IRC-Galleria

Rakas veljeni Jussi on poissa. En voi uskoa enkä halua käsittää. Sitä yötä en koskaan unohda. Poliisit, äidin ja isän itku, J-P meidän koiranpentu kädessään edestakaisin kävelemässä. Kaaos, tuska, hätä, epäusko, viha, suru, ikävä, kaipaus, toivo. Kaikki ne tunteet. Toivo että kaikki oliskin väärinkäsitystä, että Jussi vaan kävelisi kotiin ja joku muu olisi ollut se kuollut. Jonkun muun perhe olisi saanut sen suruviestin, ei meidän perhe. Itsekästä mutta ihminen on sellainen.
Olen vanhentunut kolmen päivän aikana 20-vuotta. Mennyt yhtä vuoristorataa, yrittänyt jaksaa ja taistella, vaipunut epätoivoon ja itkenyt ja huutanut. Toivonut että se hirvi joka tappoi veljeni on kärsinyt ja vuotanut verta, kitunut ja että sen loppu on ollut tuskainen. Se on kamala ajatus ja kaikki eläinsuojelijat varmaan haluais mut nyt hengiltä mutta se oli mun veli.
Olen käynyt kolaripaikalla, vajonnut maahan polvilleen ja itkenyt ja huutanut ja rukoillut Jussia takaisin.
Ja rauhoittunut, katsonut kynttilöitä ja kaikkia ihmisten tuomia kukkia ja kortteja, tuntenut rauhaa että Jussilla ja meillä on näin paljon ystäviä.

Mutta ikävä on kamala ja hätä vanhemmista. Toivon että voisimme jonain päivänä vielä nauraa perheellä ja puhua Jussista ja meillä olisi hauskaa ja tuska helpottaisi.
Tie on pitkä ja kivinen ja tuska suuri ja armoton.
Jussi oli mulle hirmu tärkeä, rakastin ja rakastan sitä ihan mahdottomasti. Sanoinkin aina avomiehelleni J-P:lle että jos Jussille sattuu jotain se on mun elämäni kamalin päivä. Ja nyt se tapahtui ja se oli kamalin päivä.. Mun on kai vaan selvittävä, muuta tietä ei ole. Vaikka haluaisin toisaalta kuolla ja mennä Jussin luokse, halata sitä ja olla sen kanssa. Mutta enää en pelkää kuolemaa, koska rakkaani odottaa minua siellä kun aika koittaa.
Tämä viikko on perheemme Via Dolorosa, kärsimysten tie. Toivon kaikilta voimia ja ajatuksia meidän perheelle, ja Taivaan Isän apua.
Aika kuluu, aika parantaa haavat, niin sanotaan. Toivon näin. Muisto elää sydämessä ja Jussi henkii minuun elämää ylhäältä, tunnen sen, tiedän sen.

Elämä ottaa, elämä antaa, se otti veljeni..
Sinua ajatellen, sinua aina syvästi kaivaten ja rakastaen Jussi,
Anu