IRC-Galleria

Hyvää iltaa hyvät naiset ja herrat, herrasnaiset ja naisherrat. Damer och härregod. Vietin pitkän viikonlopun. Keskiviikkona neljältä kotiin ja eilen kuudeksi töihin. Virikkeinä jakson alun ajan minulla oli soppakauha, haljennut bongorumpu ja täinoksentama gorillakostyymi. Syyt varata aika psykologiseen evaluaatioon senkun kasaantuvat. Sunnuntaiehtoolla karautin automobiililla Turkuun, tuohon palaan kauneinta Suomea. Tai Suomen peräaukkoa. Nukuin yöni UFF:n vaatekeräyslaatikossa ja söin aamiaiseksi naisten lenkkitossun, kokoa 38. Kävin Turun konservatoriossa antamassa näytteen musikaalisista taidoistani, if any. Näytteen laatu oli sitä luokkaa että sen olisi saanut pistää pahvikuppiin ja lähettää suoraan urologille. Tiistaina tämä totaalinen epäonnistuminen harmitti niin paljon että revein oven saranoiltaan ja kaadoin sen päälleni. Kalloni murtui, niskani katkesi ja sain asfaltti-ihottumaa huonosti hiotusta parketista. Seuraavaksi löysin itseni jonkinnäköisestä limbosta. Arabiaa puhuva huivipäinen saksanhirvi laukkasi luokseni ja antoi minulle kiven joka muuttui käsissäni muovikassilliseksi hiuksia. Lähdin lettisäkin kanssa kävelemään kohti kaukaa kajastavaa valoa. Valoja oli kahta eri väriä. Toinen oli sininen ja toinen punainen. Valitsin punaisen valon. Ennen kuin saavutin päämääräni, putosin reikään joka osoittautui hissikuiluksi. Lässähdin pohjalle kuin kiisseli kaakelilattiaan ja heräsin olohuoneeni sohvalta. Tajusin että on keskiviikko ja että kello on varttia vaille seitsemän aamulla. Nousin ylös, puin päälleni ja lähdin töihin. Tänään oli ensimmäinen päivä työsuhteeni aikana kun en jäänyt ylitöihin. Taas lisää syitä mennä kallonkutistajan pakeille. Tosin turhaa se kai on kun kalloni jo kerran murtui. Kun pääsin lopulta kotiin, ajattelin valmistaa itselleni gourmet-aterian. Heitin Saarioisten jauhelihapizzan mikroon ja väänsin namikat kaakon kautta koilliseen. Mikroaaltouuni alkoi täristä voimakkaasti. Mikro alkoi soittaa System Of A Downia ja tiskialtaassa olleessa kahvimukissa ollut vesi kiehua. Otin pizzani pois lämmityksen alaisuudesta ja nautein päiväni gastronomisen kohokohdan kylmänä. Tällaista minulle kuuluu, mitä teille kuuluu? Adjö.

Tänään kuunneltua:

Dan Swanö - Uncreation

Tere päevast. En ole moneen intergalaktiseen mittayksikköön kirjoitellut teille mitään. Nyt aion sen tehdä joten istukaa alas ja kiinnittäkää turvavyöt. Sen jälkeen avatkaa turvavyöt ja nouskaa ylös. Simon says. Toistakaa sata kertaa. Syy viimeaikaiseen laiskotteluuni on teille kenties hämärän peitossa. Älkää uskoko tai jättäkää uskomatta, mutta 12.5.2009 astuin jälleen työelämään. Työelämä vaurioitui pahoin ja menehtyi vammoihinsa kengänjälki otsassaan. Viimeksi olen ollut töissä aseorjuutukseni aloituspäivää edeltävänä perjantaina 6.7.2007. Näiden lukuisten tylsyydentäytteisten kuukausien aikana olen laatinut jo niin paljon maailmanvalloitussuunnitelmia että yksistään muistiinpanot niistä täyttäisivät siivouskomeroni. Mutta tosiaan, viime viikon tiistaista lukien olen ollut jälleen Vallox Oy:n palkkalistoilla. Töihin menin pääasiassa rahasta mutta myöskin sisimmässäni palavasta intohimosta ilmanvaihtoon. Toimenkuvaani on siis koota komponentteja jotka tulevat ilmastointilaitteisiin. Käytän tavallisen työpäivän aikana keskimäärin 846,3 vetoniittiä, 209,1 talouspaperiarkkia ja 3,1 desilitraa liimakittiä. Helppoa kuin lapsen lyönti muttei läheskään yhtä hauskaa. Pidän niinsanotusta liukuhihnatyöstä koska siinä jää enemmän aikaa omille ajatuksille. Käytännössä minulle siis maksetaan siitä että ajattelen jotain aivan muuta kuin itse työtä. Viime viikonloppuna nollattiin ajatuspankki päistämme totaalisesti Baumerin kanssa. Tuloksena äärimmäinen Ventti-kooma. Kahdella päivällä vajaa työviikko päättyi tänään ja on taas nollauksen aika. Enpä siis kuluta teidän aikaanne enkä omaa aikaani jaarittelemalla sen enempää. Tästä tuli muutenkin ihan paska. Ettäs tiedätte. Nägemisine.

