IRC-Galleria

Alla yksi tarina!

Sain luvan laittaa tämän tarinan tänne. Kyseinen poika voi tällä hetkellä hyvin, mutta "arvet" ovat jäänneet hänen muistoihin.

****************
Elämä on kuin sota jossa sinä toimit lennostossa

Ikinä ei tiedä koska sinuun osuu ja kone alkaa sakata ja putoaa, vai selviätkö kenties tulituksesta ja saat omat pommisi vihollisen alueelle jolloin voitat lisää elinaikaa, mutta et paljoa.

Elämä on yhtä ylä- ja alamäkeä, mutta ne kuuluvat siihen. Kuinka luulet elämäsi olevan surkea jos välillä sattuu jotakin vähemmän miellyttävää? Ei se ole huono juttu jos esimerkiksi kiipeät puuhun, putoat ja murrat jalkasi, sillä tapahtuman jälkeen tiedät olla kiipeilemättä tai vähintään varovaisempi puissa. Seuraava tarina on tosijuttu omasta elämästäni. Se kertoo elämästäni koulukiusattuna ja on vähän nolokin juttu. Mutta katson asiakseni kertoa siitä teille.

Mistä kaikki alkoi?

Koulukiusattuna ei ole helppoa tuoda omia mielipiteitään esille. Se on tullut minulle usein selväksi kantapään kautta. Kuitenkaan en ole luovuttanut ja olen saanut joitakin asioita läpi maailman kuultavaksi. Olen puhunut ihmisille siitä kuinka pahalta meistä koulukiusatuista tuntuu, mutta usein minusta tuntuu siltä että kukaan ei kuuntele ja se tunne pitää yleensä kaiken hyvän lisäksi paikkaansa. Ihmiset vain nauravat ja jatkavat siitä mihin olivat jääneet. Tiedän myös että elämältä on vaikea odottaa suuria, sillä ei kovin paljoa voi saada ja siihenkin vähään minkä saa on todella vaikea tyytyä, haluaa vain lisää ja lisää ja lisää tavaraa ja asioita kuten nostaa koulun arvosanoja.

Itse löydän paljon samoja piirteitä itsestäni, kuten varmaan moni muukin. Häpeän ulkonäköäni ja siksi välttelen ihmisiä, olen koulukiusattu ja pidän arvosanojani huonoina mutta riittävinä päästäkseni koulussa eteenpäin ihan vain kiusaamisen pelosta. Tuttua huttua sinullekkin?

Uskoinkin niin, mutta tässä tekstissä ei ole tarkoitus kertoa siitä kuinka vaikeaa on olla kiusattuna vaan siitä millainen on kiusattu omasta näkökulmastani. Yleensä kuljen aamulla kouluun kävellen ja koko kävelymatkan pelkään että kaverit aloittavat kiusaamisen jälleen, kuten aina ennenkin.

Kavereita ei minulla ole ikinä ollut ulkonäköni vuoksi, tai ainakin itse ajattelen noin ja joudun siis kantamaan häpeää siitä kun jään yksin jälleen kerran. En siis kerta kaikkiaan tiedä miten jaksan tällaista elämää! Se sattuu.

Kiusaamista jatkuu vuodesta toiseen

Minua on kiusattu jo ihan siitä asti kun aloitin koulunkäynnin. Vaihdoin koulua suunnilleen vuoden välein eli jouduin aina uuteen luokkaan ja aloittamaan kaiken alusta, tuntui kuin kokoajan olisi sisälleni patoutunut tuskaa jota nyt yhdeksän vuoden jälkeen on niin paljon että tekisi mieli itkeä se sattuu jonnekkiin syvälle sydämeeni, eikä kukaan kuuntele tai puolusta minua vaikeissa tilanteissa.

Tämän takia en helposti kerro tunteitani muille, ilmeisesti häpeän itseäni, rakennan ympärilleni jonkinlaiset näkymättömät muurit jotka estävät kontaktin minuun ja samalla sisälle patoamani tuska muuttuu peloksi ja ahdistuneisuudeksi. Siksi on hyvä kysyä, jos sinua kiusataan, niinkuin minäkin kysyn itseltäni kohtalaisen usein: ”Miksi minua aina kiusataan?” ja ryhdyn ajattelemaan että olenko tehnyt jotakin tovereilleni. Taas astuu ulkonäköni häpeäminen kuvaan, miksi en voi olla yhtä ”komea” kuin muut luokallani? Tekisi mieleni paukuttaa päätäni seinään ja miettiä tarkemmin ja järkevämpiä syitä kuin tuo edellä mainitsemani.

Kuinka selviän?

Ihmiset sanovat: ”Sun ei tarvi vaan jaksaa” tai ”älä piilota sitä mitä tunnet” ja syyksi he sanovat että tuska ei lähde puhumattomuudella ja toimettomuudella mihinkään vaan korkeintaan pahenee. Olen kuitenkin vainoharhainen ihminen joka luulee että jos kantelen niin kiusaaminen vain jatkuu.

Joten pidän itseni vain mahdollisimman kaukana ihmisistä ja jos olen ihmisten seurassa kuten luokassa niin pysy niin hiljaa kuin mahdollista. Tuska patoutuu koko ajan vain suurempana sisälleni mutta en vain osaa puhua.

Alkoholi ja tupakkatuotteet lisäävät minuun kohdistuvaa kiusaamista

En polta tai käytä alkoholia, mikä saa luokkatoverini kiusaamaan minua koska en ole yhtä kova kuin he. He polttavat suunnilleen joka välitunti aivan opettajien silmien alla ja ryyppäävät viikonloppuisin. Olen sanonut heille halveksivani heitä koska he tuhoavat elämänsä tai ainakin lyhentävät sitä ja mitä saan? Ilkeää naurua ja pilkkaa! Elämäni ei ole reilua, eikö totta?

Harrastukseni=> Lisää kiusaamista

Harrastusteni takia minua kiusataan todella paljon, ihmiset ovat mielestäni vain kateellisia koska häviävät shakissa minulle tai eivät osaa viettää yötä metsässä muuta kuin pelkkää ruokaa, puukko ja kompassi matkassa. Heidän mielestään vain huijaan tai teen joitain omia sääntöjäni shakkipeliin, minkä minä sille voin jos he eivät osaa sääntöjä? Tekisi mieli kirota ja lujaa kun he kohtelevat minua näin.

Johtopäätös

Kiusattuna ei ole helppoa, järkevintä on kertoa jollekkin luotettavalle ihmiselle asioistaan, itse en ole tätä tehnyt ja kärsin sen vuoksi. Sen takia kirjoitin tämän tekstin johon purkaisin tunteeni.

Itse ajattelen tällä hetkellä: ”Sankarilentäjän tie syöksykierteestä elämään, taas lentämään” joka mielestäni kuvaa elämää aivan loistavasti. Tämän tekstin aikana huomasin itsessäni uuden vahvuuden: Olen loistava vaipumaan itsesääliin. Eiköhän tämä riitä itseäni tullaan kiusaamaan vielä vaikka kuinka paljon tämän jälkeenkin mutta minä olen totutellut vain kestämään sitä ja patoamaan tunteitani.

Kenties vielä kerran kirjoitan tällaisen samanlaisen tekstin ja pääsette taas lukemaan vuodatustani. Kiitos sinulle joka jaksoit lukea tämän loppuun asti, muistakaa älkää antako itseänne kiusattavan niinkuin minulle kävi!

- Koulukiusattu