IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

-memppu-

-memppu-

australian aurinko kutsuu!

VastoinkäymisiäTorstai 23.10.2008 02:49

Laivareisu tuli ja meni, muistoksi siitä könkkään nyt hetken kepeillä. PiituAntero on varmaan mielissään pienestä loman poikasesta =)

On kaksi eri tavoin saavuttamattomissa olevaa ihmistä, jotka vetävät mua puoleensa kuin hunaja mehiläistä.
Luin äsken yhden ystäviini lukeutuvan ihmisen päiväkirja merkinnän, ja hänen sanojansa lainaten jäin miettimään,että onko minussakin mennyt rikki jotain niin pysyvästi, etten itse,eikä kukaan muukaan. voi sitä korjata?
Näin en tahtoisi, että asia on mutta mitä jos pelko nousee ensimmäisenä mieleen? Ettei voi,vaikka haluaisi,ei pysty luottamaan ja nojautumaan siihen hyvään?
Jotta voi saada tulevaisuuden, pitää jättää menneisyys. Mutta miten se tapahtuu? Hieno toteamus, mutta vaan niin helvetin vaikeaa toteuttaa,vaikka halua olisikin.

Jäljet niistä asioista ja teoista on jäänyt liian syvälle, vaikka ne on suurimmaksi osaksi arpeutuneet, eivät ne vain häviä.
Hetkinä, kun olen yksin ja ajatukset saa vallan, se tonnin painoinen kivi rinnan päällä meinaa tukehduttaa.
Pieni elämänilon poikanen on nostanut päätään, mutta voinko koskaan olla enään täysin ehjä? Sellainen, johon tuo yksi ihminen jonka pelkään menettäväni kokonaan,aikanaan rakastui? Vai oliko sekin valhetta?
Toisesta ei sen paremmin puhetta, on vain ollut syli missä pienen ohikiitävän hetken on silloin tällöin voinut hakea turvaa ja hyväksyntää.

Tavallaan olen juurtunut tuohon minua satuttaneeseen ihmiseen, vaikken hänen ajatuksistaan tiedä. Hän ei puhu., enkä jaksa enään kysyä.
Ainoa on,että voin antaa pallon hänelle. Hän joko tulee minua vastaan tai heittää pallon kokonaan pois.
Kun voisi korjata omat virheensä, mutta toivon ja jollain tavalla ehkä tiedostan,että hän tietää kuinka pahoillani olen siitä kuinka olen häntä kohtaan käyttäytynyt. Silloin kun kaikki avaimet siihen onneen oli käsissä.
En osannut sitä silloin arvostaa tarpeeksi. Nyt on kädessä vain tyhjää. Ilman tätä toista.

Kunpä osaisin siirtää käsilläni ne raskaat vuodet pois väliltämme ja jatkaa siitä kun kaikki oli hyvin.
Ei ihminen opi,jos ei tee virheitä. Mutta jos olen valmis antamaan anteeksi ja tulla puoli tiehen vastaan niin onko hän?
Olenko tehnyt jotain niin peruuttamatonta, ettei sitä voi korjata?

Vain sinun rinnallasi tunnen olevani kokonainen.

Turha kultani sellaista pelätä on, pelätä ikävää. Turha sellaista pelätä on,pelätä elämää.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.