IRC-Galleria

Päivää hyvät ystävät sekä muut 99 prosenttia. Tulin viihdyttämään teitä taas, tosin ellei teissä ole kovin paljoa sadomasokistin vikaa, ette todennäköisesti viihdy. Jotain aivan helvetin pelottavaa mutta silti sangen kiehtovaa tapahtui tänään. Heräsin aamulla uneen jossa kävelin pitkin synkkää polkua. Polun päässä seisoi ylösalaisin käännetty polkupyörä. Nousin sängystä ja aloin touhuta sitä sun tätä. Enimmäkseen sitä. Lähdin sitten Koden tykönä käymään. Katottii Koden ja Sihin kans uus X-Files -leffa. Kun kävelin kotiin päin, huomasin yhtäkkiä tallaavani samaa polkua jonka olin nähnyt unessani. Polun päässä seisoi ylösalaisin käännetty polkupyörä. Ohitin sen ja jatkoin matkaani. Katsoin vielä taakseni. Oliko pyörä oikeasti siinä vai luulinko vain? Oliko oikeasti yhtä synkkää kuin unessani vai luulinko vain? Havisivatko lehdet koivuissa samalla tavalla kuin unessani? Mietein asiaa muutaman sekunnin. Sitten ajattelin että on paras kun lähden kotiin irkkaamaan. Ja näin myös kävi. Joskus me ihmiset vain tallaamme pitkin synkkiä polkuja joiden päässä seisoo polkupyörä ylösalaisin käännettynä. Se on yksi elämän tosiasioista, se on fakta jota ei voi kiistää. Niinä päivinä joina tallaat pitkin synkkää polkua jonka päässä seisoo ylösalaisin käännetty polkupyörä, muista ajatella että paistaa se päivä vielä konehalliinkin. Näiden tunteiden hallitessa, täytyy ottaa lääkettä elämän lasisesta viinapullosta, jonka kierteet ovat sielusi umpikiero selkäranka. Pian huomaat tallaavasi synkällä polulla jonka päässä seisoo ylösalaisin käännetty polkupyörä, mutta se ei vaikuta enää yhtään pelottavalta. Eivätkä päässäsi kaikuvat vieraiden ihmisten äänet vaikuta enää uhkaavilta, vaan he ovat ystäviäsi jotka tuovat sinulle lahjoja. Näin sanoi synkän polun päässä seisova ylösalaisin käännetty polkupyörä, jonka sana on laki.