IRC-Galleria

Tänä aamuna
en tahdo nousta vuoteesta
tänä aamuna
tahdon uneksia
nähdä unta sinusta
tänään joutaa
katto vuotaa
katu harjaamatta olla saa

Pysy kaukana kavala maailma
pysy poissa paha susi
pysy poissa poissa mun unesta
ihana uneni on vasta alussa

Laivat jääköön satamaan
jatkakoot miehet taukoaan
en suostu kirjoittamaan
enää sanaakaan
mä menen atomeiksi
en oo entiseni enää

Pysy kaukana kavala maailma
pysy poissa paha susi
pysy poissa poissa mun unesta
ihana uneni on vasta alussa

Pysy kaukana kavala maailma
pysy poissa paha susi
pysy poissa poissa mun unesta
Pysy kaukana kavala maailma
pysy poissa paha susi
pysy poissa poissa mun unesta
ihana uneni on vasta alussa

...mun uudesta raamatusta. ;)

Leijona
23. heinäkuuta - 23. elokuuta
"Jos Herra on kerran antanut meille niskan, hän on taatusti tarkoittanut, että pidämme sen pystyssä."
-Arthur Koestler

Ko. teos sisältää varsin osuvia kuvauksia...ja on osoittautunut äärimmäisen tärkeäksi tietolähteeksi. ;)

"Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en"

Johanna Kurkela Sun särkyä anna mä en

...hassua miten niin pienestä asiasta voi tulla hyvä mieli....

Kaivoin tuossa joulukoristeita esille ja löysin joulukuvaelman hahmot jotka muistaakseni oon ostanut pari vuotta sitten jostain messuilta... Ne on tosi kauniit ja suloiset ja muistan kun näin ne ensimmäisen kerran, tiesin että mun on pakko saada ne. Varovasti avasin laatikon, missä ne oli ja yksitellen otin ne kääreistä ja ihastelin niitä. Muistin sen tunteen, kun suunnittelin tekeväni niistä täydellisen asetelman, joka muistuttaisi joulun sanomasta. Pieni talli taustalle, olkia, kiviä...

Vien ne huomenna töihin ja demonstroin niillä lapsille joulun tarinan.

Tuleva joulu on taas erilainen. Uskon, että siitä tulee hyvä, lämmin, hellä. Koko vuosi on ollut täynnä tapahtumia...järkytystä, surua, iloa, tuskaa, hämmästystä, riemua, intohimoa, vauhdikkaita seikkailuja, onnistumisia, epäuskoa... Elämää. Jätän vuoden taakseni muistoihin paitsi opin, myös kasvun ja nöyrtymisen paikkana. Unohtamatta kuitenkaan sitä rohkeutta, jonka sain kerättyä suuria päätöksiä varten. Paljon on tapahtunut ja paljon on vielä edessä. Nyt on hyvä aika hieman hiljentyä (edes ihan pieneksi hetkeksi ;) ja kiittää kuluneesta vuodesta, kaikkinensa. Kaikella on tarkoituksensa.

Viikonloppuna alkaa jouluisen tunnelman luominen kotiin. Aion myös järjestää aikaa nauttia joulun odotuksesta ja joulun olosta. Ei aina tarvitse hoppuilla.

Nyt varsinkaan kun gradu on menossa tarkastukseen. :) (siinä se tämän hetkisen elämän suuren suuri ilo ja helpotus :D )

Ei voi mitään, hymyilyttää vaan... Vaikka kaaduin tänään kolme kertaa ja ensimmäisellä kerralla lohkesi kynsi ja toisella kerralla kivojen housujen polveen tuli reikä. Vaikka sen jälkeen vielä tiputin kassin täynnä espanjan kirjoja varpailleni. Vaikka en nukkunut viime yönä kuin kolme tuntia.

Tuntuu, että tämä hymy ei hyydy kovinkaan helposti!

Meikätyttö pärjää, uskokaa tai älkää! :)

...oli kyllä varsin mukava päivä! Kävin kahteen kertaan shoppailemassa -voiko nainen muuta toivoa... ;) Ja sain kivan sähköpostin. :D

Reissusta toipuminen edelleen vaiheessa... Viime yönä sain kaverilta viestin jossa se kysy mitä puuhailen. Muistan vastanneeni sille ja muistan vielä missä ajattelin olevani. Näin siis unta samalla kun vastasin. Vastausviesti kuului näin: "Tääl bussil loikoilen. Sä?" Heh. Taisin olla pahasti vielä reissussa. :-P Aamulla hiukan repesin kun luin ton viestin ja sit oli kyl pakko lähettää selittelyviesti kaverille... Se sanoi hiukan ihmetelleensä et missä f***ing busissa... *reps*