Tänään kuunneltua:

Icon In Me - The Worthless King

Päivää. Tänään ajattelin aloittaa äkkirikastumisen. Keksein nimittäin niin oivallisen bisnesidean että se on kuin telkänpönttö helvetistä vasten teidän kasvojanne köyhät. Sain ideani elokuvasta jossa mies haastoi leivättömän pöydän ääreen itsensä Jumalan. Antikristillinen elokuva-anti kiihotti aivonystyröitäni ja oli pakko katsoa koko leffa. Suunnitelmaani ei oikeastaan kuulu oikeussalivisiittejä tai mitään mielikuvitusolentoja. Otetaanpa epähavainnollinen esimerkki. Yhtiö kehittää tuotteen. Yhtiö hankkii täydet oikeudet tuotteeseen. Yhtiö kauppaa tuotetta ja saa siitä voittoa. No, kuvitellaanpa että tämä "tuote" ei olisikaan niinkään tuote vaan henkilöhahmo. Henkilö, jonka viihdeteollisuus tuo tutuksi kansan matalille jonoille mutta jota kuitenkaan ei oikeasti ole olemassa. Vaikka kyseinen henkilö on mielikuvituksen tuotetta, hän tienaa rahaa yhtiölle joka hänet loi. Mielikuvituksen tuote. Mielikuvituksenkin tuote on *tuote*. Ja sillä ilmeisesti pystyy rahastamaan. Mutta, miten kukaan pystyy todistamaan mikä on kenenkin mielikuvituksen tuotetta? Idean kehittänyt saattaa elää kodittomana kun hänet hylännyt yhtiökumppani käärii sievoisat voitot. Ja tietysti, voihan aina sanoa "hän teki sen ensin." Niin niin, kenties tekikin, mutta joku muu saattoi *ajatella* sen ennen. Jos tämä systeemi toimii näin päin, niin miksei se voisi toimia toisinpäin. Jos rekisteröin mielikuvituksen tuotteen omiin nimiini, tulen ottamaan kunnian kaikesta mitä ihmismieli ikinä tulee keksimään. Joku saattaa miettiä että tuohan olisi täyttä fasismia. Mutta ajatelkaa, mielikuvituksen käyttömaksu. Kukaan ei mitenkään voi todistaa ettenkö olisi jo keksinyt kaiken. Ja kukaan muu ei voi ottaa oikeuksia mielikuvituksen tuotteisiin, koska minä ehdein ensin. Eikö tämän maailman asiat olekin järjestetty aivan mahtavasti?

