IRC-Galleria

Jee! taas oli mieltä ylentävä tunne kaivaa piäni söpis s-etukortti hangen alta kun piti töihin lähteä...mut nolla viis...siitä viis..ainakin on valosaa!
Taidan mennä pulkkamäkeen tänään...lapsettaa =)

Jotain elämää...
helmikuussa uuno espanjaan....maaliskuussa muutto täältä hyvin hyvin HYVIN kauas. Joskus pitää käydä kaukana,jotta näkisi lähelle.
Aikas harva tietää, että oon lähdössä, enkä ajatellut siitä niin meteliä pitää.
Ainakaan ennenkun kaikki on varmaa...vaikkei koskaan mikään ole niin varmaa kuin epävarmuus.

Caro muuttaa tietysti mamman mukana...vaikka "isi" varmaan ikävöikin..? mistä näistä tietää,enkä pidä niin väliksikään.Mahollisuuksia on tullut ja mennyt. Viimeinen reisu yhdessä, sen jälkeen on pakko repiä ittensä irti. Johan tätä on kestänytkin.Eikä mitään ole tapahtunut.
Kai se on sitten tarkoitettu niin, pakko uskoa.


Oikeasti jännää mennä täysin vieraaseen kaupunkiin,uuteen työpaikkaan yms... tuntematta ketään eikä kukaan tunne sua... Pelottavaa =)

Huoh...lumet suli taas...mut me mennään carpan kanssa lenkille...elämässä oo muutakaan.


"Ensin surraan kun elämässä ei ole miestä, sitten surraan kun miehessä ei ole elämää"

En olisi uskonut tätä todeksi,jos joku olisi kertonut että joudun luopumaan Tutista näin äkkiä...Viimeiset 2vkoa mennyt kuin sumussa....Tallilla olen pystynyt käymään kerran tän kaiken jälkeen... Tuntuu liian pahalta mennä sinne.

Aamulla ei oikein tiedä oliko se totta vai unta...niin todentuntuisia unia Tutista... Viime yönä heräsin siihen kun tuntui lämmin puhallus poskea vasten eikä kotona ollut muita...ei edes koirat ollut kotona.

menetän varmasti loputkin järjen rippeet...yksinhän surunsa kanssa aina jää.. Tuntuu vain siltä että tää on vasta lumipallo efektin alkua.

Yksin on hyvä olla,en vaan haluaisi olla näin yksin...

Ehkä mullakin joskus helpottaa...

Kaksi pientä päivän välein pois multa...Toisesta ei puhetta... Silti olit mun pienokainen,suloinen ja niin rauhallisen näköinen vaikket enään ollutkaan täällä..

Mutta mulla on kaksi enkeli poikaa...ehkä ne jotenkin tavallaan pyöristää kadusta reunat ettei jalkoihin sattuisi niin paljon...

Käy enkeli
vieressäs
taivaan rantaan,
on kulkusi
kevyttä, jalkasi
kantaa.
Et suruja tunne
taivaan tiellä, on
monet rakkaat
vastassa siellä.
Sinä elät
myöskin
keskellämme,
koska säilyt aina
sydämissämme.


kiitos kaikesta rakas ystävä

Kipua pelkää en siedän sitä tiedän sen
mutta kun katson sua mä olen tyttö hiljainen

kietoa tahdon sinut vällyihini nukkumaan
ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan

nurkkaan tuulilasin kyyneleet
jääksi muuttuu niinkuin itsestään
ohi kiitää pellot pientareet
ja kylät joissa kohta herätään

suru käy kysymättä lupaa pöytään istumaan
onko meistä toisiamme silmiin katsomaan

sinä oot pieni poika joka oottaa peläten
jätät mulle pitkän pitkän pitkän kaipauksen

nurkkaan tuulilasin kyyneleet
jääksi muuttuu niinkuin itsestään
ohi kiitää pellot pientareet
ja kylät joissa kohta herätään
nurkkaan tuulilasin kyyneleet
jääksi muuttuu niinkuin itsestään
ohi kiitää pellot pientareet
tuun pimeästä aamun hämärään

nurkkaan tuulilasin kyyneleet
jääksi muuttuu niinkuin itsestään
ohi kiitää pellot pientareet
tuun pimeästä aamun hämärään
kellot tehkää meille aikaa nyt
kuulkaa meidän pienet hyräilyt

rakastan sua tänään enemmään
kuin koskaan ennen sen nyt käsitän

Raju reissu takana...vihdoin kotona... vaikka eilisiltaa olisin venyttänyt monella tunnilla... pysäyttänyt kellot...


