IRC-Galleria

Kävelen lähes pilkkopimeässä jäätyneen joen vartta. Edessä on hautausmaa. Pelottaa, käännyn takaisin. Ehkä nyt voi taas palata kotiin. Tämä on uusi löytö, hän ei tiedä että täällä on vanha hautausmaa. Olen aika kaukana, en tiedä kuinka.

Olen kuulemma ollut poissa kylästä kolme viikkoa. Tällä kertaa. Kuukausia olen ollut vaeltava erakko, syönyt mitä maa antaa. Piha, toinen, kolmas - jotain istutuksia. Ja kiireinen käytävä jossakin ostoskeskuksessa. Käännyn pihaan vasemmalle pensaan takaa. Hän lähestyy minua selin, minä taas selkien takaa. Halaamme. Hän tapaa uuden pitkästä aikaa juuri huomenna ja jännittää sitä nyt. Bussikuskin. Mutta sitä minä vain suren että thait eivät voi koskaan puhua isovanhempien kanssa.

Kohta oltu taas viikko suomessa. Ihan jonkinmoista elämää, töitä joka päivä ja kavereita silloin tällöin. Synkkää olla yksin, onneksi heti ikkunan ulkopuolella on valoisaa ja osaan taas iloita siitä. Ja töissä on uusia mielenkiintoisia tehtäviä. Elämä jatkuu ja taas ihan nautittavasti.

Mitä ajattelin tänään? Hirveästi kaikkea ja sen verran epäselvästi etten osaa kirjoittaa ylös!

Mitä muuta on tapahtumassa? Aloitan irkkutanssin, ensimmäinen tunti on nyt reilun viikon päästä lauantaina. Ja aloitin näköjään työpaikan sählypeleissä käymisen, mukavaa säntäilyä onpi se. Musta ehkä alettiin puhua uutta maalivahtia joihinkin kovemman tason peleihin.

Jee!

Matka on nyt melkein puolessa. On tullut uitua, scubailtua ja käveltyä viidakossa vesiputoukselle uimaan. Sen lisäksi pääsin viime lauantaina vetämään yhtä hukkunutta merestä muutaman britin kanssa. Aika happening, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä.

Lämpimässä hengailu hyvän ruuan ja thaihieronnan kera ei ole yhtään huono tapa viettää aikaa. Tylsää toisaalta on, ja murehdinnan väistyessä päivä päivältä voisin ryhtyä tekemään jotain. Koodausta tai roolipeliä tai novellia. Nyt olen vain lukenut (Dalai Lamaa) ja tehnyt sudokuja.

So long finland!

Huomenna tähän aikaan seison varmaan Helsinki-Vantaalla jossain jonossa lentolippu kourassani. Pitäisi kai valmistautua jo, käsipestä alusvaatteita ja silleen. Rinkka on jo ovela ja yksi vaatekasakin lähes valmiina pakkautumaan. Mitä tuonne pitäisi ottaa mukaan? Ajankulua ja aurinkovaatteita?

Hyvä paeta tässä välissä. Mut torjui jo uusi kiinnostuksenkohde ja sydämeni valittu perui tapaamisen joka olisi ollut tänään. Ollaan sitten kokonainen kuukausi täysin erossa paria irkkisessiota lukuunottamatta. Toisin sanoen, ilman tuota matkaa olisin ihan angstisolmussa. Hassua miten vahvasti sitä voikin tottua, rakastua ja sopeutua, kiinnittyä.

Tänään tapahtui kyllä erinomaisen piristävä teelläkäynti.

Vuodenvaihteen jälkeen olen saanut sentään huolehdittua asiani kuntoon. Tai siihen kuntoon missä ne voivat olla. Kevään opinnoista on jokin käsitys ja budjettikin yhä pystyssä vaikka pahasti horjuukin. Ei ole paljon olla kahden kuukauden aikana 35 tuntia töissä. Hahaa, optimismi iski! Keksin ainakin olla iloinen siitä että budjetti kestää tuollaisen - olen siis hoitanut asiani tähän asti oikeinkin hyvin! Vaikka Thaimaanmatka on siis opintolainalla ostettu, tää noin tonnin tulonmenetys ei tunnu missään. Tai, ei siis tietenkään tunnu sydämen menetykseen verrattuna, mutta se ei edes kaada mitään.

Syksyllä menetin tyttöystävän ja mielenrauhani ja sen elämän joka ehti jo rakentua kun asuimme yhdessä.

C'est la vie.

Ei vaan tunnu siltä. On pakko pureutua asiaan, ottaa siitä kaikki mahdollinen irti. Mikä meni vikaan, mitä tein väärin? Vaikeita kysymyksiä joihin en ole keksinyt montaa vastausta. Ehkä aloin urautua liikaa? Ehkä olin tylsä ja rutinoitunut, jollain tapaa pelkistynyt?

Tiedän että olen paljon enemmän kuin olin. Maailma on täynnä minua kiinnostavia asioita mutta elämäni on täynnä opintoja, työtä ja ajan tappamista. Ehkä minulla oli liian tarkka käsitys tulevasta elämästä ja liian heikko ote nykyhetkeen? No, nyt en voi löytää lohtua tulevasta.

Tai oikeastaan voin, sillä lähden ensi perjantaina kahdeksi viikoksi Thaimaahan. Toivottavasti pidän mahdollisimman vähän yhteyttä Suomeen ja saan tuuletettua ajukoppaani ihan kunnolla. Tämä on toki myös loppu mutta ennen kaikkea uuden tarinan alku. Alkakoon se näillä sanoilla =).