Tänään kuunneltua:

Iron Cross - Fight For The Strangers

Seesteistä iltapäivää. Vietän tässä hyvin ansaitsematonta rokulipäivää. Keskiviikon ja torstain välillä podin vakavia nukkumisvaikeuksia. Heräilin pitkin yötä siihen kun näin unta että olin puukiila jota hakattiin väärinpäin tukinrakoon. Selvisin kuitenkin yöstä turvautumalla pötkölliseen dynamiittia ja käyttämällä sitä ennalta-arvattavalla tavalla. Keskiviikon, torstain ja perjantain painoin duunia. En siis painanut sillä tavalla kun te kaksimieliset irstaat kuohuviininläträäjät kuvittelette. Eilen istuttiin Ansion kanssa ehtoota meikäläisen asunnon eteläseinästä protruusioituvassa ulokkeessa jota myöskin parvekkeeksi haukutaan. Meitä kaikkia on hakattu rumalla kepillä. Tänä aamuna kävin kauppalassa asioilla ja marketissa hermojani kiristi epäkuntoinen pullonpalautusautomaatti. Tunsin kuinka pienet kypäräpäiset päästäiset revittivät pokasahojaan pääkoppani keskuksessa. Tungettuani korvista ulos kolossaaliset kvantiteetit savua ja höyryä, päätin jättää koko asian sikseen. Lahjoitin kassillisen pulloja takanani seisseelle mummolle joka jäi monttu auki seisomaan kun itse marssein turhaantuneena kohti taivaanrantaa. Toivottavasti tällä teollani paransin seniilien suhtautumista kaltaisiini häiriintyneisiin päihdenuoriin. Kauppareissulta kotiin selvittyäni koin taas yhden päänsisäisen valaistumisen joskin eteisen valot olivat palaneet. Käyttämällä mandariininkuoria, puhelinluetteloa sekä osia Ladan vesipumpusta, väsäsin itselleni köyhän miehen sähkögrillin. Oikeasti ostin sen käytettynä Tonilta mutta haluan uskotella itselleni että näistä osista oikeasti pystyisi rakentamaan grillin tai vaikka myyränkarkoittimen. Alan pian latomaan kyljyksiä kypsymään ja pidän hyvässä seurassa epävirallisen viralliset grillikauden avajaiset. Todennäköisesti tosin olen vain itsekseni, ystäväni tietävät että kun saan uuden sähkölaitteen niin kannattaa pysytellä loitolla viikko tai kaksi. Näissä merkeissä aloittelen ja varmaan lopettelenkin. Palaillaan. Heips.

Tänään kuunneltua:

Havok - Season Of The Locust

Tööt. Muutama suhteellinen aikamääre sitten peruutin traktorilla madonreiän läpi ja sinkouduin jurakaudelle. Sytytin kaiken palamaan suustani vaahdonneella termiitillä ja ratsastin brontosauruksen selässä nykyaikaan. Charlie Chaplin mäjäytti minua otsalohkoon kävelykepillä ja sanoi että painu vittuun tää on mun leffa. Puhalsin studion pihalta T-Fordin jolla sitten köröttelin rauhallista 30 kilometrin tuntivauhtia tähän päivään. Istahdin kaikessa rauhassa lokoisalle "työ"tuolilleni ja ryhdyin käyttämään sormiani alitajuntani välikappaleena. Päivät ovat taas painuneet mailleen, olisivat minun puolestani saaneet painua helvettiin. Sunnuntaiaamusta tähän iltaan asti en ole tehnyt juuri muuta kuin töitä ja nukkunut. Myös samanaikaisesti, sekin on mahdollista. Tulin tänään kotiin hieman normaalia aikaisemmin ja asensin parvekkeelleni riippumaton. Hammockissa makaamisessa vaan on sitä jotain. Kunnollinen sisäänajo tehdään myöhemmin. Äskettäin kävin investoimassa rahani tuikitarpeellisiin varaosiin. Toiset miehet ostavat vaimoilleen koruja, minä ostan Ladaani varaosia. Olen täysin varma että saan enemmän vastinetta rahoilleni. Olkapäätäni särkee. Kipu on kestänyt jo kuukauden ja pahentunut portaattomasti. Teen kohta itselleni ilmastointiteipistä kantositeen á la MacGyver ja käyn ilmoittamassa itseni invalidiksi. Sitten saan aina parkkipaikan. Ja kaikkia muitakin jänniä etuuksia. Kuten vaikka litroittain morfiinia. Hmm. Taidan mennä nukkumaan. Huomenna on taas pitkääkin pidempi päivä. Hyvät yöt.