Siinä sulle M vinkkiä....

"Hetki lyö, viime hetki lyö,
kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan.
Hetki lyö, meille hetki lyö,
en vaan päivää seuraavaa mä tiedä, milloin kohdataan"


Toivottavasti pian...

Tutin kanssa koulukisat takana, KN SPECIAL oli luokkana.
Tyytyväinen olen todellakin hevoseeni!
3KK ratsastettu ja ensimmäiset kisat, niin hienosti siihen nähden... =)

Laukka tuli hieman myöhässä ja kentässä pehmeä kohta ja Tutti menetti tasapainonsa ja putosi polvilleen. =( Ja minä tietysti kaulan yli jalkauduin =P

Vähän aikaa sitä santaa tuli suusta syljettyä, ja Tutilla aukesivat etupolvet, eivät onneksi pahasti, pinta naarmut vain...kuitenkin se harmittaa.

Itseä kolahti poskeen, kyynärpäähän ja lonkkaan mutta ei mitään näkyviä vammoja havaittavissa =)

Eikä oikeastaan henkisiäkään traumoja.... Tutin polvien takia, muttei muuten.

Olipahan näyttävä ensi esiintyminen kouluradoilla! =)

Seuraava koitos on 21.7 Rengon Suomenhevosten harjoitusnäyttelyssä ja sitten jälleen Ahtilassa harjoitusestekilpailut 25.7.

Silloin mennään hyppäämään 60cm ratana. Eli vaihdetaan hetkeksi lajia =)


Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin!

Tutti on kotiutunut jo hienosti, vaikka aikaa on kulunut vasta viikko ja 2 päivää =) (älkää kysykö sekunteja tai minuutteja, niitä en ole laskenut)

Mieli on edelleen katossa, kaikki on sujunut hienosti; Tutti ei pelkää maneesissa vaikkei sellaisessa laitoksessa koskaan ennen ole ollutkaan ja selkään nousukin sujuu upeasti, enään ei tarvitse hössöttää kun mamma kiipeää selkään, nyt maltetaan seistä upeasti paikallaan!

Rahaa on jo mennyt pienehkö omaisuus, vaikken mikään merkki friikki olekaan. Pääasia että tavara on kestävä ja se sopii hevoselle. Köyhän ei kannata ostaa halpaa =)

Eipä tarvitse itseään motivoida töissä käymään kun tallilla odottaa oma hulmuharja, joka osoittaa jo luottamuksen merkkejä laskemalla päätään syliini ja omalla persoonallisella hellyttely tavallaan =)

ENNEN MINULLA OLI RAHAA, AIKAA JA YSTÄVIÄ..... NYT MINULLA ON HEVONEN

Tutti, ensimmäinen oma hevoseni saapui keskiviikkona 28.2.
Olen edelleen ihan pyörryksissä hulmuharjastani, kuten varmasti kaikki muutkin samassa tilanteessa olleet..

Eräs pikkutyttö tallilla kysyi kun harjailin Tuttia, et "onks tää sun oma?" mä katoin vähän aikaa ihan tyhmänä ja sanoin et "ei...eiku juu. On tää mun"
Likka kääntyi kannoillaan sen näkösenä et mikähän dorka toikin on.... =)
Kun ei ole vielä sisäistänyt niin ei sille mitään voi... =P

Tänään voin rehellisesti sanoa, että olen oikeasti onnellinen.
Tähän saakka kaikki on ollut lähinnä tasapaksua, ei ole oikein erottanut surua eikä iloa...
Tutti ja tietysti omat karvakorvani Nasu ja Caro, ovat minulle maailman tärkeimmät. Ja tulevat aina olemaan.

v.1995 kun rupesin käymään pappani serkun tallilla rengossa (olin 9vee) niin Topi kiusallaan kysyi että mitäs sitten jos poikaystävät sanoo ettei tartte tallilla käydä niin minähän sanoin siihen että ÄIJÄ VAIHTOON, HEVONEN PYSYY

Ja todellakin, toteutin tuon jo kakarana päättämäni asian.

Perkele, mä en ole mikään hellapoliisi. Kiitos.

Eräs nimeltä mainitsematon hieman itsestään liikoja luuleva mieshenkilö kysyi oraakkelilta:

Onko minulla iso?

Oraakkeli vastasi:

Se on kauhea mela, ainakin 8 cm!