IRC-Galleria

Heippa. Kerronpa teille hauskan jutun joka on lähestulkoon tragikoominen. Olin varmaan 15-vuotias kun ostin kaverini isältä itsetehdyn kitarakaapin. Tai oikeastaan sain sen koska en muistaakseni enkä toivottavasti maksanut siitä mitään. Kaverini isä kertoi että hän oli rakentanut sen silloisten bändikaveidensa kanssa arviolta vuonna 1976. Kaappi oli tehty lastulevystä, se oli väriltään musta ja kooltaan noin metrin korkea ja 80 senttimetriä leveä. Se oli varustettu 15-tuumaisella Goodmanin elementillä ja sen saundi oli aivan hirveä. Hökötys lojui huoneeni nurkassa vuosia ja kun muutin 18-vuotiaana pois kotoa, lahjoitin kaapinperkeleen kaverilleni jonka nimeä ei ehkä kannata nyt mainita. Tämä kyseinen kaveri, sanotaanko nyt vaikka Pentti, oli onnistunut hajottamaan sen ekan soittokerran jälkeen. Pentti oli ruuvannut takakannen ruosteiset ruuvit auki ja katsonut kaapin sisään. Pentti soitti minulle ja sanoi että ei jaksanut alkaa vikaa sen enempää paikantamaan koska kaapin sisältä oli tullut tuoksu joka muistutti kuulemma "ummehtunutta paskaa". Asia jäi sikseen ja toivon että Pentillä on järki riittänyt siihen että on roudannut koko virityksen kaatopaikalle. Ja nyt asiat saavatkin melko perverssin käänteen. Pari päivää sitten törmäsin kaupungilla kaverini isään, samaan mieheen joka tämän kitarakaapin irvikuvan minulle alunperin lahjoitti. Juteltiin siinä tovi soittotouhuista ja kitaravahvistimista. Puhe kääntyi tähän ikävään muistooni ja kerroin tarinan siitä miten Pentiltä oli mennyt innostus kaapin korjaamiseen koska sen sisukset haisivat pahalta. Mies rupesi yhtäkkiä hihittämään ja nauramaan aivan hysteerisesti. Muutaman minuutin röhötettyään hän sai sanottua naurunsekaisesti "Paskottiin sen sisään 70-luvulla!" Rupesi itseänikin vähän siinä naurattamaan. Enkä ole kertonut koko juttua Pentille vielä. Tästä tulee hauskaa.

Tänään kuunneltua:

Status Minor - Dialog