IRC-Galleria

Jotenkin ei vain voi uskoa että ensimmäinen vuosi on jo melkein ohi. Kokeet enää ja se on sitten siinä. Kolmen viikon lukuloman olen siis käyttänyt töissä käyden joten opiskelusta ei ole pahemmin tullut mitään. Muutenkin kun pääsiäisloman jälkeen takaisin tuli niin on ollut yleisvire jonkun verran matalammalla kuin yleensä. Luultavasti johhtuen juuri siitä että tajusi kuinka sitä alku lukuvuodesta pisti rahaa menemään mihin sattuu ja siitä kärsitään nyt. En ole pahemmin juhlinut (tosin lomalla kyllä päätinkin että viinan käyttöä vähennetään tästä läin roimasti) ja viikonloput mennyt kämpillä nyhjätessä. Viikot tosiaan töissä. Ei siinä mitään jos osaisin ottaa asian rennosti mutta nyt kun minun on käsketty ruveta soittelemaan myös englanniksi niin mahaa vääntää aina monta tuntia ennen töihin menoa. Ei hyvä.
Viime viikolla olin pari päivää Manchesterissa palloilemassa, oli sitten ensimmäinen kerta kunnolla Englannin puolella (Stanstedin lentokentällä viettämiä tunteja ei oikeen voi laskea), ja täytyy sanoa että vaikka lievä kyllästyminen saattaa vaikuttaa, tykkäsin Englannista ehkä hieman enemmän. Odotan vaan niin kovasti Lontooseen pääsyä! Eli siis tottakai vain harvat maisemat vie vertoja Skotlannin Ylämaille, mutta näin niinkuin tulevaisuutta ajatellen, kyllä mä sen jo tiedän etten halua Glasgow'hun jäädä näiden opintojen jälkeen. Vaikka kyllä tämäkin kaupunki näytti sitten jo mukavammalta kun takaisin tultiin. Ehkä sitä sitten ehtii kesän aikana ikävöimäänkin.:)
No nyt vähän summaa koko ensimmäistä vuotta, on fiilis kuitenkin hyvä. Kokemuksia mitä täällä on tullut, ei olisi mitenkään voinut saada vaikka vain lomailemalla. Ja nyt on niin vaikea ajatella kuinka sitä ei oikeasti tuntenut ketään kun ensimmäisen kerran saapui. Nyt kun silloin tällöin kadulla tulee vastaa ihminen jota voi moikata, jää aina vähän ajattelemaan että kai sitä menee ihan hyvin sosiaalisellakin tasolla:D. Vuoden ensimmäinen jakso tuntuu kauhean kaukaiselta, ja tottahan se on että se taisi sitä muistiin painuvinta aikaa olla. Kaikki oli uutta ja hienoa, kotia ei kerennyt edes ikävöidä vaikka täällä oltiin se pisin jakso puteen, 3kk. Kävin Ylämäilla, Glasusta löytyi jatkuvasti uusia ulottuvuuksia ja sosiaalisella rintamalla alakerrasta löytyi sellaista sopivaa ajatukset kiireisenä pitoa;). Joulun jälkeen sitten vasta tutustuin enemmän kansainvälisiin piireihin ja aika meni hyvin nopeaa. Vieraatkin kävi ja oli hauskaa, ja sitten olikin jo toinen jakso ohi. Juuri ennen kotiin lähtöä vaan itse tajus etten voi/halua jatkaa tällä linjalla. Aika tottakai meni nopeampaa kun joka viikolle oli bileitä mitä odottaa, mutta pakko sitä on kunnostautua jossain vaiheessa. Kolmas jakso heti alusta alkaen sitten iski vähän raskaasti. Tottahan tiesin että se koti-ikävä yllättää jossain vaiheessa, hassua vain että näin lopuksi, eikä sitä edes osaa nauttia viimesen päälle viimesistä kolmesta viikosta. Ehkä tämän työviikon jälkeen sitten.
Katsos, nyt pitääkin kiirehtää töihin. Sanomani piti, että odotampa innolla kesäkuuta:)
(Ja kieltämättä myös oman kämpän löytämistä syksyllä)