IRC-Galleria

Nyt se on sitten suoritettu, 362 päivää vihreissä.

Kuluneeseen vuoteen on mahtunut hauskuutta, vitutusta, haasteita, onnistumisia, mokia ja kokemuksia, joita ei muualla saa. Etpä ammu siviilissä apilasta tai löydä itseäsi yömyöhällä pyörimästä tekan hajonneen telan kimpusta -30asteen pakkasella. Mukana on ollut myös hauskoja random kohtaamisia käydä pelastamassa eksyneen näköinen luutnantti tekoineen korjaamosuojaamme tien poskesta ja useat juttutuokiot prikaatin korjaamon kapteenin kanssa. Juuri eniten olen nauttinut hommista luolastossa korjaamolla; rennosta ilmapiiristä, ammattiäijien opeista, hyvästä kahvista ja tikin pelaamisesta porukassa, jossa ei nappuloita katsota. Samassa pelissä viihtyivät yliasentaja, kapteeni, sahi, sihteeri, alikit ja asentajat. Siellä ei tarvinnut olla jäykkänä.
Sotaharjoitukset ovat olleet aivan herkkua, etenkin nämä viimeisimmät. Homma on hioutunutta ja sujuvaa, jokainen tietää jo alueensa ja loppu mennään vähän kieli poskella virnuten. Välillä jäätävä Kainuun sää on syöny niin miestä kuin naistakin. Tieva on ollut kirosana ja pelastus. Jäätyneet kolmioleivät ikäviä yllätyksiä aamuviideltä kun pitäisi pärjätä iltaan asti ilman lämmintä ruokaa. Joskus on tapeltu poikien kanssa ihan hampaat irvessä, välillä oltu parhaita kavereita. Mut niinpä se menee, ääripäästä toiseen.

Jos kysytään, että kannattiko mennä vapaaehtoisena niin vastaus on selvä - Totta munassa. Suosittelen kaikille sukupuolesta riippumatta, kunhan ei ota hommaa liian tosissaan ja säilyttää sen kuuluisan huumorin. Ilman sitä tuo koko vuosi olisi ollut aivan täyttä paskaa. Välillä olikin, mutta kylläpä se korjaantui.

Alikersantti Luomala HKn kunnossapitojoukkueesta kiittää.