No enpä paljon sen selväjärkisempi ollut sunnuntainakaan kun heräsin kotona... Meni kauan tajuta mistä heräsin ja missä ihmeessä olin. *heh*

No, meidän paluumatka ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan... Pauliina kaatui torstaina Kölnissä ja loukkas jalkansa. Lääkärit tutki sitä ja sanoivat että siellä on nestettä ja/tai nivelside venähtänyt tms. Vaasaan kun tultiin la-su-yönä niin mentiin päivystykseen ja röntgenkuvasta näkyi kolme murtumaa... Polvi leikattiin su-iltana. No, onneksi ollaan Suomessa ja Pauliina saa hyvää hoitoa. :)

Mä saan onneksi vielä lomailla tän viikon... Tänään kyl jouduin käymään töissä... Mutta ei se ollut paha, olipahan kiva nähdä työkavereita pitkästä aikaa. =) Nukkuessahan tää aika on lähinnä mennyt... Niin ja shoppaillessa. :-P

"Ja niin sinä ompelet
sulan kerrallaan
pieniin siipiin
että lentäisit taas
ja niin annat
kivun sun surun puuduttaa
vaikka arvet se jättää
sun mentävä on..."
-Uniklubi

Oli pakko jäädä kuuntelemaan. =)

lisaa kuvia [kigu]&album_id=all

...kuin siivilla! Ylihuomenna lahdetaan jo kotiin ja toisaalta on ihan kiva mutta toisaalta ei viela haluaisi... Tuntuu etta vastahan leiri alkoi!

Kaikki muut meista paitsi Riikka ja Eija ollaan oltu flunssassa. Se hiukka on harmittanut, ei oo kiva olla taalla kipea kun se syo niin paljon voimia. Eilen oltiin Lontoossa ja se oli kylla NIIN fiasko reissu etta huhhuh... VIIS tuntia aikaa kiertaa LONTOOTA! Hei haloo... Just joo. Eihan siina ehdi mitaan, varsinkaan meidan porukalla... No mut Buckinham Palace ja Big Ben tuli nahtya. :D Ja ehdittiin me aavistus shoppaillakin...

Riikka ja Eija on olleet tiskaamassa toissapaivana ja tanaan Kuksassa, Jaana ja Pauliina on viel niin huonos kunnos ettei oo voinu ajatellakaan... Tanaan kaytiin ottamassa hennatatuoinnit ja tytot oli ihan innoissaan.

Mita pitemmalle leiri etenee niin sita helpommin tutustuu uusiin ihmisiin. Harmi vaan kun tan hauskuuden pitaa loppua!

Aika raskas reissu ollut mutta TOSI antoisa ja mahtava!!!

Sita taa taalla on! Varsinaista...

Oli tosi upee aamu! Scouting's sunrise ceremonyssa oltiin ja Karina ja Pauliinakin liittyi joukkoon. Siella uudistettiin 40 000 ihmisen voimin partiovala ja B-P:p pojanpoika oli lavalla ja jutteli mukavia ja syotiin aamupalaa auringon noustessa ja alkaessa paahtaa... Hauskin osuus oli siina kun oltiin saatu keltainen sunrise huivi sita tilaisuutta varten ja kyna... No sit kun seremonia loppui niin tehtavana oli kerata 100 ihmisen nimmari siihen huiviin! Se oli hauskaa! En tieda montako sain mut MONTA! Ja puhuin espanjaa kaikille jotka vahankin vaikutti silta et ne osais, italiaanoiltakin kysyin sujuvasti etta "como esta?" ja ne vahan holmistyneena vastas et "bene, bene!" Joten nyt ma taas osaan sujuvasti sanoa espanjaksi etta "como esta? De donde eres? Es un poco calor pero me gusta!" :D Hih.

Seremonian jalkeen lahettiin NHQlle ja tavattiin joukkueen laakari. (Karinan ja Pauliinan sairaalareissu kun oli AIVAN fiasko. Sen takiahan ne sinne meni et Pauliina sais nukkua lampimassa mutta siella oli sairaan kylma, eka laakari maaras antibiootteja, toinen, kolmas ja neljas laakari ei oikeen tienny mita tehda ja viides laakari kumos sen ekan maarayksen. Ja hoitajat ei yolla tienny kuka on kuka ja kenen papereita on mikakin... Ei hitto... Mut mun olis kyl pitany olla siel alaleirin klinikalla mihin ne meni eka ku siel oli kuulemma yli sopo hoitsu *hih*) No sit Suomen joukkueen laakarilta Pauliina sai onneks antibiootit. Se oli ky viela heikos kunnos ja kun oli viel tosi lammin... Pummittiin sit yhelta golfkarrykuskilta kyyti meidan alaleiriin. :D Ei Pauliina olis jaksanu kavella ja me ei oo kaytetty tota sisuvalttikorttia juurikaan taalla... (tosin kerran kun meilla oli Karinan kanssa vahan vasy ja yleisesti porukalta kysyttiin etta mitka on niiden survivalvinkit taalla niin me todettiin keskenamme et meilla ne on seitseman sanaa: "We have four disabled scouts with us!" (=meilla on nelja vammaista partiolaista mukana". Heh.

