valut etenee kuitenkin ja pikkuhiljaa alkaa talli muuttua oikeammanlaiseks... Ja huomenna kehään, mulla on taasen tietysti erilaiset vaatteet ku muilla, mut ku oli aikoinaan niin hurjan kalliitkin (hih, taisi viis euroa mennä) niin käytetään niitä nyt kuitenniin.. Kolme on huomenna esillä kanssani ja toivon niin kovin että osaisin olla pilaamatta niiden esiintymistä. Toivotaan parasta.

Ja su on sittenkin startti, vaikkakin "vain" harkkaravit, mutta jospa nyt menis siinä 55-vauhtia, niin ei jäätäis kuin 100 metriä muista... Tavoitteena hyvä juoksu tammalle ja maaliin pääsy, takaa tulee jälleen nopeat ohi kuten aina (eikä täällä edes ole mukana ne rahaa juoksevat, joten.. no..).

Ens viikolla sitten onkin karsinoiden laitto takaisin paikoilleen ja alkaa valmistautuminen talven varalle =)

Kun kaikki menee vain vähän pieleen, niin ajaessa ratalle ehtii miettiä mitä siellä sitten voikaan sattua... Mutta olipas hauskaa :D Mun hevosella on automaattivaihteisto, kaverilla perinteinen viitoslaatikko :P Ja salainen ase selvisi, korvat täytyy kääntyä taakse että saa tossua toisen eteen ;) Kun nyt vain... jalat kestäisi... kestää ne, jos raviradan pohja vain on hyvä, huonolla hyväjalkainen ei vielä mitään menetä, mutta meillä menetettävää on kaikki.

Nyt on sitten "virallisesti" aloitettuna hieronnat muuallakin kuin lähimmät kaverit ja tutut. Urheilijahevosia kaivataan, mutta menee toki harrastehevosetkin ja ponipuoli varsin kiinnostava, kun nyt sattuu omiakin olemaan ja ne on kaikkea muuta kuin urheiluponeja. Ainakin toistaiseksi.

Hintakaan ei takuulla kenenkään päätä huimaa, millä hierontaa teen ja jokainen hevonen tuo lisää oppia sekä kokemusta - takuutyötä että "näin ja näin, niin on sitten viimeisen päälle hyväliikkeinen jne" ei vielä tule (jos koskaan) mutta aika tyytyväisin mielin jo hommaa teen ja jokainen kerta tuo lisää viisautta.

Hevosrintamalla on hiljaista, ei ole näyttelyitä, ei kisoja, ei raveja - ei mitään tälle vuotta, mutta huvia ja hauskuutta senkin edestä - elämä on vieläkin täydellistä :D