Tänään kuunneltua:

Soulgate's Dawn - Lost Control

Kirkkaan sameaa ja tuskaisen takeltelevaa päivää. Olen krapuloinut tänään oikein urakalla. Silmäni verestävät niin paljon että kun laitoin keltalinssiset aurinkolasit päähän, kaikki näytti oranssilta. Eilen siemailtiin mallasjuomaa Baumin ja Kesportin kanssa. Kuten arvata saattaa päädyttiin taksin takapenkille ja sieltä Venttiin. Tissuttelin itseni tärviölle. Jos tieteellisiin mittausmetodeihin oltaisiin ryhdytty, alkoholistani olisi luultavasti mitattu alle kaksi promillea verta. Tänään iltapäivällä lahjoitin asuntoni saniteettitilan kaakeliastialle mahalaukkuni sisällön kokonaisuudessaan. Makailin pari tuntia parvekkeella puolialasti ja kuuntelin kuinka kaikki jotka todistivat tämän tapahtuman yökkäilivät pahemmin kuin minä itse. Olo alkaa jo lievästi tasoittumaan. Alunperin suunnitelmissa oli tänään mennä Vastakulttuuriklubille mutta olotilan ollessa seiniä mukailevan horjuva, meneminen jääköön sikseen. Olisin päässyt ilmaiseksi sisäänkin kun Kauko Röyhkä soittaa mun kitaravahvistimella. Täytyy vaan luottaa ettei se hajota sitä, laiskottaa ja väsytyttää niin että en jaksa mennä vahtimaan. Laitoin äsken ruokaa itselleni. Chicken tikkaa jopa. Kanaa löytyi Siperian Walinnasta mutta tikkaa täytyi vähän aikaa etsimällä etsiä ja hakemalla hakea. Seurasin naapurustossa kaikuvia tok-tok-tok-ääniä ja löytyihän sellainen lintu lopulta ihan lähirämeiköstä. Pahaa se kyllä oli. Hyi yök. En suosittelisi kyseistä ruokalajia pahimmalle vihamiehellenikään. Tosin miksi suosittelisin ylipäätäänsä mitään pahimmalle vihamiehelleni ja vaikka suosittelisinkin niin miksi pahin vihamieheni kuuntelisi neuvojani? Taidan siirtyä pohtimaan sitä että harmittaako ihmistä oikeasti silloin kun harmittaa se että mikään ei juurikaan harmita. Saas nähdä millaiseen lopputulokseen päädyn.

Tänään kuunneltua:

Praying Mantis - Man Behind The Mask

Terveisiä täältä elämän perimmäisten kysymysten ääreltä. Miksi television Kakkutehdas ei ole oikeussalidraama ja miksei Amazing Race ole natsiohjelma? Kysynpähän vaan.

Tänään kuunneltua:

Sons And Daughters - Blood

Morjens. Tänään on huhtikuun 20. ja Adolf Hitler viettää 120-vuotissyntymäpäiviään. Brasiliassa palmun alla mukavasti lekotellen ja Jägermeisterista tehtyä Pina Coladaa siemaillen siellä Aatu synttäreitään viettää niin. Suoritin tänään jokakeväistä tiskausoperaatiota kun havahduin jälleen yhteen mielenkiintoiseen yhteiskunnalliseen epäkohtaan. Mielenkiintoiseen omasta mielestäni, fataalin ikävystyttävään muiden mielestä. Siitä huolimatta. Astiakaappini tonkiminen olisi varmasti kuolemaksi jokaiselle joka sinne tohtii mennä kouriaan tunkemaan. Ja ellei nyt ihan kuolemaksi niin ainakin pysyväksi traumaksi joka aiheuttaisi myöhemmällä iällä vakavia dissosiatiivisia häiriöitä. Olen tottunut aina tekemään asiat juuri päinvastoin yleistä normia. Miksikö? Just for the heck of it. Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan ja ruhjoutuvat läpi tasapaksuisuuden vesivoimalaitoksen turbiineista. Kuitenkin (alus)astiakaappini on pullollaan ties mitä Teemaa sekä muita vanhustenhoitolaitosten käyttöön tarkoitettuja kippoja ja kappoja. Ihminenhän ei elä pelkästä leivästä, hän tarvitsee myös astioita. Mutta pitääkö aina kun on syntymäpäivä, kihlajaiset, kissanristiäiset tai hautajaiset niin ostaa lahjaksi sitä samaa vanhaa Teemaa? On Teema-kuppeja, on Teema-lautasia, on Teema-leikkuulautoja, on Teema-moottorisahoja, on Teema-paksusuoliavanteita ja niin edelleen. Vaadin personaallisuutta tähän touhuun. Miksi ihmeessä haluaisin edes lahjoituksena kirkkaanvärisiä, epäkäytännöllisiä ja ylihintaisia sylkykuppeja joita löytyy joka ikisen suomalaisen tusinauunon kodista pilvin pimein. Tästä eteenpäin aion lähettää kaikki lahjaksi saamani Teema-astiat kehitysmaihin nälkää näkeville lapsille. Ei niille kyllä ole mitään mitä niihin laittaisi paitsi hiekkaa mutta entäs sitten. Voivat käyttää niitä vaikka lepakoiden metsästämiseen. Ravintoloista kähveltämissäni saostuneissa muovituopeissa ja pizzerioista "lainaamissani" lohjenneissa savilautasissa on paljon enemmän menoa ja meininkiä. Duunipaikoilta löytyy varmasti kahvikuppeja ja ei kylän kulmasnagari siihen kaadu jos muutaman haarukan pistää povitaskuun sateisen päivän varalle. Sellaista tänään! Ja hyvää huhtikuun kahettakymmenettä! Mor.