Sit nukuttiin iltapaiva ja ei mitaan erikoista... Huomenna on viel vapaata... Kuvia yritan saada kun vaan saan Villea nypattya hihasta... Mutta palailen asiaan! :D

Ville kavi mulle virnuilemassa viimeks kun olin koneella... En ma taalla niin usein ole, enhan. :D

Taalla on paistanut aurinko koko paivan ja tallasta on luvattu koko viikoksi. Tosi kiva! Tanaan kaytiin Gilwell Parkissa ja no... No, tulipa nahtya ja voi sanoa etta on kayny siella... Siella oli leirilaisille kaikkia yli kivoja aktiviteetteja mut me IST:t ei paasty niihin. Kierreltiin vaan kattomassa B-P:n patsasta ja jalanjalkee ja sen sellasta... Tosi kaunista siel kylla oli! Ja okei okei oli yhden kiipeilypisteen tyypit tosi kiltteja ja paasti mut kokeileen sita... Se oli sellanen pari metria korkee hassakka joka meni ympari, siis se seina liikkui... Ja idea oli etta sa pysyt siin seinalla etka tipu siihen patjalle. Ja sit vieressa kiipes toinen jota vastaan kilpailit... Ja koska Karina ei suostunu tuleen mun kans siihen niin sit sen pisteen hoitaja tuli kisaan mua vastaan. Tipuin kerran mut jatkoin viel ja sit se sano se tyyppi et han ei jaksa et haluaa vaihtaa sen toisen siihen ja se tuli sit ja ma totesin et olipa reilua kun tuli ihan fresh tyyppi... Oli kyl hauskaa mut kauaa en sit enaa jaksanu, alko hengastyttaa ku ne laitto vaan koko ajan lisaa vauhtia siihen masiinaan. Mut ma paasin semikiipeilemaan! JEEE!!!

Jaana on ollu pari paivaa flunssassa ja eilen ei paastetty sita toihin ollenkaan. Se lepaili siel Kuksan takahuoneessa ja me muut painettiin hommia. Eija oli kovin onnellinen kun isa ja aiti tuli kaymaan. =) Illalla oli lavatanssit Suomen joukkueen ISTeille ja Eija paasi tanssimaan... ;) Sit oli kyl pakko lahtea iltapuuhiin kun aamulla odotti heratys kello viisi.... Suomen joukkueen valokuvaus oli paaareenalla klo kuusi aamulla... Sit ysilta lahettiin sinne Gilwell Parkiin...

Aamulla todettiin etta Pauliina oli saanut todennakoisesti tartunnan Jaanalta. Kiva. Kaytiin laakarilla kuunteluttamassa etta keuhkot oli viel puhtaat ja iltapaiva menikin sit nukkuessa... Illalla Pauliinan olo oli vaan pahentunut ja oli kuumettakin. Multakin paasi itku kun nain miten huonossa kunnossa se oli. Paatettiin Karinan kanssa ettei enaa pahenneta sita eika anneta sen nukkua teltassa. Karina lahti sit Pauliinan kanssa nukkumaan leirisairaalaan.

Ma sit heraan taas Jaanan, Riikan ja Eijan kanssa taas viidelta kun aamukuudelta on lahto "scouting's sunrise"-juhlaan... Yhteiselle piknikille 40 000 muun kanssa. :D Se on kyl varmaan mahtavaa... Ja koko paiva taal on yhta hulinaa =)

Nojaa... Kai sita taytyy lahtea nukkumaan etta jaksaa tosiaan sit oikeesti herata... Tana aamuna kyl teki tosi tiukkaa koska oli ihan alykylma ja vasytti ihan mielettomasti... Olin tosi huonolla tuulella ja sit kaikki porttivahdit jne hoki etta "GOOD MORNING! BIG SMILE THANK YOU!" No huhhuh. Hymyile nyt siina sit ku oot heranny ihan epainhimillisen aikasin! Oli hiukka vaikee hymyilla siin valokuvassakin, onneks meita oli niin paljon ettei sielt kyl ilmeita erota. Tosin mun ja Karinan ylla saattaa leijua sellanen "menkaa kaikki kauas ja antakaa meidan olla rauhassa!"-pilvi. XD

En oo vielakaan paassy Villen koneelle mut kuvia on kyl tulossa!