IRC-Galleria

Oikein mukava tyttö kirjoitti nimensä käteeni kuulakärkikynällä.

Kaikki alkoi Turun juna-asemalta. Ahdistus, pyöriskelyä. Viime hetkellä junaan, ja sit pyysin jotain naista siirtymään kun se istui mun paikallani. Pikajunan tietokonepaikka, joka on siis 1. luokan vaunussa, vain yksi tuoli ikkunan vieressä. No, äiti meni muualle kun tytär jäi istumaan mua vastapäätä. Sillä oli ruotsinkielinen aapinen pöydällä ja se osoitti mua sillä. Esitteli lelujaan, jutteli iästä ja nimistä ja muusta. Sen äiti on 23v ja asuu Sörnäisissä, isä ilmeisesti asuu jossain muualla. Eronneet? Höpötystä, piirtelyä, paperilennokin heittelyä ja muuta riitti koko matkaksi.

Kuusivuotiaat tytöt ovat ihania. Herätti isällisiä tunteita. Aloin sitten laskeskella että ehdin itse ainakin 28-vuotiaaksi ennen kuin olen isä, ellen sitten tee jotakin epätoivoista tai rakastu yksinhuoltajaan. Se on paljon se. Ovet alkavat sulkeutua ja elämä alkaa määritellä itseään sen perusteella mitä ei ehtinyt. Mulla oli joskus sellainen harhakäsitys että ihmiset hankkisivat nykyään lapsia vanhempina siksi että haluaisivat niin - nyt on selvää että se johtuu ihan muista syistä. Kaikkien elämä on pahasti sotkussa paljon aiempaa pidempään ja sopivat vaimokandidaatit jättävät tai jätetään monta kertaa.

Harmi ettei se varsin nätti äiti tehnyt mitään aloitetta - tytär kyllä pyysi puhelinnumeroa mutta sille en antanut.

Tämä lopetuksena viikonlopulle joka oli muutenkin erittäin hassu. Ensin Nuuksiossa paljon juoruamista ja pohdiskelua tietyllä porukalla, sitten Turussa rauhallisempaa keskustelua ja musisointia ja nokkoslettuja kaverin luona.

Dilemma ja jotakin, unelmasta luopumista kai. Taas.