Tänään kuunneltua:

Miosis - Benandanti

Epäystävällinen tervehdys. Taas on yksi passiivisen toiminnan täyteinen viikko painunut majoilleen. Torstaina matkattiin Kopan kanssa Suomen Törkyyn katsastamaan Sapattivuoden keikkakunto Klubille. Reissun aikana vedin itseni huolelliseen jurriin ja otin välikuolemaa niin tienpientareella kuin rappukäytävässänikin. Helvetin hyvä reissu. Varmaankin. Perjantaina pistettiin silmään kunnon höpövaihde ja pidettiin MacGyver-maratooni. Juokseminen oli kyllä tästä maratonista kaukana. Eipä aikaakaan kun löysimme itsessämme piilevän askartelijan. En tarkkaan voi paljastaa humalaisen insinöörintaidonnäytteen tarkkoja yksityiskohtia koska patentti on vielä haussa. Mutta kerron sen verran että se on kulkuväline joka kulkee maalla, vedellä ja ilmassa. Siinä ei ole metalliosia joten sen voi (sala)kuljettaa helposti metallinpaljastimen läpi. Siinä on myös vaihdettava suutin johon voi kiinnittää kaikkea höyrypesurista paineilmakompressoriin. Lauantai tuskailtiin studiolla ja onnistuttiin nauhoittamaan n. 40 minuuttia maatamöyhivää bassoraitaa. Kotiin päästyäni löysin itseni olohuoneestani, keskeltä lattiaa istumasta samalla kun suolapatsaat nauroivat ympärilläni ja osoittivat minua ivallisesti sormillaan. Kaikki muuttui punaiseksi ja huomasin olevani aavikolla jonka hiekka koostui todella pienistä kookospähkinöistä. Samalla hetkellä minut kaapattiin Algerian salaisen tiedustelupalvelun toimesta helikopteriin ja lennätettiin Kuopioon. Sanoivat että tästä touhusta ei nyt tule yhtään mitään jätkähän on ihan sekaisin ja käskivät minun liftata kotiin. Jotenkin selvisin kyseisestä päätähuimaavan vaarallisesta tilanteesta ja kömmein ulos sänkyni alta. Oli sunnuntai ja kello läheni kahta iltapäivällä. Karistelin takistani leikkikentän santalaatikon hiekanmuruset roskakoriin ja laitoin aurinkolasit päähän. Hain Siwasta vähän kanankoipia ja Pommacia ja nyt ei pelota enää yhtään. Taidan keittää itselleni vähän teetä ja kokeilla uusia kainalosauvojani. Näkemiin.

Tänään kuunneltua:

Clefsnake - Burning City

Terve. Eilen pelikunto, tänään tasotusta, huomenna studiolle.